Etnografiset menetelmät, 1. luento

Eilen aloitin avoimessa yliopistossa kurssin Etnografiset menetelmät. Osin yleisestä kiinnostuksesta ja osin siksi, että luvassa on mahdollisuus suorittaa kansatieteen perusopinnot avoimessa ensi lukuvuonna. Tosin näillä näkymin luennot järjestetään keskellä päivää eli tuskin tulee tehtyä.

Tämän kurssin luennot ovat tiiviissä tahdissa iltaisin ja rakenne vaikuttaa suoritettavalta. Luennoille on hieman etukäteismateriaalia, mikä on minusta hyvä ratkaisu. Pitää itsekin ajatella jotain, millä on yleensä oppimista avittava vaikutus.

Tavoitteenani on saada käsitteitä selväksi ja heti alussa tuli haasteita. Etnografian alkuvaiheet "nojatuolissa" ja "verannalla" kuullostivat lähes samalta kuin viime vuoden maagisen ajattelun aloitusluento. Eikä nojatuolissa istuminen tuntunut sopivat etnografialle olennaiseen osallistuvaan havainnointiin. Ja etnografiaa voi tehdä kuitenkin myös arkistossa muiden havaintoja tutkien?!

Etukäteislukemiston mukaan etnografiassa tutkija on itse tutkimusinstrumentti, jonka havainnointikyvystä riippuu paljon. Dataa kerätään, sitä analysoidaan ja siitä kirjoitetaan. Yhteneväisyydet historiantutkimukseen ovat ilmeiset ja uteliaisuus tutkimuskysymysten erilaisuuden suhteen täten suuri.

Yksi ero tuli jo esille. Eerika Koskinen-Koivisto totesi historiantutkijoiden ihmettelevän etnografisen tutkimuksen "vatvontaa" tutkijan suhteesta tutkittavaan. Mielenkiinnolla odotan seuraavan luennon eettisyyden ohjeita, sillä mieleen on jäänyt Laura Starkin kirjan silmilleni erikoiset kansanperinneaineiston viitteet.

Kuvitus kirjasta "Illustrated Poems and Songs for Young People. Edited by Mrs. Sale Barker". British Library, Flickr Commons