Matti Antinpojan kaksi pelastumista

Vihannin Hanhikosken taloon syntyi 23.8.1758 poika, joka sai nimekseen Matti. Hänellä oli kolme vuotta vanhempi sisar Liisa, joka oli syntynyt perheen äidin kotitilalla Möykkylässä. (RK Vihanti 1751-1775, Veikko Perttusen puhtaaksikirjoitukset Vihanti 1765, Vihanti 1772)

Kesällä 1760, tarkemmin sanottuna 25.6.1760, lapset olivat illalla Piehinginjoen rannalla kaksistaan. Tuskin kaksivuotias Matti putosi jokeen ja viisivuotias sisarensa samoin, yrittäessään auttaa. Liisa onnistui pääsemään takaisin rannalle ja kutsui vanhemmat apuun. Nämä tavoittivat Matin virrasta kellumassa elottoman olosena. Kotiin kannettuna häntä kieriteltiin ja käänneltiin. Seitsemättä kuukautta raskaana ollut äiti yritti tekohengitystä. Hetken kuluttua poika näytti elonmerkkejä ja oksennettuaan verensekaista vettä palasi lähes entiselleen.

Pari vuotta myöhemmin perhe muutti Lattusen tilalle Ilveskorven kylään. Matti, Liisa ja Kalle saivat siellä vielä viisi nuorempaa sisarusta. Vain Matti kuitenkin seurasi äitiään 3.10.1769 Savikosken myllyille. Äiti aloitti jauhatuksen ylemmässä myllyssä ja alemmassa oli samassa toimessa talollinen Heikki Ollila. Ollilallakin oli poikalapsi mukanaan ja tämä leikki Matin kanssa myllyjen yläpuolella (slogo med en styråre i wattnet). Matti putosi veteen ja joutui myllyränniin. Hän siis kulki molempien myllynpyörien alitse. Aikuiset eivät huomanneet muuta kuin molempien myllyjen peräkkäisen pysähtymisen. Matille olisi voinut käydä todella pahasti, mutta hän sai pyörityksestä vain mustelmat ja pääsi omin voimin myllyjen jälkeen rannalle. 

Yhden pojan kaksi pelastautumista kaitseluksen armosta oli jotain niin erinomaista, että joku (todennäköisesti Saloisten pappi) kirjoitti pitkän selostuksen, joka julkaistiin Inrikes Tidningarissa 9.4.1770.

Tapahtuneen saama julkisuus tuskin oli syynä perheen muutolle Pyhäjoen Merijärven kylän Jussilaan vuonna 1773. Siellä Matin äiti kuoli 22.4.1779. (Perttunen: Pyhäjoki 1769,  Pyhäjoki 1775, Merijärvi 1781, Merijärvi 1788) Matti jäi taloon äitipuolenkin tulon jälkeen ja viimeinen ehtoollismerkintänsä on vuodelta 1790 (RK Merijärvi 1788-1810, 39)

Geni-profiilin avulla selviää, että Matista tuli tämän jälkeen Pyhäjoen Koskelan kotivävy (Perttunen: Pyhäjoki 1795, Pyhäjoki 1802, Pyhäjoki 1810). Hän kuoli Koskelan osan 83-vuotiaana vanhana isäntänä 31.1.1842 (RK Pyhäjoki 1817-23 s. 28, 1824-30 s. 30, 1831-38 s. 33, 1839-46 s. 19). Haudattujen listasta puuttuu kuolinsyyt.