Lauantaiaamuna kirjoittelin GAG-kirjan ensimmäistä lukua uusiksi. Olin jonkin aikaa tyytyväinen, mutta sitten kun ajattelin lukea tekstiä puhelimessa mummolle, huomasin sen tajuttoman tylsäksi.
Mummo kyseli Kokemäen yhteiskoulun historian perään ja luin siitä syksyn 1918 tapahtumia käsitelevän pätkän. Opettajien ja lyseoluokan kismojen yhteydessä viitattiin luokan oppilaan kuolleen sodan aikana. Alaviitteessä annettiin lisäyksityiskohtia, mutta nimi oli korvattu X:llä. Miksi? Onko kunnioittavampaa salata kuin paljastaa?
Helsingin Sanomat jatkoi Nyt-liitteen perjantaina aloittamaa 1918 aihetta tänään Sunnuntai-sivuillaan. Toimittaja Teija Sutinen käsitteli mielestäni hienosti isoisäänsä ja (pientä) arkistotutkimustaan. Kansallisarkistoon voi tulla lisäliikennettä. (Tampereella taisi eilen olla 1918 luentopäivä, jollen aivan väärin muista.)
Kertauskurssini jatkui kirjalla
- Släktforska i Stockholm. En handbok till arkiven. Toim. Olle Månsson. 2005
Kauniisti tehty kirja sisälsi paljon asiaa, vaikka katsoin vain 1600- ja 1700-lukua koskeneet pätkät. Kuten aiemmin olen täällä kertonut, Tukholman kaupunginarkistossa on tullut harhailtua. Tähän kirjaan etukäteen tutustumalla olisi saanut siitäkin ajasta ripauksen enemmän irti. Mikähän siinä on, että uusien asioiden tai alueiden kanssa pitää yrittää vanhalta pohjalta, sen sijaan että ottaisi selvää perusteista.
Kirjastoon palautuu tänään myös
- Anneli Mäkelä. Ajattele historiaksi. 1986
Kirjan lähtökohta on erinomainen.
”Myös harrastajan pitäisi hahmottaa se, ettei historian lähteitä ole kirjoitettu häntä varten eikä tulevien vuosisatojen käytettäväksi. Hänenkin kannattaisi pysähtyä miettimään, millainen se yhteiskunta on, jota asiakirjat kuvaavat ja kuka on kirjoittanut lähteen mitä tarkoitusta varten minkä aikakauden yleisten normien ja tapojen mukaisesti.” ”Historiantutkimus, myös sukututkimus, on siis enemmän johtopäätösten tekoa ja omaehtoisten oivallusten kautta etenemistä kuin sanakirjoihin ja hakemistoihin nojautumista, enemmän asiakirjojen näkemistä kokonaisuuksina ja yhteyksien tajuamista kuin yksittäisiin kirjaimiin tai sanoihin takertumista.”
Perussukututkijalle olisi kuitenkin ollut hyödyllisempää käsitellä enemmän tuoreempia kuin vanhempia aikoja (keskiaika, 1500-luku)?
Kirjastokirjoja selvitellessä huomasin, että olen lainannut samat Loimaan historiat sekä yliopiston opiskelijakirjastosta, että SSS:n kirjastosta. Kun ei ole muuten tarpeeksi kantamista???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti