Melkein historiallisella puistokävelyllä

Eilen illalla vähän ennen kuutta twittailin, että "Alkamassa draamakävely, jossa patsaan ukon pitäisi olla mukana".

Ja kun heikolla kentällä olin saanut kuvan maailmalle, oli aika ottaa toinen ja todeta, että "Ja Borgström on paikalla, joten alkaa. Kuulemme parhaillaan hulevesirakennelmaa eli tulevaisuutta."

Viime elokuun kävelyllä Kaivopuistossa Jere Jäppinen oli enemmän roolihahmossaan, jonka hän tällä kertaa hylkäsi melko lailla alkupätkänsä jälkeen. Seuraavassa kuvassa "Saavuimme Töölönjoelle ja kuulimme Töölön tarkoittavan suota. Auts, sanoo töölöläinen."

Eläintarhan ajoista kuultuamme siirryimme radan toiselle puolelle, jossa silmät kirkkaina viitaten väitin, etten koskaan aiemmin ollut ollut Alppilan puistossa. Potaskaa, sillä olen sen istutuksia usein ihaillut kävellessäni radan vartta Pasilaan tai takaisin. Enpähän ole vain tiennyt mistä puistosta oli kyse.

Päivän (muistaakseni) kolmannessa raekuurossa (sillä kesäkuu, nääs) seisoimme Alppilan ravintolan edustalla. Tähän olin aivan äskettäin törmännyt, kun yritin lukea Enni Mustosen Ruokarouvan tytärtä, jossa kuvattiin  ylioppilasvappua 1920-luvulla. (Kirja siis tökki ja jäi lukematta, kuten käytännöllisesti katsoen kaikki muutkin tänä vuonna.)

Kasvillisuudesta kertoivat kaksi muuta opasta, mutta Jäppinen mainitsi yhden historiallisen kasvin. Saatuani kännykän esille, olin jo unohtanut yksityiskohdista puolet: "Suomalaisen kasvitieteilijän Siperiasta 1740-l @LinneSkrifwer lähettämä kasvi, jonka nimi jo unohtui. Jalokannus-jotain" Verkkohauilla saan paikattua kasvitieteilijän nimen: Erik Laxman. Tosin Anto Leikolan artikkelista selviää myös syntymävuotensa 1737 eli kasvilähetyksen ajoituksessa on jotain pielessä. Ehkä kuulin tai muistin väärin.

Nimellä hakien selviää vihdoin kasvin nimikin: jalokiurunkannus. Yllä olevaa parempia kuvia siitä näkee esimerkiksi Sakarin digikuvablogissa. Ja Työväenasuntomuseon esitteessä Kukkien kieltä (pdf) on se oikea ajoitus:

JALOKIURUNKANNUS Corydalis nobilis tuli Pohjolaan 1765, kun kasvitieteilijä Carl von Linnén suomalainen oppilas Erik Laxman lähetti Siperiasta opettajalleen särkyneeksisydä- meksi luulemansa kasvin siemeniä. Toukokuussa kelta-valkoisin kukin kukkiva, kesäksi kuihtuva jalokiurunkannus levisi 1800-luvulla Suomen kartanoihin ja myös rahvaan pihoille

Älkää luottako epämääräisiin twiitteihin...

Alppilan puistossa edetessämme puheeksi tulivat myös mäkihyppykilpailut, joista olin hupilehtiselailussani löytänyt paljon piirroksia. Esimerkiksi Fyren 13/1905

Tuulispää 8/1911:

ja Tuulispää 9/1913

(Normaalisti olisi aika hassua kaivella hiihtokuvia kesäkuun alussa, mutta kun kotimatkalla kaipasin sekä pipoa että hanskoja...)

Mäkirakenteesta on Jäppisen mukaan löydettävissä vielä jäänteitä Linnanmäen parkkipaikan reunan kallioilta eli kuvan autojen takaa,

Lopetimme Leninpuistoon, jonka Leninin 100-vuotisjuhlinnan osana annettua nimeä oli 1990-luvulla ehdotettu muutettavaksi, mutta nimistölautakunta oli pistänyt vastaan. Jäppinen epäili, ettei toista samannimistä lännestä löydy ja verkkohaku tosiaan tarjoaa päällimmäisenä (Helsingin ohella) Havannaa ja Vietnamin Hanoita.