Kuten historiallisessa draamassa, historialliset pelit törmäävät myös siihen faktaan, että arki ei lopulta ole kovin kiinnostavaa, minään aikakautena. Viena 1918 -pelin järjestäjien kommentti avaa hyvin pelintekemisen prosessia: ensimmäiset puoli vuotta käytettiin aikakauteen perehtymiseen ja taustamateriaalin kirjoittamiseen, toinen puoli vuotta vedettiin mutkia suoriksi jotta saataisiin aikaan hyvä ja mielekäs peli. Hahmoille täytyy luoda tekemistä ja verkostoja, kärjistää konflikteja sekä kirjoittaa ongelmia ja ristiriitoja. Tästä saattaa seurata uskottavuusongelmia tai ainakin se, että todellisuus ei toimi samalla tavalla.
Lukija:
Olin lukenut historiallisia nuorten romaaneja, joista ei käynyt ilmi, että mitä ne punaiset olivat, muuta kuin pahoja. Linnan kirjasta [Täällä Pohjantähden alla] tajusin, että ne olivat köyhiä ihmisiä, torppareita ja tehdastyöläisiä. Se avasi uuden näkökulman maailmaan.
Satu Hassi. Vihreä lanka 2.5.2014
Historiallinen romaani tai televisiosarjan käsikirjoitus ei saisi olla dokumenteista kokoonharsittu tilkkutäkki, josta yksittäiset arkistolöydöt hyökkäävät silmille niin että tarina katkeaa. Aina välillä tausta-aineistoa kerätessä törmää arkistojen aarteisiin, joiden kohdalla joutuu oikein hillitsemään itseään, jottei käyttäisi niitä sellaisenaan oman tekstinsä höystönä. Tieto on aina sulateltava ja sovitettava tarinaan.
Enni Mustonen eli Kirsti Manninen. Blogitekstissä Oikeesti totta 14.5.2014
Tutkija:
Pyrinkin tutkimuksessani ennen kaikkea selvittämään, kuinka kätkeä faktoja fiktion sekaan niin, että lukija ymmärtää ne faktoiksi ja uskoo ne todeksi samalla kun hän ymmärtää lukevansa fiktiivistä tarinaa. Se ei ole mahdottomuus, se on historiallisen romaanin kirjoittajan suurin haaste. Pitää vain osata valehdella riittävän todennäköisesti.
Maiju Lahtinen gradunsa Kovia faktoja ja fiilistelyä : historiallisen romaanin ajankuvan rakentamisesta ja lähteiden käytöstä kirjoittajan näkökulmasta (2005) johdannossa
Kuva Apolloteatterin näyttelijöistä SLS, Flickr Commons
1 kommentti:
Olen jostakin lukenut, että ihmisen muistot ja todelliset tapahtuneet faktat ovat hyvin solidaarisia toisilleen. Toisin sanoen monet tapahtumat etenkin vanhempien ihmisten mielessä sekoittuvat nk epäaitoihin muistoihin, joita joku on vaikkapa kertonut asianomaiselle. Voin itsekin tunnistaa lapsuudestani tapahtumia, joista en ole varma, muistanko tapahtuman oikeasti vai olenko luonut "väärän" muiston, joka tuntuu aidolta.
Lähetä kommentti