Kevään häkkeröinnit ja #aikamatkaajat

Tänä vuonna minulta meni kokonaan ohi Hack4fi, joka oli muuttunut aidosti viikonlopputapahtumaksi. Jessica Parland-von Essen esitteli tuotoksia blogissaan (på svenska), mutta muuta en ole nähnyt enkä löytänyt.

Onnekseni viime vuonna antoisaksi osoittautunut Helsingin yliopiston DHH:n lopputilaisuus ei jäänyt huomaamatta ja pääsin perjantaina paikalle. Neljässä ryhmässä oli jatkettu samoilla tutuilla teemoilla/aineistoilla eli uutuuden viehätystä ei ollut ilmassa.

Ensimmäisenä ryhmänä lavalle tuli suomalaisen digitoidun sanomalehtiaineiston kanssa työskennelleet. He olivat yrittäneet algoritmillaan löytää sanomalehtien runoaineistoa, missä oli onnistuttu osin hyvin ja osin huonommin. Aikapaineesta johtuen tunnistukseen ei oltu käytetty runomuodon ominaisuuksia vaan sanastoa.

Ennen tilaisuutta postereita lukiessani projekti kullosti suoraansanottuna typerältä, mutta kun esityksessä huomautettiin, että tämä voisi laajentua erottelemaan sanomalehtien sisällön eri luokkia kuten fiktiota ja faktaa, niin innostuin totisesti. Vaatii vaan "pikkuisen" työtä. (Olenkohan vielä elossa kun algoritmisesti saataisiin eroteltua sanomalehtien kirjoittajia toisistaan tyylinsä perusteella?)

Mediaryhmä oli analysoinut Ylen verkkosivujen ja Hesarin juttuja. Esitys käsitteli tuloksia eikä tekemistä ja kuunteluni herpaantui.

Englanninkielisen 1700-luvun aineiston joukosta oli haettu teetä, kahvia ja viiniä sekä näihin liittyviä tunteita ja paikkoja. Satamia oli löytynyt "port of" -fraasilla, mutta niiden tunnistaminen ja sijoittaminen kartalle vaati käsityötä.

Viimeisenä esiintyi kulttuuriperintöä työstänyt ryhmä, joka oli pyrkinyt vertaamaan virallisen ja omaehtoisemman paikkatiedon eroja ja yhtäläisyyksiä. Virallista totuutta edusti Museoviraston RKY, Finnan kuvat ja Suomenlinnan suositeltu reitti. Omaehtoisuutta Pokemon GO, geokätköily ja Flickr-kuvat.

Valtakunnallisesti oli verrattu RKY:tä ja kätköjen sijaintia. Jälkimmäisistä 11% osui rakennnettujen kulttuurikohteiden lähituntumaan. Posterisessiossa kuulustelin oliko käynyt mielessä vertailu muihin kulttuuriympäristökohteisiin ja kuulemma ei.

Rajaus rakennettuihin kohteisiin juontui esityksen perusteella siitä, että valokuva-aineisto "luonnollisemmista" pakoista olisi sekoittanut tarkastelua. Tästä syystä sen analyysi rajattiin Suomenlinnaan, josta paikannettiin Pokemon pelialueet ja Flickr-kuvat. Varsinaista tulosta en saanut irti/ymmärtänyt, mutta ainakin näytti siltä, että saarilla on vähemmän suosittuja ja kuvattuja alueita.

Finna-kuvien hyödynnettävyys sai ryhmältä kritiikkiä. Niiden asiasanoitukset eri toimijoiden tekeminä ja digitointien kohdentaminen tekivät materiaalista epätasaista ja ei-valtakunnallista. Kuvien paikannustiedot on (ymmärrettävästi) useimmiten määritetty paikkakunnan keskukseen eikä todelliseen kuvan ottopaikkaan. Todennäköisesti ne on luotu kerta-ajolla tuloksia tarkistamatta, sillä ryhmä oli huomannut Petsamon tulleen sijoitetuksi Petsamon kylään Lahdessa.

Mutta miten sitten Finna Street toimii? Se on esillä juuri käynnistetyssä usean toimijan (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, Finna sekä Suomen valokuvataiteen museo) Aikamatkaajat-valokuvauskampanjassa.  Joka olisi voinut tuottaa upean materiaalin ensi vuoden DHHH:lle ja tutkijoille tulevaisuudessa. Mutta järjestäjät ovat päätyneet varaamaan oikeudet vain esittämiseen

tämän vuoden ajan julkisissa tiloissa. Lähettämällä kuvia kampanjaan hyväksyt julkisen esittämisen. Lomakkeella lähetettyjä valokuvia voidaan myös jakaa kampanjan Facebook ja Instagram sivuilla, ellet sitä erikseen kiellä tästä lomakkeesta löytyvällä valinnalla.

Jos henkilö on valmis antamaan kuvansa julkisuuteen, niin voisi kuvitella, että hän olisi voinut antaa myös säilytys ja käyttöoikeudet pidemmäksi aikaa?

(Ohjeistusleike kamppanjan julisteesta, joka on jaossa lehdistötiedotteen kanssa.)