Renlundin askeleista

Eilen livahdin katselemaan 8-luokkalaisille tarkoitetun dramatisoidun historiakävelyn I Karl Hermans fotspår kenraaliharjoitusta. Ymmärsin toki, että ohjelma olisi ruotsiksi, mutta kouluista vieraantuneena olin unohtanut, että niissä kieliryhmät pidetään tiukasti omissa karsinoissaan. Niinpä kun katsojaryhmään osunut tuttavani huomasi minut suomenkielisenä seisomassa joukossa, tuli hän tarkistamaan, että olin oikeassa paikassa. Ei kuitenkaan käräyttänyt järjestäjille.

Jättäen kielipoliittisen piikittelyn hetkeksi, esitys Karl Herman Renlundista 1800- ja 1900-luvun vaihteen Helsingissä oli oikein hauska. Minulla oli vain hämärä mielikuva rautakaupastaan ja yhdistin nimensä (nimikkomuseonsa johdosta) Pohjanmaalle enkä Helsinkiin, jossa hän melkein koko (lyhyehköksi) jääneen elämänsä vaikutti. (Tosin kuvitusta hakiessa selvisi, että hän edusti Kokkolaa useilla valtiopäivillä.)

Eli tieto oli uutta ja kivasti esitettyäkin. Tosin draaman kaari hyppäsi minusta turhan vauhdikkaasti Kokkolan katujen murrosikäisestä keski-ikäiseen menestyjään Helsingissä ja olisin toivonut näkeväni väliin yhden tai kaksi kohtausta.

Kohtauksia näyteltiin kadun lisäksi Kappelissa ja Helsingin kaupungin juhlatiloissa, joista jälkimmäiset saivat esittää Seurahuonetta sen vanhoissa tiloissa toimivan kaupungintalon sijaan. Kun jälkimmäisestä on sisukset vaihdettu. Tällaisille produktioille tyypillisen tupla- ja triplaroolituksen sijaan näyttelijöitä oli 12. Mammas minnesstiftelse betalar?

Itse tuotannosta ei ollut tarkoitus saada varsinaista tietoa, vaan se tarjosi useita teemoja kouluissa toivottavasti käytävään keskusteluun. Lunttaamatta taustamateriaaleista: teini-ikäisen muutto toiselle puolelle maata, työnteko koulunkäynnin sijaan, taloudellinen riskinotto, elintapojen vaikutus elinajan odotusarvoon...

Ja ehkäpä myös naisen asema työelämässä? Renlundiakin kiinnostavampi hahmo näytelmässä oli prokuraattorinsa Karin Berggren, joka loppukeskustelussa mainitun perusteella hoiti Renlundin kuolinpesää vielä vuosia. Hänestä ja perheestään paljastui pikkuhutkimuksella niin mielenkiintoinen kokonaisuus, että palaan siihen erillisessä blogijutussa. Äitinsä sukunimi on Lappalainen, joten vaikuttavat lupaavan suomenkielisiltä...