Jokin aika sitten esittelemäni
Turun museoon lahjoitetut viuhkat taitavat olla mielenkiintoisuudessaan sanomalehtien lahjoituslistoissa harvinaisuuksia. Esimerkiksi johonkin hakuuni osunut listaus Åbo Tidningissä 21.9.1885 alkaa tylsästi neiti Lefnerin lahjoittamalla kirjeellä, jonka oli allekirjoittanut Jeesus, ja jatkuu lukuisilla vanhoilla rahoilla, jotka parhaimmillaan ovat löytyneet erikoisissa yhteyksissä kuten Pohjan Westerbyn torppaa purkaessa.
Sanomalehtien säilytys on mielenkiintoista, joten todettakoon, että M. Holmberg lahjoitti joko yhden numeron Åbo Tidningiä vuodelta 1801 tai mahdollisesti kokonaisen vuosikerran. Luutnantti E. von Schantzin museolle dumppaama öljyvärimaalaus ei saa enempää kuvausta. Lienee jonkun verran vanha, jos katsottiin museotavaraksi. Vaimonsa lahjoitti Raamatun vuodelta 1729 ja vuonna 1709 painetun Uuden testamentin.
Nahkurimestari Tornbergin lahjoittamat "en betsman" vuodelta 1765 ja "en alnsticka" vuodelta 1691 saivat kaivamaan sanakirjan esille, vaikka jälkimmäinen valkeni kyynärämitaksi jo matkalla. Ensiksi mainittu betsman vaati SAOBia, joka kertoi vaihtoehtoiseksi kirjoitusasuksi besman, jonka Ahlmanin sanakirja käänsi puntariksi. Onko se joku näistä Finnaan kuvatuista? Oliko vuonna 1765 puntaribuumi?
Aivan listan lopussa on se otsikossa luvattu muinaismuistorikos.
Nimettömäksi (syystä!) jäävä lahjoittaja on antanut Turun historialliselle museolle palasen Pyhän Henrikin saarnahuoneen seinää. Kokemäeltä. Ja välittämättä siitä, että kyseessä oli varastettu ja kontekstistaan irroitettu muinaismuisto on se Turussa otettu vastaan. Missä on ollut museoetiikka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti