Isänsä oli Sääksmäen ylisen kihlakunnan henkikirjuri ja Augustan veljet Johan Fredrik, Anders Abraham, Abel Viktor ja Johan Ludvig lähetettiin koulutielle yliopistoon asti. Äiti Johanna oli papin tytär, joten tyttärien kotikoulutuskin on todennäköisesti ollut tasokasta.
Perheen isän kuoltua tammikuussa 1836 elämä Heikkilässä jatkui, mutta Augustan ehtoollismerkinnät päättyvät vuonna 1842 ilman muuttomerkintää. Vuonna 1847 hän muutti Tampereelta Keuruulle yhdessä pitäjänapulaisen paikan saaneen Frans Henrik Bergrothin perheen kanssa (RK 1842-1848 s. 2 , 1848-1855 s. 2).
Rippikirjoja monipuolisemman katsauksen Augustan loppuelämään antaa Bergrothin vuonna 1844 syntyneen tyttären muistelmat:
Tämä meidän rakas Augusta tätimme hoiti taloutta ja poisti sen kautta monet huolet nuorelta, Helsingissä kasvaneelta äidiltäni. Hän hoiti minua ja siskojani yötä päivää, kertoi meille satuja, leikki kanssamme ja valoi kolmihaaraiset joulukynttilämme, jotka sitten joululaattona paloivat matalilla puujakkaroilla ja joiden ympärillä riemuiten hyppelimme.
Oltuaan 15 vuotta kodissani Augusta täti siirtyi hoitamaan vanhaa äitiänsä. Mutta kun vanhimmat veljeni, Gideon ja Adiel syksyllä 1858 lähetettiin vasta alkaneeseen Jyväskylän suomenkieliseen alkeiskouluun ja siellä kumpikin sairastuivat koti-ikävään, oli hän valmis lähtemään heille avuksi. Kaksi vuotta hän hoiti heidän talouttaan vanhempieni vuokraamassa huoneustossa. Minäkin olin usein heidän luonansa tässä hauskassa kodissa. Ja kun sitten jouduin naimisiin, tuli hän minun suureksi ilokseni uuteen kotiini, oli siellä kaksi ensimmäistä vuotta ja poisti kaikki taloushuoleni.
Hän oli älykäs, hurskas, luontoa, tietoja ja yleisiä asioita harrastava nainen. Paljon olen saanut oppia häneltä, varsinkin mitenkä uhrautuminen muiden hyväksi tuottaa iloa. Sillä hän oli aina iloinen ja hyväntuulinen. Kun sitten 1868 leskenä kävin hänen kodissaan pienen orpopoikani kanssa, huudahti hän: "Nyt minä mielelläni kuolen, kun olen saanut nähdä sinun lapsesi!" Muutamia viikkoja sen jälkeen sairastui rakas Augusta täti lavantautiin ja pääsi siihen rauhan kotiin, johon hänen toivonsa oli tähdännyt. Hän oli silloin vasta 56 vuoden vanha. (Lydia Hällfors: Äidin muistelmia. s. 14-15)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti