torstai 13. kesäkuuta 2024

Mallikelpoinen ryytimaa vuonna 1850: Marjoja ja hedelmiä

Jatkona eilisille keitinkasvuille ja edelleen lehdestä Lukemisia maamiehille

Hedelmäpuista Suomessa ei ole paljon mainittavaa muuta kuin omenapuu, joka paikottain kasvaa itsestäänki metsissä. Ryytimaissa menestyy se Vaasan ja Kuopion tienoihin asti vaan paraite kuitenki Suomen lahden rantamailla ja Turun tienoilla. [...] Perunapuita tavataan Turun ja Helsingin tienoilla, vaan Itä puolella Suomea niitä ei ole saatu menestymään.

(Perunapuut ovat päärynäpuita.)

Tavallisiksi marjoiksi lueteltiin mansikat, vaapukat, maamuuramet eli mesimansikat. Tuolloisia tavallisia mansikoitakin viljeltiin, mutta saksanmansikat (Fragaria elation) olivat niitä suurempia. Wikimediasta löytyneen kuvan perusteella kyseinen lajikekin on kaukana nykyisestä puutarhamansikasta.

Viljeltävinä marjapensaina esiteltiinn karvamarjapensas (Ribes Grossularia ja Uva crispa), Punaiset (Ribes rubrum) ja valkeat Viinamarjat. Mustaherukka ei ole kirjoittajalle musta viinamarja vaan Ojakkaat, Herukat eli Siestarmarjat (Ribes nigrum). Nämä "kasvavat itsestään ympäri Suomenmaan", mutta "tulevat viljeltyinä makuisampia kuin metsästä". Villinä kasvamiseen itse yhdistämäni Vaapukat, vatut eli vaadermat (Rubus Idaeus) taas on tekstissä vain viljeltäviä marjoja.

Viimeksi mainittakoon miten näitä kaikkia hedelmiä käytetään ruoaksi. Omenat, niin kuin kaikki edellä mainitut hedelmät, ovat sangen makuisat ja hyvät vereksinä syödä ilman mitään valmistusta. Mutta niistä moipi myös valmistaa monta hyvää herkkuruokaa ja juomaa. Omenoista keitetään makuista lientä, tehdään keitettynä mäihää eli hillaa kermakuohkan ja sokurin kanssa. Mansikat, vaapukat (vatut), karvamarjat, Viinamarjat, ojakkaat, maamuuramet säilytetään talveksi sokuroitettuna (syltättynä), joka tapahtuu yleiseen seuraavalla tavalla: Sama paino kuin on marjoja otetaan sokuria, joka vähässa vedessä keitetään jäykäksi siirapiksi, joka kylmänä kaadetaan sitä ennen puhdistettuin marjain päälle. Tämän kolme vuorokautta seistyä, siivitään siirappi erikseen, keitetään sitkeäksi, jonka jälkeen marjat jälleen pannaan siihen, hiljaan kiehumaan. Vaapukat, viinamarjat ja karvamarjat voipi suorastaan panna kiehuvaan siirappiin, niin keitettynä pannaan syltty laseihin ja säilytetään talveksi.

P.S. Marjojen varhaisista nimistä Kotuksen blogissa Kalle Järvelän teksti Ei maita mansikka pahenna, muuta mustikka mäkiä

Ei kommentteja: