Kirkkoherra Bergelinin äiti taas oli Rantasalmen kappalaisen tytär nimeltä Ingrid Orelius.Tämän naisen synkkä lapsuus on kerrottu "Inkerissä". Hänen isänsä ja veljensä joutuivat venäläisten vangiksi ja äiti sai surmansa juuri Ingridin lähtiessä palvelustytön kanssa pakoon. Äidin kehotuksesta Ingrid suuntasi matkansa Hämeenlinnaan ja sai kodin pormestari Procopén perheessä, kunnes joutui avioliittoon. Hänen isänsä ja veljensä kuolivat luultavasti vankeuteen, sillä heistä hän ei saanut enää milloinkaan tietoa.Mutta tätä kirjoittaessani Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli kertoo Gabriel Bergelinin 17.6.2008 päivitettyinä tietoina, että äitinsä oli nimeltään Ingeborg Orenius ja tämän isä Sami Lehtosen tiedonannon perusteella Hämeessä vaikuttanut Krister Orenius, joka kuoli Hattulassa kesällä 1732.
Ennen kuin pääsen selvittelyssä edes alkuun Google löytää Tampereen sukututkijoiden vuosikirjassa 1994-1995 julkaistun Aaro Salovaaran artikkelin Älä luota historialliseen romaaniin - pappi Oreniuksen tarina isonvihan ajoilta (pdf), jonka soisi olevan mukana Kotivuoren lähteissä. Salovaaran perusteellisessa esityksessä on m.m. Merikarvian historiasta kuvateksti
Ruukku, joka Kaarle XI aikana kulkeutui välskäri Woffin mukana Inkeristä Viipuriin ja sieltä Wolffin Susanna-tyttären kotiin Oreliukselle ja näiden tyttären Ingridin paetessa 1714 venäläisiä Hämeenlinnaan. Ingrid meni naimisiin Janakkalan lukkarin G. Bergelinin kanssa. Heidän poikansa oli Merikarvian kirkkoherra, jonka kotoa ruukku tuli Matilda Roslin-Kalliolan omaisuudeksi. On ollut aiheena kertomukseen "Rikkein ruukku". Satakunnan museo.Rikkein ruukku oli tarina, jonka myöhempi muoto on Inkeri. Esinetiedot on tietenkin antanut Roslin-Kalliola, joten kyseessä ei ole riippumaton lähde. Sen sijaan Hiskissä olevassa Rantasalmen pappislistassa ei ole mitään Oleriuksen tai Oreniuksen näköistä. Salovaara oli tarkistanut Rantasalmen paikallishistorian vastaavin tuloksin.
Valitettavasti Salovaaran mukaan asiakirjatiedot Krister Oreniuksen perheestä ovat vähäiset. Hän kuitenkin päätyy, otsikkonsa mukaisesti, uskomaan ratkaisua, joka vaatii vähemmän mielikuvitusta. Eli joko Roslin-Kalliolan tiedonantajana toiminut Bergelinin leski on muistanut omiaan tai Roslin-Kalliola on laittanut paperille fiktiota.
Alkukirjain "The New England magazine" (1887)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti