Mietityttävää

Arkistolaitoksen ohjeistuksen mukaan "asiakirjojen käyttö tutkijasaleissa ja kopioiden luovuttaminen ... 100 vuotta vanhoista ja sitä nuoremmista henkilörekistereistä edellyttää käyttötarkoituksen selvittämistä." Tämän sovelluksena digitaaliarkistossa seurakuntien 101-125 vuotta vanha aineisto on näyttörajoitettua ja 100 vuotta nuorempi aineisto käyttörajoitettua.

Tietosuojavaltuutetun 27.7.2010 päivitetty dokumentti Valokuva ja yksityisyyden suoja henkilötietolain kannalta toteaa luvussa 2, että valokuvan, josta henkilö on tunnistettavissa, katsotaan olevan laissa tarkoitettu henkilötieto. Myöhemmin todetaan, että "valokuvien siirtämistä internetiin on useimmiten arvioitava oikeudellisesti henkilötietolain kannalta." Täysin järkeenkäypä on lause "Tunnistettavuuteen vaikuttaa myös se, liitetäänkö kuvien yhteyteen kuvissa esiintyvien henkilöiden nimitiedot, jolloin henkilötietolaki tulee tunnistettavuuden kannalta ehdottomasti sovellettavaksi." Epäselväksi jää muodostuuko tietosuojavaltuutetun mielestä pelkästä kuvakokoelmasta henkilörekisteri. Mutta

Tietosuojavaltuutettu on kannanotossaan 2/452/2005 22.3.2005 valokuvien internetiin siirtoa koskevana yleisenä suosituksenaan todennut, että henkilötietolain kantavaksi periaatteeksi omaksuttua itsemääräämisoikeuden periaatetta mukaillen suostumuksen pyytämiseen olisi aina pyrittävä kaikissa niissä tilanteissa, joissa yksityisyyden suojan voidaan edes epäillä vaarantuvan.

Tällaista muistellen ihmettelin SukuForumilla digitaaliarkistosta löytämiäni Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan Vaajakosken tehtaiden (Jyväskylän maalaiskunta) arkiston valokuvia. Niissä esiintyviltä lukuisilta henkilöiltä on tuskin lupia pyydelty. Yksikönjohtaja István Kecskeméti totesi minulle sähköpostitse

Tämän aineiston kuvien julkisuusasetukset on yksitellen määritelty kokoelman omistajan ja KAn toimesta. Ne ovat oikein.

Lyhyestä virsi kaunis. Ja muun aineiston tapaan "niitä voidaan julkaista sekä paperijulkaisuina että sähköisinä julkaisuina". Vaikka ei pysty mainitsemaan valokuvaajaa, joka ei tietenkään ole moraalisia tekijänoikeuksia työnantajalleen/toimeksiantajalleen pystynyt luovuttamaan.

Mutta näitäkään kuvia ei kuitenkaan parane liittää henkilötietorekisterin osaksi, ilman henkilön lupaa? Aivan, sukututkitkimustoimialan käytännesäännöissä sanotaan

Henkilötietolaissa esitetyn henkilötiedon määritelmän mukaan myös valokuva katsotaan henkilötiedoksi. Tällöin rekisteröity itse saa päättää valokuvansa liittämisestä sukututkimusrekisteriin, mikäli rekisteri muuten kuuluu henkilötietolain soveltamisalaan. Oikeuskäytännössä on kuitenkin vakiintunut tulkinta, että henkilö voi päättää ainoastaan sellaisesta kuvasta, jossa hän on yksin, mutta ei ryhmäkuvasta.

Ahaa! Jos työpaikan kesäjuhlilla otettu vähemmän edustava valokuva on päätynyt yrityksen arkistoon ja tulee arkistolaitoksen, Elkan tai jonkun muun toimijan digitoimana julkisuuteen ei siis kuvassa esiintyvällä ole asiaan nokan koputtamista? Kunhan mukana on joku muukin? Paitsi jos siihen on liitetty nimitieto? Keskustelu valokuva-arkistojen verkkoon viennistä on keskittynyt kuvaajien oikeuksiin ja kuvien maksullisuuteen enkä muista onko henkilötietolakia kukaan ottanut esiin.

Onnellisia ovat nykyajan nuoret, joiden "unohdusoikeutta" varten EU väsää parhaillaan lakia, jonka nojalla (YLEn uutisen mukaan)

Poistamisoikeus koskisi esimerkiksi nimeä, valokuvaa, pankkiyhteystietoja ja verkossa julkaistuja postauksia riippumatta siitä, liittyvätkö ne yksityiselämään vai ammatilliseen tai julkiseen toimintaan.

Kuvituskuvassa oleva henkilö on geneettisesti identtinen blogin kirjoittajan kanssa. Kuva on otettu julkisella paikalla, kuvaaja tuntematon. Koska kyseessä vain pieni osa alkuperäisestä, mennee sitaattioikeuden piikkiin. Kuva on nimittäin nuorempi kuin 50 vuotta.