Teksti vedenpaisumuksesta

Olin viime viikolla syyslomalla, jonka aikana piti saada kaikenlaista aikaiseksi. No, avoimen eka oikea tentti tuli sentään istutuksi. Siihen lukemisen sijaan kylläkin kuuntelin läpi BBC:n History of the world in 100 objects jaksot. Tiesin, että olin kuunnellut niitä aika monta jo aikaisemmin (sen sijaan, että olisin lukenut taannoiseen kronologiatenttiin), mutta en muistanut, että olin päässyt jo osan 80 paikkeille. Kertaus on opintojen äiti jne. Ohjelmat ovat niin kivoja, että säästin ne vielä kolmenteenkin kertaan kuunneltaviksi.

Yksi mielenkiintoisimmista jaksoista käsitteli "vedenpaisumustablettia". Siinä kerrottiin miten British museumin läheisessä painotalossa työskennellyt Georg Smith kiinnostui vanhoista kirjoituslaatoista, opetteli lukemaan niitä ja päätyi alan asiantuntijaksi. Vuonna 1872 hän tutki erästä laattaa. Saatuaan sisällöstä selvää hän riisui vaatteensa ja hyppi pitkin huonetta. Kyseessä oli Raamattua vanhempi versio vedenpaisumustarinasta.

Ohjelma esitti tämän löydön ajan raamatunhistoriaa suuresti järkyttävänä. Että New York Times uutisoi asian etusivullaan. Mikä on yksinkertaisesti tarkistettavissa sanomalehden arkistosta. London Timesin juttu päiväyksellä 4.12.1872 oli saatu NYT:n sivulle 20.12.1872. Siinä kerrottiin asiallisesti Smithin pitämästä esitelmästä. NYT:n 27.12.1872 julkaisemassa London Telegraphin jutussa oli kieli värikkäämpää, mutta ihailevaa eikä järkyttynyttä.

Vertailun vuoksi lähdin hakemaan digitoiduista sanomalehdistä uutisen vastaanottoa Suomessa. Ainoa löytämäni uutinen oli Hufvudstadsbladetissa 7.12.1872. Siinä löytöä pidettiin merkittävänä, mutta se suhteutettiin hyvin asiallisesti muihin vedenpaisumustarinan versioihin.

Eli aikalaiset eivät heti hiffanneet, että Raamatun auktoriteetti oli vaarassa? Vai tekikö British Museumin johtaja oman museon esineestä ohjelmassa tärkeämmän kuin se olikaan?