Tämän Kylväjässä 20/1900 julkaistun muistokirjoituksen vahvistaa osaltaan Uudessa Suomettaressa 8.6.1887 mainittu muuttotodistus Tampereelle.
Kylväjän muistokirjoitus ei liittynyt Lindroosin uraan sairaanhoidossa vaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Vainaja oli erittäin harras hankkimaan itselleen oppia ja tietoja, ja kun ne lämmittivät hänen omaa sydäntään, niin hän tahtoi, sitä lämpöä saada muillekin vähäosaisille. Ensimmäisiä työmiehiä oli hän Helsingin kansanopistotyössä, pysyen aina loppuun saakka kansanopistokurssin oppilastoimikunnassa. Lukemattomat innostuttavat kokoukset on tämä toimikunta pitänyt Teeri Lindroosin ahtaassa kamarissa. Niissä eloa ja lämpää, ja niissä monta kaunista yritystä pantiin alkuun. Ja kun tiedämme kuinka paljon tämä työ on tuottanut valoa ja siunausta pääkaupungin työväen piireissä, niin emme voi kyllin kiittää Teeri Lindroosia, joka vaatimattomassa asemassaan on tehnyt asian hyväksi suurimpia palveluksia. [...]
Juhlallinen oli hautajaishetki. Erittäin sattuvasti puhui Kirkkoherra E. Bergroth vainajan elämän työstä, samoin pitivät puheita op. W. Reiman ja neiti Hilda Käkikoski. Koko hautakumpu peittyi seppeleistä, joita yksityiset ja yhdistykset haudalle laskivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti