Tukholmaan avautui huhtikuun lopussa uusi "museo" Vikingaliv, jonka valitsin toukokuisen päiväristeilyni kohteeksi. Vältin lukemasta siitä juttuja etukäteen, mutta mielikuvani oli turistirysä. Tätä vahvisti, kun paikan päällä näin - englanniksi - lisämääreen "a true experience". Vai olisiko tarjolla kuitenkin jotain yllättävää ja vaikkapa simulaatio tukin paksuisen airon hallinnasta kylmässä ja kosteassa sivutuulessa?
Ehdin vain vilaista yläkerran näyttelyä ennen kuin aikani oli mennä 11 minuutin tarina-ajelulle. Sen nimenomaan olisi pitänyt olla se "jännittävä elämys". Minusta vanhanaikainen ja jokseenkin yhdentekevä.
Palasin näyttelyyn, joka koostui 1) videoklipeistä, joissa enimmäkseen oli äänessä Dick Harrison. Ilahduttavana poikkeuksena neljän keskiajan lähteen eloon herätys.
2) tekstistä, jota oli aivan uskomattomat määrät esim. tässä aikajanastossa
Ja 3) joistakin rekonstruktioista. Ei pukeutumispistettä, jota vähintäänkin odotin. Yhdessä vitriinissä oli kirves ja miekka, joita saattoi pienten aukkojen kautta hieman nostaa.
Innovatiivisin näyttelyratkaisu oli jo muutaman viikon jälkeen korjauksen tarpeessa.
Porukka katseli seiniä suhteellisen intensiivisesti, mutta rekontruoidun viikingin vieressä otettiin enemmän kuvia kuin kiinnitettiin huomiota tietoihin perusteellisista DNA- ja isotooppitutkimuksista.
Jaetussa tiedossa ei ollut mitään vikaa, mutta se ei tarjonnut itselleni mitään uutta. Kyseessä on puhtaasti kaupallinen hanke, jolle mahdollisesti on markkinarako. Itse suosittelisin tämän hinnakkaan kohteen sijaan rahakkaille, joilla on aikaa,
risteilyä Birkaan ja muille (edelleen ilmaista) Historiska museetia. Kiitettävästi sinne oli Vikingalivistä ohjausta m.m. sieltä lainattujen esineiden vitriinin luona.
(Kuuntelin paluumatkalla
Vetenskapsradio historian jakson, jossa Vikingaliviä käsiteltiin. Siinä kerrottiin, että Historiska museetin viikinkinäyttelyä modataan ensi vuonna heidän kiertonäyttelynsä (
jonka näin Virossa) teemoilla.)
En ole näköjään ainoa pettynyt suomalainen.
Blogissa Pihin naisen elämää kokemus on summattu näin:
Tunnelmat olivat museovierailun jälkeen sekavat. Olimme iloisella mielellä mieleenpainuvan juna-ajelun jäljiltä, mutta kokonaisuus jätti toivomisen varaa. Olimme ulkona jo puolessa tunnissa. Haahuilin ennen poistumista varmuuden vuoksi näyttelyn uudestaan ympäri. Ehkä jotakin oli jäänyt huomaamatta. Tässä kuitenkin oli kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti