SKAS:in ja SMTT:n kevätretkeläiset rantautuivat eilen iltapäivällä Ahvenanmaalle, jossa ei satanut uhattua lunta vaan paistoi saarten brändiin kuuluva aurinko. Hotellilla poikkeamisen jälkeen suuntasimme luoteeseen, ohitimme pysähtymättä Hammarlandin kirkon, tienhaaran VPK-museon ja Ahvenanmaan Elviksen Gracelandin. Pysähdyimme vasta Käringsundin vierassatamassa, joka oli varsin kuvauksellinen.
Parhaimman kuvakulman sain mielestäni metsästys- ja kalastusmuseon (valitettavasti kiinni) pihalta, jossa oli ilmeisesti kalastukseen käytettyjä veneitä.
Sitten pysähdyimme Eckerön posti- ja tullitalolle, joka ei ylhäisessä yksinäisyydessäänkään onnistunut tekemään vaikutusta Helsingissä Engelin arkkitehtuuriin tottuneelle. Toisena suunnittelijana oli Charles Bassi, jonka perhe-elämästä olen vuosia sitten
jakanut tietoa.
Mutta tietenkin oli hienoa olla paikalla, jossa kävivät suunnilleen kaikki kirjaan
You Must Not Forget to Take Your Own Harness kokoamani matkustajat ja monet myöhemmin kohdatut. Kuten
ahvenanmaalaisessa kodissa vieraillut. Ja vielä enemmän olisi sekä blogissa että paikan päällä pitänyt muistella lukuisia postitalonpoikia, jotka toisinaan henkensä uhalla välittivät viestejä. Ovat sentään saaneet muistomerkin.
Sitten ensimmäinen arkeologinen kohde eli Nabbergenin röykkiökalmisto.
Tätä oppaamme ja matkanjohtajamme Ilari Aalto oli mainostanut
Ylellekin, jonka tiivistyksenä "Kalmisto on Ahvenanmaan suurin. Tasaisella kallionlaella on noin 80 erikokoista hautaröykkiötä, jotka on rakennettu siististi latomalla kulmikkaista kivilaatoista. Röykkiöllä on selkeä muoto. Kaivauksissa röykkiöistä on löytynyt palaneita luita." Ehdottomasti parhaillaan auringonpaisteessa.
Päivän viimeinen kohde oli Eckerön kappelikirkko, jossa aluksi ihailimme paikalleen jäänyttä Kustaa III:n aikaista virstanpylvästä, joka erottunee kuvan vasemmassa alakulmassa. (Paikaltaan sirrettyä mallistoa
kartoitin Skansenilla.)
Ruotsalaisia kirkkoja muistuttava vahva torni oli kirkon tuorein osa, eli aluksi rakennus on ollut varsin pieni. Sisällä kuori oli suljettu köydellä, joten seinien haaleista maalauksista en erottanut mitään. Puisen ja keskiaikaisen kastemaljan ikuistaminenkin vaati akrobatiaa.
Bussissa viereeni istunut Ihan Oikea Historiantutkija älysi mietiskellä ääneen merenrannan sijaintia kirkon rakennusaikaan. Vaikka Aalto oli aloittanut opastuksen Ahvenanmaan nousulla merestä niin olin tämän oleellisen seikan jo autuaasti ehtinyt unohtaa. Kieltämättä kartta olisi ollut kiva.
Aallon selostuksen mukaan kaikkien Ahvenanmaan keskiaikaisten lähellä on viikinkiaikaisia kumpukalmistoja, joita on kuulemma saarilla yli kymmenen tuhatta. Erottuivat paikan päällä maastosta paremmin kuin kuvassani, mutta kyse ei todellakaan ollut Jellingin tapaisesta yhdistelmästä, vaikka taustalla todennäköisesti sama prosessi.
Auringon edelleen paistaessa tein Maarianhaminaan omatoimikoukkauksen. Olin Googlen kartan varassa ja satuin huomaamaan, että Kokemäenkartanon kamariherran veljen mukaan nimetty paikka lupasi "hyviä cocktaileja". Ei varsinaisesti asia, jonka olisin yhdistänyt kyseiseen kirkkoherraan. Tosin olihan hän kulttuurin ystävä, auttaen
ahvenanmaalaisen tytön muusikon uralle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti