Turun linnan vankeja 1763-64

Kaksiosaiseksi (ehkä) jäävän sarjan edellisessä osassa useammasta rikoksesta syytetty ja 20.4.1761 vangittu ylioppilas Johan Söderlund jäi Turun linnaan rikostoverinsa Petter Lechlinin kanssa odottamaan hovioikeuden päätöstä vuoden 1762 päättyessä. Se saatiin kolme kuukautta myöhemmin ja miehet päästettiin linnasta 6.4.1763 kärsimään raipparangaistuksensa. Söderlundin tapaukseen liittyen tuomittiin myös vapaalla jalalla odottanut entinen kaupungin kassanhoitaja Gustaf Friedric Sneck, joka palasi Turun linnaan suorittamaan saamansa 20 päivän vesileipävankeuden 20.4-10.5.1763.[1]

Tarkempaa kvantitatiivista analyysiä tekemättä näyttäisi siltä, että suurin osa listojen vangeista olivat tutkintavankeja eli odottivat joko alemman asteen käsittelyn viemistä loppuun tai hovioikeuden päätöstä. Linnassa istuttiin myös sakkorangaistuksia, mutta näitä ei ole viety samaan listaan, jossa  maininnat vesileipäpäivistä eli vankeudesta rangaistuksena ovat rivien vähemmistöä. Sneckin ohella tällainen poikkeus vuonna 1763 on Kaarinan pitäjänapulainen Johan Åhlberg, joka varkaudesta tuomittuna oli Turun linnassa vedellä ja leivällä 5.7.-2.8.1763.[2] Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan mies erotettiin työpaikastaan eikä enää koskaan toiminut pappina.

Hovioikeuden päätöstä ei aina jouduttu odottamaan kuukausikaupalla, kuten Söderlundin tapauksessa. Odotuksesta saattoi selvitä vain kuukaudessa tai ainakin tämä oli perniöläisten sisarusten kokemus. Eric Ericsson ja Valborg Ericsdotter oli tuomittu sopimattomista äidilleen lausutuista sanoista ja he tulivat Turun linnaan 29.3.1763 odottamaan hovioikeudelle alistetun päätöksen vahvistamista. Jo 25.4.1763 he pääsivät linnasta saadakseen rangaistuksensa, joka oli sukupuolitettu eli Eric sai raippoja ja Valborg vitsoja. [3]

Vankilistassa mainitun kylän avulla sisarukset löytyvät Perniön rippikirjasta rippikirjan 1756-62 sivulta 83 eli Kumianpään rusthollista, jota kutsuttiin myös Ylistaloksi. Sivua katsoen voi arvata, miksi aikuisikäisten sisarusten suhteet äitiin olivat heikentyneet ja tunteet kuumentuneet. Sisarusten isä rusthollari Eric Ericsson oli kuollut 7.11.1762 ja Erik nuorempi että Valborg aviomiehineen asui rusthollissa, jonka hallintaa varmasti piti jakaa uudelleen tai selvittää tarkemmin. Mutta koska oikeuspöytäkirjat eivät ole säilyneet, hypoteesia ei voi varmentaa.

Lapsenmurhasta syytettyjen joukossa Brita Catharina von Qwanten on poikkeus aatelissäätynsä vuoksi. Hänet tuotiin Turun linnaan vangiksi 14.3.1763 odottamaan käsittelyä hovioikeudessa.[4] Kohtaloaan on Mona Rautelin käsitellyt väitöskirjassaan En förutbestämd sanning : barnamord och delaktighet i 1700-talets Finland belysta genom kön, kropp och social kontroll. Siitä on tavanomaista enemmän tietoa, sillä oikeuskäsittely eteni ylimpään asteeseen ja näin Ruotsin puolella on säilynyt yli 10 sentin paksuinen pinkka oikeuspöytäkirjoja eri tasoilta. Lopullisen päätöksen kuolemantuomiosta teki kuningas 12.1.1764 ja maaliskuun 1764 vankiluettelossa näkyy mestauksen toteutus 1.3.1764.

Kyseiseen lapseenmurhaan osallisina tuomittiin myös Brita Catharina von Qwantenin äitipuoli ja kaksi sisarpuolta. He suorittivat vesileipäpäivänsä Turun linnassa elokuussa 1764. Anna Gertrud Wargkloun osana oli 14 päivää, vanhemman sisaren Elisabet Helena (s. 23.1.1740) 12 päivää ja nuoremman Hedvig Marian (s. 9.6.1743) 8 päivää.[5] Aatelismatrikkeleissa ei Adelsvapen-koonnin mukaan tunneta Brita Catharinan kuolinpäivää eikä mainita sisarpuolien tuomioita. Molemmat pääsivät säädynmukaisiin naimisiin.

Marraskuussa 1763 Turun linnassa suoritti 12 päivän vesileipävankeuden luutnantti Jonas Storfotth, joka tulkintani mukaan oli tuomittu siksi, ettei ollut suostunut menemään naimisiin kihlatun morsiamensa kanssa.[6] Verkon sanahauilla löytyy Hämeestä Stefan/Staffan Storfooth, mutta Jonaksesta ei ole merkkejä.

Tutkintavankeuteen marraskuussa 1763 tuotiin  18. päivänä ylioppilas Kellström epäiltynä murtovarkaudesta ja 21. päivänä pappismies Wervenius osallisena samaan rikokseen. Johan Kellström oli vain 18-vuotias ja oli aloittanut opintonsa Turun akatemiassa kevätlukukautena 1762. Viraton Johan Wervenius oli aivan toista ikäluokkaa, yli 50-vuotias. He pääsivät vapaaksi huhtikuussa 1764. Kellström joutui kärsimään raipparangaistuksen ja Wervenius istui 20 päivää vedellä ja leivällä.

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:39 (1763) Bild 1980 (AID: v567639.b1980, NAD: SE/RA/1340101); Bild 2010 (AID: v567639.b2010, NAD: SE/RA/1340101); Bild 2040 (AID: v567639.b2040, NAD: SE/RA/1340101); Bild 2070 (AID: v567639.b2070, NAD: SE/RA/1340101)

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:39 (1763) Bild 2140 (AID: v567639.b2140, NAD: SE/RA/1340101); Bild 2170 (AID: v567639.b2170, NAD: SE/RA/1340101) 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:39 (1763) Bild 2040 (AID: v567639.b2040, NAD: SE/RA/1340101); Bild 2070 (AID: v567639.b2070, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:39 (1763) Bild 2040 (AID: v567639.b2040, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:43 (1764) Bild 2350 (AID: v567643.b2350, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:39 (1763) Bild 2290 (AID: v567639.b2290, NAD: SE/RA/1340101)