Seuraavasta rippikirjasta näkyy, että nimismies sai apulaisekseen vuonna 1863 Karl Gustaf Bährin. Bär/Bähr-sukuseuran sivun mukaan tämä meni pian kihloihin Mimmin isosiskon Rosan kanssa. Häät oli suunniteltu pidettäväksi 6.6.1863, mutta Bähr kuoli toukokuun alussa. Perheiden välille syntyi kuitenkin yhteys ja Mimmi meni joulun aikaan 1864 naimisiin Karl Gustafin veljen Nikolai Edvardin kanssa. Tämä muutti virallisesti Kuortaneelta Alavuudelle seuraavana vuonna. Nimen Edvard Hugo saanut poika syntyi 27.9.1865 ja kuoli kaksi päivää myöhemmin.
Nikolai oli maakauppias, jonka liiketoimet eivät menestyneet. Sukuseuran mukaan "Teki vararikon, jonka jälkeen hän turvautui veljeensä Ernst Juliukseen, viettäen aikaansa ahkerana kalamiehenä, surren epäonnistunutta elämäänsä ja sitä, että hänen vaimonsa oli konkurssin jälkeen hänet kokonaan hylännyt. Hän kuoli keuhkotautiin sairastettuaan yhden viikon." Nikolai kuoli Ähtärissä 2.11.1867. Merkintää ei ole haudattujen listassa, mutta näin kerrottiin Tampereen sanomissa 19.11.1867.
Naisten äänessä 1/1906 julkaistun tekstin mukaan:
Jo 1868 tuli hän senaattiin puhtaaksikirjoittajaksi, ja oli ensimäinen, joka siellä kykeni puhtaaksikirjoittamaan suomenkielisiä asiapapereita, kun suomenkieli tässä hallitusvirastossa ensiksi otettiin käytäntöön. Hänelle uskottiin tärkeimpien asiapaperien jäljennös. 1879 annettiin hänelle tuo tavallinen kunniapalkinto, jolla virassaan eteviä naisia koristetaan: kultaneula. Eräänä kertana hän määrättiin hoitamaan raha-asiaintoimituskunnan arkistoa, joka virka edellisen, mieshoitajan, kuoleman johdosta oli tullut vapaaksi. 1904 erosi hän senaatista, koska hän ei ruvennut jäljentämään venäjänkielisiä asiapapereita. Paitsi muuta on hän v:sta 1878 alkaen suorittanut valtiopäiväin päätösten puhtaaksikirjoittamisen.Virkatyön ohessa "Jo vuonna 1877 alkoi hän järjestää opetusjaksoja kaunokirjoituksessa, ja niinä 28 vuotena, jotka siitä ovat kuluneet, ovat tuhannet henkilöt suorittaneet hänen yhä kestäviä kurssejansa, ja suuret määrät heistä ovat niissä saamalla taidollaan ansainneet leipänsä." Naisten ääneen 35/1914 kirjoittaneen mukaan
kehoitti kustantaja Edlund rouva Bähriä julkaisemaan kaunokirjoitusjärjestelmänsä, jonka hän oli sommitellut yksityisiä opetuskurssejaan varten. Sen hän tekikin, ja niin ilmestyi hänen omalla kustannuksellaan sekä suomen- että ruotsinkieliset kaunokirjoitusvihot kansakouluja varten v. 1885. Kouluylihallituksen hyväksyminä ne sitten levisivät ympäri Suomen ja vasta senjälkeen taukosi tuo vihkojen tuonti Ruotsista. Vuosien kuluessa hän on järjestänyt yhä uusia parannettuja jaksoja ja lähettänyt markkinoille m. m. nuo käytännölliset, irralliset kannet, joita voi muuttaa vihosta toiseen, ja joiden avulla vihkonen aina pysyy siistinä ja suorana. Sitä paitsi nämä kannet ovat niin kauniit taiteellisine kuvineen, että ne jo siltä kannalta ehdottomasti ovat suositeltavat, sillä niin voimakkaasti sellainen vaikuttaa lapsen mielikuvitukseen.
Kahdesti ovat rva Bährin kaunokirjoitusvihot olleet näyttelyssä ja molempina kertoina ovat ne vetäneet ansaittua huomiota puoleensa ja saaneet palkkion. Ensi kerran se tapahtui Pariisissa v. 1889, jolloin hän sai hopeamitalin, toisen kerran Helsingin Teollisuusnäyttelyssä v. 1908, jolloin kultamitali hänelle annettiin. Rouva Bährin viimeiseksi julkaisemat n. k. patenttivihot ovat niin hauskat, että varmaankin saavat kaikkein huolimattomimmatkin oppilaat innostumaan.
 |
| Satakunnan museo. CC BY 4.0. |
 |
| Sigrid Juseliuksen käytössä vuonna 1895 ollut kappale Mimmin systeemin osaa II. Satakunnan museo, CC BY 4.0. Seuraavana vuonna hän käytti osaa III. |
Mimmin yritteliäisyys kohdistui kirjoittamiseen ohjevihkoja laajemmin. Naisten äänen vuoden 1906 tietoihin palaten
Hänen keksimänsä viivajohdattimet ja kynänpyyhkijät ovat käytännössä melkein kaikissa virastoissa, samoin kuin hänen vihkonsa ja vihkokuorensa monissa kouluissa. Erittäin tervetulleet kaikille, jotka lähettävät paljon kirjeitä ja kiinnittävät paljon postimerkkejä, ovat rouva Bährin valmistamat kostuttajat. Ne tekevät tarpeettomaksi kielen käyttämisen tässä niin epäterveellisessä suhteessa. Hänen regulaattorikynäänsä suositamme kaikille, joiden tarvitsee kirjoittaa matkoilla; se on miellyttävä, tavallisen kynänvarren kokoinen kapine musteineen, erittäin mukava ja mutkatoin, olemme itse sen kokeneet.
Vuonna 1906 todettiin, että "Useimmat näistä keksinnöistä valmistaa rouva Bähr nyttemmin omassa työpajassa, niinpä noita siroja kirjoituskyniäkin, joista hänelle on myönnetty kotimainen patentti." Regulator-kyniä ei tullut esille, kun Finnassa hain nimellä Bähr. Mutta A.B. M. Bähr O.Y.:n tuotannosta on museoiden kokoelmissa: Musteimuriteline ja musteimurityyny, Musteimuriteline, Musteimuriteline, Mustekynänpyyhin, Mustekynänteränpyyhkimen alunen
Mimmi Bähr kuoli 2.5.1923.
Henkilökuvat Naisten ääni 35/1914 & 9/1923
2 kommenttia:
Mahtavaa, että historiankirjoista löytyy välillä myös naiskeksijöitä. Hyvä, että hän sai haettua patenttitoimistosta patentit käytännöllisille keksinnöilleen kuten tuolle kostuttajalle, onkohan sellainen nykyinen kostuttaja edelleen tämän patentin alla? Olisipa mielenkiintoista nähdä noita välineitä kuten vaikkapa tuo kynänkuivaaja ihan livenä.
Suomessa myönnetty patentti voidaan pitää voimassa enintään 20 vuotta patenttihakemuksen tekemispäivästä, ja sekin vaatii vuosittaisen maksun maksamisen. Mimmi Bährin patentit eivät siis varmasti ole olleet voimassa enää pitkään aikaan.
Lähetä kommentti