Suojelusmies on työmies

Jokin aika sitten FB:n Harrastuksena sukututkimus-ryhmässä käytiin keskustelua lyhenteen "Försw. K." merkityksestä. Kymmenen vuotta sitten tutkimani esi-isän perusteella vastasin "Suuremmin miettimättä suojelusmies. Kaupungin laillista kausityövoimaa tms." ja toinen viittasi SAOB:iin ja määritteli "försvarskarl = toisen palveluksessa oleva käsityöläinen, renki, päivätyöläinen jne." mutta kumpikaan ei mennyt heittämällä läpi. "Olen luullut että försvarskarl on jonkun sortin pelastus- tai poliisimies pikkukaupungissa... mutta ei kai nyt mikään duunari?" Sanat suojelu ja mies on yhdessä helpompi ymmärtää niin, että mies antaa suojelua kuin sitä saa?

Pätkä Antti Räihän väitöskirjasta Jatkuvuus ja muutosten hallinta. Hamina ja Lappeenranta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa 1720–1760-luvuilla. viittaa siihen, että toisinaan kyse oli hyvinkin määritellystä asiasta.

"Porvariston alimman ryhmän muodostivat 1720–1730-lukujen Haminassa ja Lappeenrannassa niin sanottut suojelusmiehet (arbetsfolck) eli ajurit, kantajat, mittaajat, kirvesmiehet, kalastajat ja teurastajat. Heidän ammattiin hyväksyntä – tai hakemusten hylkääminen – tapahtui isonvihan jälkeen ensin maaherran, syksystä 1723 eteenpäin maistraatin päätöksellä ilman pidempiä keskusteluja. Suojelusmiesten valintaan maistraatti ei pyytänyt porvariyhteisön asiantuntija-apua, mikä kertoo suojelusmiesten painoarvosta kaupunkitaloudessa.
Heidän odotettiin tekevän töitä muille porvareille, ei osallistuvan itse kaupalliseen ammatinharjoittamiseen. Suojelusmiehet vannoivat kuitenkin muiden porvareiden tavoin porvarivalan ja maksoivat pienen porvarimaksun, mikä teki heistä yhteisön täysivaltaisia jäseniä."

Sata vuotta myöhemmin Helsingin kaupungin kuulutuksessa sanaa suojelusväki (försvarsfolk) selvennetään listalla, johon sisältyvät työmiehet: "antydes alltså Stadens försvarsfolk, såsom Sjöformän, Åkare, Timmermän och Arbetskarlar m. m." (Finlands Allmänna Tidning 20.4.1836). Suomen valtiokalenterissa 1852 kuulutuskirjojen hinnoitelussa ovat kaupungissa rinnakkain porvarit ja suojelusväki.

Ruotsalaisessa opinnäytteessä kaupungin sosiaaliluokkaan III kuuluvat "är arbetare, tjänstehjon och försvarsfolk eller tillknutna militären". Topelius kirjoittaa Uudenkaupungin tulipalosta vuonna 1846: "Största delen af stadens försvarsfolk var den tiden ute på sjöresor". Mikkelin rippikirjassa 1869-79 försvarsfolk on käsityöläisten jälkeen ja joukkoon kuuluu mylläri ja metsänvartija, kirvesmies, työmiehiä, ompelijoita ja kutojia. Oulun poliisiasetuksessa kielletään luvaton tanssien ja juominkien järjestäminen "merimiehille, kisälleille, oppipojille ja rengeille, työ eli [lue: tai!] suojelusmiehille ynnä muille sellaisille."(Oulun Wiikkosanomia 13.9.1873)

Vaskivakan sanaston käännös "loisväki, joutoväki" ei näiden esimerkkien jälkeen tunnu osuvalta. Kuopion tuomiokirkkoseurakunnan rippikirjassa 1869-1885 on erikseen försvarslösa ja försvarsfolk eli suojelusväellä on asema, jota ei ole kaikilla kaupungissa.

SukuForumin vanhassa keskustelussa Pertti Vuorio on tiivistänyt

Kyse ei ole suojelijasta eikä suojelusmiehestä siinä merkityksessä kuin se nykyään käsitetään eli turvamiehestä.
Kyse on suojeluksessa olevasta eli jonkun kaupungin porvarin palveluksessa, huomasssa olevasta. Porin historiakirjoista käy myös hyvin selville, että "försvarskarl" käännettiin 1850 luvun loppupuolella yksinkertaisesti sanalla työmies.

Siis jokseenkin näin. Joko pysyvästi palveluksessa tai hyväksytysti satunnaisemmin työllistetty työmies tai -väki.

FB:n sukututkimusryhmissä on muisti kuin kananlento, joten ei kestänyt kauaa, kun alkoi keskustelu sanasta försvarshjon, jonka kysyjä arveli olevan "Jonkin sortin sotilas?". Rauno Korhosen kirjaa Suomen väestökirjanpidon historiaa, sivulta 70 lähteenään käyttänyt vastasi uskottavimmin

"Laillisen suojelun (laga försvar) käsite poistui irtolaisista 1883 säädetyllä asetuksella. Siihen saakka oli ns. suojaamattomia henkilöitä (försvarlösa personer) ja laillisesti suojeltuja henkilöitä (försvarshjon). Jos henkilöillä oli varma työpaikka tai heidät tunnettiin hyvästä elämäntavasta ja jos he kykenivät huolehtimaan itsestään, he eivät olleet irtolaisia eli suojaamattomia."

Keskustelun perusteella sanaa försvarshjon käytettiin maaseudulla. Sekä siellä että kaupungissa tarvittiin suojelua pakkotyöllistämiseltä ja irtolaiseksi määrittelyltä.

P. S. Rehellisyyden nimissä on todettava, että sekä ruotsiksi että suomeksi suojelusmies ja försvarskarl esiintyvät myös sotilaallisessa yhteydessä. Ainakin Henrik Achreniuksen otsikko "Runot Calajoen pitäjän suurimman osan rajan suojelusmiesten luvattoman poijes tulon ylitse" viittaa muuhun kuin työmieheenja Jonas Liliequistin väitöskirjassa Brott, synd och straff. Tidelagsbrottet i Sverige under 1600- och 1700-talet on rinnan termit "Varjeringskarl, reservkarl, försvarskarl". Sanomalehdissä suojelusväki on toisinaan selvästi sotivaa, varsinkin kun aletaan puhua asevelvoillisuusarmeijasta. Mutta näistä huolimatta suojelusmies on siis ollut työläinen, jolla oli lupa olla ja tehdä työtä.

Otsikkokuvan pohja Uusi Tasku-Matti 4-5/1902