Ylioppilas Olof Anders Järnefelt kirjoitti Gustaf Adolf -veljelleen Turusta syksyllä 1818 (A. R. Cederbergin suomentamana, olettaisin)
"Näytännöt kestivät vielä minun tultuani tänne kolme päivää. Minä olin katselemassa joka kerran. Ah, mikä nautinto! Kustaa Adolf, Pumpernickel ja Rollan kuolema esitettiin. Jos olivat kappaleet hyvät, niin hyvät olivat näyttelijätkin. Useimmat olivat Ruotsista - Ruotsin parhaimmat. Suuttuneina siitä, että kruunu oli lakkauttanut "Stora Operan'ille" määrätyn vuosirahan, erosivat ukkoset pois. Heidät on nyt kumminkin kutsuttu takaisin ja matkustivat he pois täältä muutamia päiviä sitten. ---"Milläköhän pätevyydellä suurimman osan elämäänsä Savossa viettänyt nuorimies arvioi teatteria? Topi Artukan väitöskirjasta Tanssiva kaupunki. Turun seurapiiri sosiaalisena näyttämönä 1810-luvulla (2021, 292-293) selviää, että Turussa vieraili Gappmeyerin ryhmä, jonka ilmoituksessa Åbo Allmänna Tidningissä 19.9.1818 mainitaan juuri "Herr Rochus Pumpernickel, Stor Komisk Opera i 3 Akter". Sen erikoisuudeksi mainittiin, että päähenkilö tulisi lavalle hevosen selässä. (Sama kohtaus on kuvituksena Saksassa digitoidussa proosaversiossa.)
Mainoksessa sanotaan selvästi, että esitys oli ruotsiksi. Ehkä aiemmat olivat saksaksi, sillä Pentti Paavolaisen Suomen teatterihistoria (Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 53) kertoo, että Johann Gappmayerin seurue oli saksankielinen. Se "näyttää olleen aktiivinen Helsingin tykistövajateatterissa vuosina 1813–1819". Eli ei ollut lähtenyt suuttuneena Tukholman ooopperasta. On toki voinut rekrytoida siltä (lisä)näyttelijöitä.
Vai olisiko Bonnivierin seurue esittänyt samaa kappaletta yhtä aikaa? Åbo Akademi on digitoinut mainosjulkisteitaan keväältä ja alkukesältä.
Lähde: A. R. Cederberg. Vanhaa ja uutta. WSOY 1916, s. 151-152
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti