Jotta sain oppia, että "ruotsalaiset" muokkasivat venäläisen Alaskan. Sillä, jos Etholen oli syntynyt Suomessa, joka oli edelleen osa Ruotsia, mitä muuta hän olisi kuin ruotsalainen?
Jotta sain tuoreita kirjoja markkinoivilta katsaukset painovapaudesta, historian käyttämisestä markkinoinnissa, Stolbovan rauhan ajasta ja merkityksestä (ja Inkerinmaan "kaukaisuudesta"), Tukholman verilöydystä eli Kristina Gyllenstiernasta ja Kristian tyrannista, Sture-suvuista, Slussenin kaivauksista ja musiikista sodankäynnissä. Myös kierros Drottningholmin linnan teatterissa oli hyvää peruskuunneltavaa.
Vendel-ajasta kertovan kirjan Krigarna från Valsgärde pätkästä tarttui hieman tietoakin päähäni. Yhtäkkiä, 500-luvun tulivuorenpurkauksien jälkeen tietyillä alueilla Ruotsissa siirryttiin ruumishautauksiin. Mieleen tuli Luistari.
Kirjasta Att döda en människa selvisi, että se jättää ratkaisun sodan alkuperästä lukijalle. Vähän sitä epäilinkin, kun kirja kädessäni oli. Jousiammunnan naisellisuus ei ollut tullut mieleen, kun virityksen vaatimasta voimasta puhutaan niin paljon. Samassa jaksossa käsiteltiin kirjaa Kvinnorna i strid. Naisten pääsy taisteluun estettiin (ainakin Ranskan vallankumouksessa), koska heitä ei haluttu miesten veroisiksi kansalaisiksi? Kirjassa on mukana myös ne poikkeustapaukset, joista kirjoitin otsikolla naisia sotilaina.
Valloonisukuja käsittelevä pätkä oli sukututkijalle kiinnostava (ja mainosti kirjaa Vallonska rötter). Aika kiltisti tuotiin esiin se, ettei vallooniesi-isä 1600-luvulla ole Ruotsissa varsinaisesti harvinaisuus. Mutta huomautettiin myös, että se, mikä juurissa on tärkeää on henkilökohtainen kokemus. Belgian Valloniassa ruotsalaisten vallooni-innostusta käytetään paikallisen ylpeyden nostoon. (Kyllä, Suomessakin on valloonien jälkeläisiä, mutta se ei tietenkään tullut ohjelmassa esiin. Omasta vallooniesi-isässäni ei ole ylpeilyn aihetta, sillä hän ei ollut raudanvalmistuksen ammattilainen vaan jonkinlainen uskonnollinen opettaja.)
Saman jäkson lopun uutisissa mainittiin kielitieteellinen väitöskirja, jonka mukaan 'brun' tarkoitti 500 vuotta sitten violettia?! Kyllä, tämä on nostettu ingressiin myös Susanne Vejdemon väitöksen Triangulating perspectives on lexical replacement: from predictive statistical models to descriptive color linguistics tiedotuksessa.
Historiallisen ruuan suosiosta kerrottaessa selvisi, että Gamla stanissa on viikinki- ja keskiaikaravintola (Aifur & Sjätte tunnan). Tietysti. Ensiksi mainittu ei menestynyt taloudellisesti, kun kieltäytyi tarjoamasta kahvia. Lienee kehittynyt vähemmän autenttiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti