Maaliskuusta huhtikuuhun

26.3.

• Brages pressarkivetin käyttäjä Kjell Herbert kertoo löydöistään ja opastaa.

29.3.

• Tuoretta hissan väikkäriä ei olisi pitänyt silmäillä junassa. Ääneen kiroilu kun sopii paremmin yksiöön. [Jossa syntyi tämä teksti]

30.3.

• Käyttöehdot @HULib eivät onneksi enää näin tiukat.

2.4.

• Se tunne kun konffajärjestäjä jakaa somessa osallistujien blogirapsoja ja ohittaa tekstini. Kai niissä sitten oli jotain vikaa. [TJEU: Keskiajantutkimuksen torstai & Keskiajantutkimuksen perjantai vs. Dies mediaevales 2019 (konferenssraportti) & Medeltiden var en tid präglad av mörker och elände, eller?]
• Google ei konekäännä saamea, joten en tiedä mitä anonyymi kommentti "Ollu giihtu! Iin gavdnon dan blogga ovdal dal :)" blogissani kertoo. Mielikuvituksellinen kielikorvani väittää alun liittyvän kiittämiseen ja kuvittelen sisällön muutenkin positiiviseksi.
• Tunti ja vartti esityksen alkuun. Miksi tarjouduin? Miksi ajattelin tällä kertaa onnistuvani? Ja tuleeko sinne edes kukaan?  [Viimeiseen kysymykseen vastaus oli "ei".]
• [Jotta mielialojen vaihtelu päivän aikana olisi jokseenkin täydellisesti dokumentoitu, niin FB:n puolelta päivitys "Kävelin vastavaloon Aleksilla ja kun en kunnolla nähnyt miestä, joka yritti tervehtiä, meinasin tässä kerjäläisten kaupungissa kävellä ohi. Mutta en sentään. Kyseessä oli TKK:n proffa, joka johti labraa, jossa tein DI-työni. Hän puhutteli kirjailijaksi, sillä oli ostanut Petter Sund - kirjani! Ehti kritisoida nimeä, joten onneksi ratikkansa tuli ennen sisältöön pääsyä."]
• Kotimaisen tuotannon kannattaja paljastaa Helsingin yliopiston aikanaan toimineen viinatehtaana.

3.4.

• Taidekierroksella @Hel_Uni_Museum hallitseva hiusten väri on harmaa. Yksi miesosallistuja tähän mennessä.
  [Ja sekin oli viran puolesta valokuvaaja, mutta varsinaisten osallistujien joukossakin oli sitten yksi mies. Kierros, jonka vetivät museoihminen ja taiteilija, oli mahtava, mutta en twiittailut enempää enkä tehnyt blogitekstiin riittäviä muistiinpanoja. Mutta muistiin se, että henkilöstön ruokalan takahuoneessa on yliopiston juhlasalin seinämaalausten ehdotuksia. Jännästi on Edelfeltin versio akatemian vihkiäiskulkueesta jämähtänyt mieleen "totuudeksi" niin, että Gallen-Kallelan auringonpaiste ja vaihtoehtoinen näkökulma tuntuivat fiktiolta.]