Goottilaisin kirjaimin koristellun nahkaläpän muistin aiemmista Harjulan esityksistä, mutta puisiin juoma-astioihin riimuin kaiverretut Ave Maria -tervehdykset olin ilmeisesti unohtanut. Turun tuohikirjoitusta en ja ilokseni kuulin, että tarkalla valokuvaustyöllä siitä oli eroittunut kirjaimia, joiden tulkintamahdollisuuksia muistaakseni Harjula aiemmin piti vähäisenä.
Sitten hypin sessiosta toiseen valiten ekaksi Harri Hihnalan esityksen Sirpa Aallon kanssa kirjoittamastaan artikkelista “Saagat tuntevat Suomen kuninkaat” – pseudohistoriallisesta kirjoittelusta Suomen muinaisuudesta, jonka luin tuoreeltaan. Hihnalan tiivistyksenä pseudohistoriasta haetaan selkeitä vastauksia ja esitykset vahvistavat toisiaan. Hihnala ei nähnyt hedelmällisenä väittelemistä vaan suositteli reipasta ja suoraviivaista tyyliä populaareissa esityksissä, joita pitäisi "tuoda oikeaan paikkaan". Hihnala jatkaa aiheen parissa osana projektia Muinaiset kuningaskunnat ja Venäjän perustajat: pseudohistoria ja historiapolitiikka 2000-luvun Suomessa.
Lauri Leinosen esimerkki 1000-1200 -lukujen julkaisuprosessien kulusta normannien hallitsemalla alueella kilpistyi sosiaalisten verkkojen ja statuksen merkitykseen. Pystyin samaistumaan.
Osaltani viimeisessä sessiossa puhuttiin tuttavallisesti "fragu"ista eli 1500-luvun tiliaineistojen kansissa säilyneistä keskiaikaisten käsikirjoitusten fragmenteista. Minulle on tainnut omasta mielikuvituksestani syntyä kuva pikkuriikkisistä palasista, mutta kyse on (esitysten perusteella) kokonaisista sivuista, joista saattaa kyllä puuttua joku poisleikattu reuna.
Sekä Olli-Pekka Kasurinen että Sanna Supponen kertoivat fragmenttien kokoamisesta yhteen ja siitä, mitä tämä voi kertoa käsikirjoitusten lähteistä ja käsittelystä. Seppo Eskola puolestaan esitteli Nyynäisten kartanotiliaineistoa, josta näki selvästi 1540-lopulla todennäköisesti suoraan kuninkaan kamarista omaksutun uuden järjestelmällisemmän mallin. Samalla sivukoko muuttui ja keskustelussa asiaatuntevat olivat sitä mieltä, että aiempi kapea ja korkea sivu, jota toisinaan näkee voudintilienkin joukossa, liittyy mukana kulkeneeseen muistiinpanokirjaan.
Eskola mainitsi, että oli ollut luetteloimassa tilejä Codices Fenniciin, joka verkkopalveluna on minulta enimmäkseen unohtunut. Testasin hakua "Nynäs" ja tuloksia tuli 68 eli sama lukumäärä, jonka Eskola mainitsi tilikäsikirjoituksille. Kertomatta eksplisiittisesti digitoinnista. Mutta eipä tainnut Fragmenta membraneakaan tulla varsinaisesti mainituksi. Yleisölle toivottavasti itsestään selvyys, mutta kun tässä vuosien varrella on tavannut ihmisiä, jotka eivät tunne itselle itsestään selviä asioita, niin tulkoon sekin mainituksi tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti