Edelleen tuntui vaikealta saada otetta saamelaisista, joita Muurimäki käsitteli nyt viikinki- ja keskiajan arkeologisten löytöjen kautta. Kuulin ensimmäistä kertaa louhikkohaudoista, joihin tehtiin ruumishautauksia, erityisesti 900-luvulta eteenpäin Pohjois-Norjan rannikolla ja muutamissa muissa Norjan osissa. Uutta oli myös Norjasta ja Suomesta tunnetut hopeakätköt, joissa on kaikissa samantapainen esineistö ja joiden uskotaan olevan rajamerkkejä. Eksoottista oli erityisesti se, että samaan muottiin osuu Halikon hopea-aarre.
Kovasti tuntui olevan ajallisia ja alueellisia aukkoja löydöissä. Montako erilaista saamenkieltä käyttävää kulttuuria, milloin ja millä alueella jäi mietityttämään.
Seppo Aalto vieritti Ruotsin hallitsija- ja osin hallintohistorian 1400-luvun alusta Kuningatar Kristiinaan. Kaiken olisi tietenkin pitänyt olla tuttua jo koulukirjoista tms. mutta aukkoja ja epäjärjestystä muististani löytyi useammasta kohdasta. Onneksi sitä vähemmän mitä pidemmälle ajassa päästiin.
Aalto promosi nyt ja edellisellä kerralla Severin Falkmanin maalausta Karl Knutson Bonde på väg från Viborgs slott till kungavalet i Stockholm 1448 ( 1886). Näköjään Ateneumin kokoelmissa eli laadukasta digikuvaa ei ole käytettävissä. Luulisin, että olisin joskus nähnyt alkuperäisenä, mutta ei ole kyllä mitään muistikuvaa. Presidentinlinnassa, jossa en ole ollut, mutta jonka taulut olivat Ateneumissa pari vuotta sitten esillä? Niin, ja taulussa kuvatun tilanteen merkitys oli yksi edellä mainittuja aukkoja.
Toisin kuin nuijasota, joten kuvitukseksi Velikullasta 26/1901 sen päähahmoja, kuten ne tuolloin Helsingin näyttämöllä nähtiin. Molemmat ukkelit muuten esivanhempieni lähisukulaisia.
Onko tosiaan niin, että jos ruissato kaskipellolla epäonnistui, niin ohra todennäköisesti menestyi pellolla? En ole moista väitettä ennen kuullut?
1 kommentti:
Presidentinlinnassahan se, Falkman siis.
Lähetä kommentti