Isonlainen, 64 centimetrin levyinen ja suunnille yhtä korkea kuvitettu paperi on jaettu 40:ään ruutuun, itsekussakin kuva numeroineen. Itsekukin peliin osakas saa 15 "oravannahkaa" (pelimerkkiä) ja yhteinen kassa perustetaan, johon itsekukin osanottaja suorittaa 5 oravannahkaa. Nuorin joukosta alottaa, heittäen "nappulan" (nopan). Kuvat ruutuissa on Kalevalasta lainakalua; siinä väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen y. m. uroot kanteleineen vasaroineen miekkoineen, siinä Pohjolan väki, siinä Iki-Turso, siinä jos jotain "Sammon" taontaan ja Sammon ryöstöön kuuluvata. Varsin sievät ovatkin nuo kuvat, taitavan taiteilijan tekemät. Yhtä kansallinen kuin lystikäs peli. (Kaiku 19.12.1904)
Missään löytämässäni tekstimainoksessa ei valitettavasti nimetty "taitavaa taitelijaa" ja signeerauksestaan ei tullut edes ehdokasta mieleen. Kommenttikenttä on vapaa tietäjille.
Kuvista viehätti isoin, jossa karhu oli osa jengiä. Slitteen mukaan kyseessä oli "Väinämöisen laulu", joka tunnetusti oli mahtavaa.
Sampo-pelin kanssa lahjamarkkinoilla kilpailivat kolme muuta. Ennestään tuttu oli Helsingin pelin uusi versio. Kiinnostavan kuuloinen Kirjailijapeli, joka koostui 90 kortista ja tutustutti "useampiin eteviin runoteoksiin ja niiden tekijöihin" ei kuullosta kovin jännittävältä, vaikka "tarjoo se peliin perehtyneille tilaisuutta monenlaatuisiin hupaisiin ja leikillisiin huomautuksiin" (Satakunta 15.12.1904). Ilmeisesti kirjailijapelejä tehtiin myöhemminkin, sillä Aalto-yliopiston arkiston kuvaama kappale, jossa näkyy vuonna 1902 syntynyt kirjailija ei voi olla vuodelta 1904. Finna-haku tarttui myös Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluvaan kotitekoiseen kirjailijapeliin.
.jpg) |
| Kokkola 24.12.1904 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti