Varsinainen kohteeni Tapiolassa oli Espoon kaupunginmuseon maaliskuun puolivälissä avautunut (ja 29.1.2023 asti auki oleva) vaihtuva näyttely Johtolankoja juurillemme. (Nyt näyttelyn nimeä tarkistaessani huomasin, että on olemassa (ja myynnissä) Ennen Espoota -kirja, "jossa kerrotaan helppolukuisesti ja kuvien kera Espoon esihistoriasta". Sitä ei ole pääkaupunkiseudun kirjastojen kokoelmissa, joista on kummasti puuttunut muitakin museojulkaisuja. Sillä ketäpä paikallinen menneisyys kiinnostaisi.)
Kyse on käsittääkseni ensimmäisestä museonäyttelystä, jossa esitellään viime vuosina muinais-dna:lla tarkentuneita käsityksiä suurimmista väestömuutoista Suomen alueelle: "Kivikauden metsästäjä-keräilijät saapuvat (Espoo 7000-5000 eaa)", "Kivikauden keramiikantekijät (5200-3200 eaa.)", "Karjankasvattajat tulevat (Espoo n. 2800-2300 eaa.)" ja "Rautakauden maanviljelijät (Espoo 500 eaa.-400jaa.)". Kustakin vaiheesta on perimävisualisointi, jota en ymmärtänyt, mutta muu sisältö oli selkeää. Erityisesti arvostin sitä, että sanottiin suoraan, kun Suomesta ei ollut dna-näytteitä ja johtopäätökset perustuivat Virosta saatuihin tuloksiin.
Kustakin ryhmästä oli myös hieno ja kookas Tom Björklundin taiteellinen tulkinta. Esineistö oli esimerkin omaista, mikä ei ollut huono ratkaisu. Jostain syystä kuitenkin vain rautakaudelle oli lisätty hipelöintiständi. Sille olisi ollut selvästi tilausta myös kivikauden puolella, sillä tilassa kanssani ollut koululuokka äänteli kosketushaluaan. Kivikirveiden replikoita luulisi olevan?
Lapsukaisten aktivointiin oli "kaivuualue", jonka hiekka ja lapiot olivat kyllä kaukana asiallisesta arkeologiasta. En itse viitsinyt ruveta puuhaan vaan kuulustelin koululuokasta vapautuneen museopedagogin. Hiekan joukossa on keramiikkaa ja kiveä. Eli niitäkin pääsee hipelöimään, jos jaksaa ensin kaivaa.
Kuulustelun perusteella oppilaat olivat olleet kiinnostuneita esimerkiksi laktoosi-intoleranssista. Omalla tietotasollani näyttely ei tarjonnut uutta enkä myöskään havainnut sisällössä merkittäviä ongelmia. Paitsi että kaikki kulttuurit näyttivät leviävän tasaisesti pitkin Suomea.
Koska koululuokka opastuksineen vaikeutti tutustumista tein välissä kiepin yläkerran Emmaan ja ihmettelin matkalla alakerran työmaatunnelmaa. Seinätekstin perusteella vielä tämän vuoden puolella avautuu "Collection Kakkonen" eli designkokoelma, joka "esittelee suomalaista lasia ja keramiikkaa modernismista nykypäivään". Emman kaksi sokkeloinstallaatiota eivät kolahtaneet, mutta rauhoitun taas kerran katsomalla keinuvaa nestepintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti