Vielä Burtzin perijöistä

Kirjoitin viime lokakuussa ripeän katsauksen Elisabeth Kyhlistä, tyttärestään Johanna Sofiasta ja tämän lapsista. Sittemmin jaksoin käydä läpi peruslähteitä, joten pientä täydennystä. 

Kyhlin kakkosavioliitto Jacob Gerdesin kanssa päättyi tämän kuolemaan 23.1.1784. Pian tämän jälkeen Kyhl luopui Kulosaaren kartanosta. Useamman kymmenen vuoden aukon jälkeen Helsingin rippikirjat ovat käytettävissä vuodesta 1785 alkaen. Koska ainoa tyttärensä oli mennyt naimisiin vuonna 1779, Elisabeth on sivulla 20 perheenjäsenittä. Vuonna 1795 aloitetun rippikirjan sivulla 229 taloudessaan on "fru maj Rosenqvist" eli tyttärensä. Välirikko ei siis ollut niin täydellinen kuin tarinat kertoivat. 

Tulkintaa vahvistaa henkikirjat. Vielä vuosina 1787 (KA 8439:11) ja 1788 (8443:6) yliluutnanska Gerdesin talouteen kuului vain yksi piika. Mutta vuosina 1789 (KA 8448:14), 1790 (KA 8452:7), 1793 (KA8463:7), 1798 (KA 8485:6) kaupungin "muiden asukkaiden" päällimmäisenä on yliluutnanska Gerdes ja majuurska Rosenqwist. Erillisillä riveillä, mutta peräkkäisyys viittaa asumiseen samassa talossa. 

Tytär häviää Helsingin henkikirjoista samoihin aikoihin, kuin avioliittonsa purettiin Linköpingin tuomiokapitulissa. Lainaten edellistä blogitekstiäni "Johanna Sofia solmi rivakasti uuden avioliiton Samuel Olof Wetterqvistin kanssa. Parille syntyi Helsingissä 11.6.1800 tytär, joka sai nimen Emilie Sophie." Hakematta ja löytämättä jäi tuolloin rippikirjan sivu 435, joka antaa ymmärtää, että pariskunta meni naimisiin Tukholmassa 7.9.1799. 

Henkikirjassa 1801 (KA 8503:7) Wetterqvistit on listattu Johanna Sofian äidin jälkeen, mikä muistuttaa siitä, että tämän ajan Helsingissä ihmisten asuinpaikat eivät selviä luotettavasti mistään. Mutta todennäköisesti erillinen sijainti rippikirjassa oli lisäsivun käyttöä eikä indikaatio asumisesta muualla kuin Burtzin talossa. Selvää on, että Wetterqvistit muuttivat vuonna 1801 Helsingistä Espoon Söderskogiin (Espoo RK 1801-05 s. 348) ja sieltä seuraavana vuonna Ruotsiin, jossa "syntyi vielä ainakin 11.4.1803 poika Clas Olof, joka kastettiin Kungsholmin seurakunnassa Tukholmassa".

Rippikirjan mukaan Johanna Sofia Burtz kävi ehtoollisella jälleen Helsingissä vuonna 1805, jolloin miehensä "suunnitteli uutta avioliittoa keväällä 1805 ja kuulutti vaimonsa perään Posttidiningarissa 13., 16. & 27.4.1805". Vuonna 1806 Helsingissä aloitetussa rippikirjassa sivulla 32 yliluutnanska Gerdesin talouteen kuului "dotter fru Wetterqvist", joka kävi ehtoollisella 1808 ja 1809 eli oli ollut elossa myös miehensä toisen kuulutuskierroksen aikana. Mahdollinen välirikko äidin kanssa ei siis estänyt asumista samassa kaupungissa eikä todennäköisesti taas Burtzin talossa. Jossa muuten henkikirjan 1802 (KA 8508:7) mukaan oli 35 ikkunaa. Kyseistä henkikirjaa voisi näköjään käyttää selvittämään, kuka omisti kiinteistöjä ja kuka asui vuokralla.

Vuonna 1806 aloitetussa rippikirjassa taloudessa on myös "Dotter fru Hägström", joka lähti Ruotsiin 3.7.1810. Kyseessä on Johanna Sofian ensimmäisessä avioliitossa 18.12.1781 syntynyt tytär Maria Elisabet. Tämä oli 15.9.1801 mennyt Helsingissä naimisiin Jägerhornin rykmentin luutnantin Carl Gregorius Häggströmin kanssa. Helsingissä syntyi 9.12.1806 avioliiton ainoa tunnettu lapsi, poika, joka sai etunimet Carl Petter. 

Lars Liljan tekemän sukututkimuksen (Carl Gregorius, Carl Petter) sekä Maria Elisabethin ja Carl Gregoriuksen Geni-profiileiden avulla selviää, että Maria Elisabet lähti Ruotsiin poikansa kanssa, mutta ilman aviomiestään. Hän muutti Ölmstadin seurakunnan Sandvikiin, jota emännöi 11.6.1734 syntynyt Fröken Beata Charlotta Rosenquist (Ölmstad AI:9 s. 31, AI:10 s. 26). Kurkistus Adelsvapeniin kertoo, että kysessä oli Maria Elisabetin isän sisko eli täti. Suhteet isän sukuun eivät siis olleet katkenneet vanhempien avioerossa. 

Maria Elisabethin oma avioliitto päättyi kuolemaansa Ölmstadissa 17.10.1814, kun Helsingissä syntynyt poikansa oli 8-vuotias. Vaikka pojan isä oli elossa Lilja arvelee, että poika sai holhoojakseen Maria Elisabethin veljen, joka asui lähistöllä. Leskeksi jäänyt Carl Gregorius Häggström ilmaantui vuoden 1824 paikkeilla Hauhoon, jossa hän myös kuoli. 

Edelleen on hukassa Johanna Sofian kuolinpäivä ja -paikka. Tarkistin aikaisemmassa tekstissä mainitsemani kirjallisuusviitteen Hämeenlinnassa kuolemisesta, mutta en saanut viitettä asiakirjalähteisiin. Myös Clas Olof -poikansa kohtalo on selvittämättä.