Eilen kuokkimani arkeologian seminaari, jossa Päivi Onkamo kävi läpi tuoreimmat muinais-DNA tutkimustulokset koskien Eurooppaa tarjosi tietoa, jota olen pitkään kaivannut. Olen nimittäin ohittanut useimmat DNA-uutiset, kun en ole ymmärtänyt onko olemassa jo "yleistä totuutta" vai ollaanko niin alussa, että jokainen analyysi tai artikkeli voi laittaa kokonaisuuden uusiksi.
Onkamon esityksen perusteella Euroopan väestölle on olemassa karkea malli, jota data tukee. Eli olipa kerran jääkausi. Sitten jää alkoi sulamaan ja A-immeiset muuttivat tänne metsästämään ja keräilemään. Tämä A-ryhmä sai uutta verta kun Välimeren pohjukassa maanviljelyn omaksuneet B-immeiset levittäytyivät vähitellen pitkin Eurooppaa. Heiltä on jäljellä yhtä paljon miehisiä ja naisisia geenejä, joten todennäköisesti B-immeiset muuttivat perheinä.
Samoihin aikoihin kuin metallin käyttö alkoi, idästä tuli merkittävä määrä indoeurooppalaista kieltä puhuvaa C-porukkaa. Heidän geeneistään on jäljellä huomattavasti enemmän miehisiä kuin naisisia geenejä. Joko tulijat olivat käytännöllisesti katsoen ainoastaan miehiä tai joku tauti teki AB-miehistä lisääntymiskyvyttömiä tai tapahtui jotain ihan muuta. Lopputulos kuitenkin on, että historiallisen ajan eurooppalaiset ovat ABC-porukkaa hieman eri painotuksin.
Poikkeuksena - tunnetusti - me täällä Suomessa. Pakan on sekoittanut se, että tuntemattomana ajankohtana tänne on tullut D-porukkaa jostain Siperian suunnalta. Emme kuitenkaan ole D-porukkaa, vaan ABCD-porukkaa.
Toivottavasti ymmärsin oikein.
Onkamo on muinais-DNAn aktiivinen tutkija, joten esityksen henki oli aivan muuta kuin, mitä runsas vuosi sitten kuulin Åsa Larssonilta. Ongelmat eivät toki ole kadonneet minnekään. Tämä kävi ilmi kun keskusteltiin Baltian tuoreista tuloksista, joiden mukaan nykyväestö Virossa ja Liettuassa ei polveudu tutkituista pronssikauden yksilöistä. Mutta, kuten yleisöstä huomautettiin, luita tutkittaviksi oli valittu rantakulttuurista, jonka hautaustapa ne säilytti. Ehkäpä väestön valtaosa asui sisämaassa tai ei kuulunut sosiaaliseen ryhmään, joka haudattiin tikyseisellä tavalla?
Eli aion edelleen olla skeptinen, mutta ymmärrän nyt esihistoriasta hieman enemmän. B- ja erityisesti C-porukkaan voidaan liittää myös arkeologisesta tutkimuksesta tuttuja termejä, mutta koska keramiikat menevät edelleen päässäni sekaisin ja esitys sekä keskustelu oli englanniksi, en lähde yrittämään.
Onkamo suositteli Karin Bojsin kirjaa, joka tuoreeltaan sekoitti minut. Englanniksi ilmestyy piakkoin alan senioritutkijan David Reichilta kirja Who We Are and How We Got Here: Ancient DNA and the New Science of the Human Past. Suomalais-ugrilaisen kielialueen kielitieteen, DNA:n ja arkeologian yhdistävää katsausartikkelia, jota Onkamokin on kirjoittamassa, joudutaan ilmeisesti odottamaan ensi vuoden puolelle asti.
Toivottavasti Suomen alueen muinais-DNA tulokset näkevät päivänvalon sitä ennen. Alan käytäntöjen mukaan (näköjään) tutkijat eivät sano sanaakaan ennen kuin artikkeli on julkaistu.
Kuvalähde St. Nicholas, May 1892
4 kommenttia:
Kiitos jaosta ja mielestäni ymmärrät asian ihan oikein eli tämän ABCD -porukan
Kalle Haatasen jututettavana geneettisestä sukututkimuksesta oli juuri Marja Pirttimaa. Hyvin yleispiirteisesti asiaa käytiin läpi.
Luen parhaillaan Svante Pääbo:n kirjaa: Neandertalilainen - Kadonnutta perimää etsimässä. Kirjoitettu 2014, suomennettu ja julkaistu 2016. ISBN 978-951-884-595-2.
Se kirja selvittää tarkasti, miten vaikeata on selvittää vanhojen muinaisten ihmisten ja eläinten löytöjä. Luita ja muita osia. He joutuivat kehittämään aivan uusia tutkimusmentelmiä. Suurin ongelma oli, että monissa tutkijoiden saamissa vanhoissa löydöissä oli niin paljon heitä ennen niitä luita ja muita osia koskettaneiden ihmisten DNA-jälkiä, joka teki tehtävän erittäin vaikeaksi. Toinen haaste oli, että monissa ympäristöissä alkuperäinen DNA tavallaan pyyhkiytyi pois. Siksi he joutivat kehittämään uusia tutkimusmenetelmiä ja pääsivät sitten eteenpäin.
Olen nyt noin puolessa välissä kirjaa (sivulla 171/362), joten en tiedä vielä, mitä kirjan lopussa kerrotaan. Mutta hurja tieteellinen seikkailu tämä Neanderthalin ihmisen DNA-analyysi on ollut.
Kiitos Kaisa rautalankamallista.
Muinais-DNA:t tulkintoineen soveltavat tieteiden välisyyttä, kun luonnontieteen menetelmillä tuotettuja tuloksia kirjoitetaan historiaksi.
Ei mene läpi ilman tunteita. Olen viime kuukausina kiemurrellut, miten tutkimukset ovat rohkeita eli riskejä otetaan ja tuloksia lausutaan. Onkohan todennäköisyydet varmasti punnittu? Karin Bojs kirjoitti sitten sanan ekologia, eli muinais -DNA -tutkimuksen olisi ihmislajien ekologiaa - ja päässäni avautui joku luukku.
Lähetä kommentti