Valtaa ja sotapelejä

Suunnitelmani keskiviikkona Tukholmassa oli jatkaa Vikingaliv-laitoksesta Skansenille. Mutta kenkäni olivat kastuneet sukkia myöden jo Djurgårdenille kävellessäni ja kevyt sade jatkui, joten otin uuden suunnan kohti Armémuseumia, sillä ilmainen, oikealla puolella kaupunkia ja katon alla.

Valinta osoittautui erittäin hyväksi, sillä molemmat alakerran vaihtuvat näyttelyt olivat antoisia. Makten och ärligheten kuvasi toisaalta sitä, miten museon kokoelmat ovat vuosisadan aikana syntyneet ja miten ne karttuvat nykyään ja toisaalta sitä, miten kerronta ruotsalaisten YK-rauhanturvaajien 1960-luvun Kongon komennuksesta on muuttunut vuosikymmenien aikana. (Ilmeisesti muistoesineet, joita veteraanit käsittelivät videoklipeissä oli otettu museon kokoelmiin.)

Krigspel käsitteli nimensä mukaisesti sotapelejä. Näyttely oli antoisa kokemus (tai elämys?) yllätyksellisen rakenteensa ansiosta. Sodan ja pelien yhdistelmiä löytyi enemmän kuin olisin uskonut. Kivaa (elämyksellistä?) vaihteeksi oppia museonäyttelyssä jotain.

Näyttely alkoi strategisista lautapeleistä (shakki, go), joiden taustalla on vanhat taistelutajat.

Jo 1600-luvulla yritettiin kehittää uusia pelejä sotataitojen opetukseen. Mutta tässä onnistuttiin tosissaan vasta kun preussilainen von Reisswitz kehitti 1823 pelin, jossa joukkoja edustajia symboleita liikuteltiin kartalla. Metodi levisi maailmalle ja sitä tuli pian totinen sotien suunnittel/simulaatiotapa, josta oli näyttelyteksteissä monia tosielämän esimerkkejä.

Samaan aikaan, tai oikeastan jo Napoleonin sotien aikaan, kehitettiin kaikelle kansalle pelejä ja pienoismalleja, joilla simuloitiin juuri käytyjä tai edelleen käynnissä olevia sotia.

Ilmeisesti hieman myöhempää kerrostumaa ovat pelit, joissa esitetään historiallisia taisteluja. Näitäkin enemmän näyttelyssä oli pelejä, joissa sotaa oli käytetty teemana, mutta yhteys todellisuuteen oli väljempi. Tai vasta tulevaisuudessa! Aavikkosotaa käsittelevä peli 1980-luvulta päätyi tosikäyttöön, kun yhdysvaltalaiset suunnittelivat vuoden 1990 sotaa eivätkä saaneet hienoja tietokoneohjelmiaan valmiiksi ajoissa.

Jälkikäteen kelattuna tietokonepelien mukana olosta näyttelyssä ei ole mitään muistikuvaa. Olisivat toki joukkoon kuuluneet ja kuin myös viite leffaan War Games... Niin ja Neuvostoliiton pelikoneet, joilla nimenomaan yritettiin kouluttaa sotilastaitoja... Teemassa totisesti aineksia riittää.