Lisääntymisestä, satamista ja pääomista

Viimeinen päivä Baltic connectionsia alkoi yliopiston konsistorin salissa, jossa yksinomaan miesten muotokuvien ympäröimänä Heli Valtonen loi katsauksen naisten toimintamahdollisuuksiin Suomen talouselämässä viimeisen parin sadan vuoden aikana.

Kolmatta kertaa ei siis koskettu germaanisen kulttuurin rajaan, mutta kun yleisökeskustelussa kysyttiin pohjoismaisten naisten (suhteellisen) tasa-arvoisen aseman taustaa, mieleen tuli Charlotte Cederbomin väitöskirjan tulokset pohjoisen (hieman) tasa-arvoisemmista maakuntalaeista ja niiden jättämästä toimintakulttuurista.

Toinen yleisökommentoija huomautti tietoisen epäkorrektisti, että lisääntyminen pitäisi nähdä tuottavuutena. Ääntämyksestä päätellen hän ei ehkä tiennyt, että Ruotsin valtakunnassa asia ymmärrettiin näin 1700-luvun lopulla ja lakejakin muutettiin lasten lukumäärän lisäämiseksi. Mistä herää kysymys oliko vastaavaa muualla samaan aikaan?

Mutta laeilla ei hoideta kaikkea, sillä yhteiskunnassa vaikuttaa rakenteet, tavat, preferenssit ja alitajuisetkin valinnat. Näistä tuttavani kuiskasi minulle konkreettisen esimerkin vähän ennen tilaisuuden alkua. Tuolloin nimittäin salissa istuneet olivat järjestäytyneet näennäisen tiukasti: naiset vasemmalle ja miehet oikealle kuin entisajan kirkossa. Kulttuuriperinteen sijaan lienee vaikuttanut yleinen tapa hakeutua kaltaistensa seuraan.

Lauantaipäivään kuului keynoten lisäksi vain yksi slotti, johon valitsin varsin ekonometrisen session. Ekana puhuneen Timur Valekovin haasteet Venäjän historiallisten vientitietojen luokitteluissa olivat maalaisjärjellä ja korkeakouluopintojeni rippeillä ymmärrettävissä. Datassaan ei käsittääkseni ollut mukana Suomea, sillä hän näytti kuriositeettina, kuinka paljon suurempaa sahatuotteiden vienti oli Suomesta kuin muualta Venäjältä.

Henric Häggqvist oli jyväskyläläisen Timon, jonka sukunimeä en saanut ylös, kanssa selvitellyt Suomen siirtymisen Ruotsilta Venäjälle vaikutusta kauppaan. Ruotsin ulkomaankauppa tuskin heilahti, sillä Suomen osuus siitä oli ollut alle 10%. Mutta Suomen ulkomaankauppa kasvoi merkittävästi, mistä tietenkin herää kysymys edeltävän ajan valtakunnan sisäisestä kaupasta, mitä aikovatkin vielä tarkastella.

Häggqvist mainitsi, että on uusi tietokanta, jossa on kaikkien Ruotsin satamien ulkomaakauppa 1700-luvulla. Kalvollaan olleiden nimien perusteella löysin puoli vuotta vanhan artikkelin, jossa oleva linkki ruotsalaiseen historiallisten tilastojen portaaliin tuotti kuitenkin vain virhesivun. Näinkö vaikeaa se datan julkaisu on?

Esityksessä vilahti ruotsalaisen pääoman menetyksen vaikutus Suomelle rauhanteon jälkeen. Liekö tätä joku tarkastellut? Montako maatilaa tai tuotantolaitosta myytiin siksi, että omistaja halusi asua Ruotsissa?