Tyttö Lapista. Yli puoli vuosikymmentä sitte luettiin sanomalehdissä eräästä lappalaisesta tytöstä, jota suksin hiihteli Lapin tunturien solista Tukholmaan. Tällä matkallaan sai hän voittaa ei ainoastaan tavallisen naishiihtäjän matkarasitukset, vaan sen lisäksi rahvaan tyhmän epäluulon koska hän oli Lapista. Kansa näet luuli häntä joksikin Lapin noidaksi ja sentähden ei häntä laskettu huoneihin. Missä siis ei sattunut pappien tai muiden sivistyneiden asuntoja tiensä oheen, sai tyttöparka viettää ei ainoastaan päiviänsä suksillaan, mutta myöskin yönsä luminietoksissa. Ainoastaan loppumatkalla pääsi jonkun matkan postivaunuissa ja näin saapui Tukholmaan.
Kuvausta vastaava juttu löytyy Suomettaresta kopioituna Tapiossa 16.4.1864 ja pidempiä pätkiä julkaistiin ruotsalaisissa lehdissä. Näitä luotettavampi selostus on Nils Erikssonin tutkimuksen Sameskolor inom Åsele lappmark biografiaosassa. Maria Magdalena Mattsdotter lähti mielijohteesta tai sisarensa kuolinvuoteella esittämän pyynnön takia Åselesta Tukholmaan pyytämään kuninkaalta koulua. Eli SWL:n julkaisema tarina on vielä hetken totuudenmukainen:
Niinkuin tiedetään oli vasta äsken manalaan muuttanut kuningas Kaarle XV sekä hänen puolisonsa yhtä lempeä ja kohtelias alhaiselle kuin ylhäisellekin, ja nämä ottivat lappalaistytön hoitoonsa sekä panivat hänen kouluun. Ensin tultuaan Tukholmaan sai tyttö puhua ainoastaan erään opettajattaren kanssa, sillä muut eivät osauneet Lapin kieltä.Ehei. Maria Magdalena tapasi kuninkaan ja kuningattaren, mutta oli pian takaisin kotiseudullaan. Juttu lähtee irtautumaan totuudesta, sillä se toistaa nyt "lappalaistyttönä" Tukholmasta Helsinkiin matkustaneen nuoren naisen kertomaa. Hän tarvitsi tarinalleen tiiviimmän suhteen kuninkaaseen ja siksi versiossaan on tämä koulunkäynti. Naisen kertova ääni erottuu seuraavassa kappaleessa voimakkaammin.
Tyttö, oltuaan kuusi vuotta Tukholmassa, on vuosi takaperin tullut Suomeen ja ollut Tammisaarella jossakin herrasperheessä emännöitsiäpalveluksessa. Mutta kuultuaan kuningas Kaarle XV kuolleen, halusi tyttö vielä nähdä kasvatusisäänsä kalman majassa, lausua hänelle vielä sydämessään kiitoksensa ja jäähmväisensä. Siihen matkaan oli joku hyväntahtoinen rouva lahjoittanut hänelle matkarahan.
Oliko matkarahaa lahjoitettu tai ei, se kannatti mainita, jotta tarinaa laivassa kuuntelevat saisivat omatoimisesti ajatuksen auttaa naista samaan tapaan. Tuskin tarvitsi pyytää.
Tämän marraskuun 29 p. saapui tyttö jälleen höyrylaivassa Helsinkiin, mennäkseen Porvoosen, ehkä johonkin samankaltaiseen palvelukseen kuin Tammisaarellakin on ollut.
Jotkut Tukholmasta palaavat hyväntahtoiset rouvasihmiset, jotka hänen kanssa tutustuivat matkalla, kirjoittivat listan Helsingin rannassa laivassa, kooten sillä tavalla vähän apurahaa tuolle köyhälle vaan nerokkaalle Lappalaismatkakumppanille matkamuistoksi. Sievällä ja liikuttavalla naisen kainoudella otti hän vastaan taritun muiston, nöyrästi lausuen ei sitä anoneensa vaan samalla sydämellisimmästi kiittäen hyväntekijöitään.
Mainituilla rouvashenkilöillä lienee tarkoitus auttaa häntä johonkin vakamampaan ja soveliaampaan toimitukseen, kuin liikkuvan ja epäsopuisan emännöitsiän ammatti on. Hän on 25 vuotta vanha.
Olisi kiva tietää huijasiko nainen tarpeeseen vai huvikseen. Tai maksaakseen potut pottuina, jos alkumatkasta häntä oletetun alkuperänsä vuoksi katsottiin vinoon. Suomalainen Wirallinen Lehti ei valhetta tajunnut vaan huomasin sen etsiessäni mainittua aiempaa tapahtumaa.
Kuva Helsingin ja Tukholman välillä liikennöineestä s/s Constantinista sivustolta Turku Steamers. Kuvaston linjaus joulukuulta: "Kun ns. tavallinen (vanha) valokuva kopioidaan sellaisenaan, suoja-ajan päättymisen määrittelee alkuperäisen kuvan valmistushetki."
Kuva Helsingin ja Tukholman välillä liikennöineestä s/s Constantinista sivustolta Turku Steamers. Kuvaston linjaus joulukuulta: "Kun ns. tavallinen (vanha) valokuva kopioidaan sellaisenaan, suoja-ajan päättymisen määrittelee alkuperäisen kuvan valmistushetki."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti