keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Kaappo Sutkin konteksti eli 1800-luvun vangeista

Vuosikymmen sitten tutkimani Kaappo Sutki on saamssa lisänäkyvyyttä tuoreen romaanin myötä. En ole kirjaa vielä nähnyt, mutta sain puhelun toimittajalta, joka halusi faktaa ja kontekstia.

Totuus oli, että Sutkin detskut olivat täysin unohtuneet ja kirjani Tavarantasaajat Österholm ja Sutki heikkous siinä, että en kontekstoinut enkä yhdstänyt miehiä mihinkään itseänsä isompaan. Mutta tietenkin sanoin toimittajalle kyllä ja sitten epätoivoisesti räpelsin kokoon tietoa. En tiedä tuleeko mitään lehtiin, mutta ettei menisi hukkaan, niin kierrätetään tässä.

Kirjani julkaisun jälkeen Miikka Vuorela on julkaissut osana esitystä Prokuraattorin kertomukset kriminologian lähteenä tilastot, joista näkee 1800-luvulla rikoksista tuomittujen ja vankilassa istuvien määrät jaoteltuna erilaisiin ryhmiin. Myöhemmin hän on tehnyt näistä tutkimuksen Criminality and the Finnish Famine of 1866-68. Helsingin yliopiston viestintä tiivisti tuloksen otsikkoon Omai­suus­ri­kok­set nelin­ker­tais­tui­vat näl­kä­vuo­si­na. Ja juuri tuohon aikaanhan Sutki "uransa" aloitti.


Kuten kuvasta näkyy, omaisuusrikokset tosiaan nelinkertaistuivat, mutta olivat muiden ajan rikosten joukossa pieni joukko. Joka ei myöskään paisuta vankilapopulaatiota, ainakaan lukujen Lääninvankiloihin vuoden aikana passitettujen vankien vankilaan joutumisen syyt puitteissa. Niissä kun tutkintavangit ja irtolaiset ovat enemmistönä. Valitettavasti muiden vankiloiden luvut on laskettu tilanteena vuoden alkaessa, joten niitä ei voi tähän yhdistää. Mutta kyseisissä luvuissa ei tapahdu juuri mitään muutosta ajanjaksolla.


Sutki ei tosin tullut kuuluisaksi niinkään rikoksistaan kuin siitä, että karkasi lukuisia kertoja. Oliko tämä epätavallista? Vuorelan tilastojulkaisussa on lupaava vankiryhmä "irtolaiset ja karkurit", mutta hetken mietinnän ja 1880-luvun painettuihin tilastoihin kurkistuksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että kyseessä olivat "irotolaisuudesta ja kuljeksemisesta vangitut".

Vankiloista alettiin julkaista tilastoja 1880-luvulla ja ne ovat Tilastokeskuksen digitoimien julkaisujen joukossa informatiivisesti ryhmässä vankitilastot. Varhaisin kertoo vuodesta 1882, jolloin läänin- ja kihlakunnanvankiloissa sekä läänin kaupunkien vankihuoneissa annettiin 6 rangaistusta karkaamisesta tai sen yrittämisestä ja rangaistusvankiloissa Turussa ja Helsingissä 11.

Pikaisella sanomalehtihaulla en löytänyt vastaavaa määrää edellisiltä vuosikymmeniltä, mutta (katkerasta) kokemuksesta tiedän, että tämän tyyppisiä uutisia ei ole yksinkertaista hakea. Eli todennäköisesti niitä oli enemmän ja suhteessa vankipopulaatioon ainakin vastaava määrä kuin 1880-luvulla, jolloin edelleen kehittyvä vankeinhoidon ammattitaito lienee vähitellen lukua vähentänyt.

Verkkohakuihini muuten osui Pertti Kolarin toimittama Leningradin oblastin valtiollisessa arkistossa Viipurissa (LOGAV) säilytettäviä entisen Viipurin lääninhallituksen asiakirjoja. Osa I, jonka mukaan kyseisessä arkistossa on "Suomen kenraalikuvernöörin, läänien hallintojen ja linnojen komendanttien kirjeenvaihtoa vankien paosta, niiden etsinnöistä ja kiinniotoista vv. 1842, 1845-1847, 1849, 1853-1855, 1860, 1863-1864, 1867, 1868-1869, 1872-1873, 1877-1878, 1885-1886". Sattumalta kyseistä materiaalia on äskettäin tullut Kansallisarkiston digitointeihin, mutta en saanut ryhmittelyään osumaan Kolarin taulukkoon. Ja pahoin pelkään, että nuo dokumentit ovat venäjäksi ja käsinkirjoitettuja.

Mutta kyseessä ei siis ole vain Viipuria koskeva aineisto, mistä todisteena mainittakoon digitoidut Viaporin vankilistat (esim. vuosi 1858) ja Viaporin suomenkielinen ja painettu ohjesääntö vuodelta 1829.

Ei kommentteja: