Eeva-Liisa Oksanen, jonka pitkäaikaiset sukututkijat muistavat Suomen sukututkimusseuran kirjastohointajana, on kirjoittanut Elimäen historian. Tuore romaaninsa Kapinantekijä ja kuningatar perustuu takakannen mukaan tositapahtumiin, alkaa Kirkholman taistelusta 17.9.1605 ja päättyy 6.6.1654. Ensimmäisessä luvussa Synkkä ukkospilvi nousee etelästä Anjalan kylän ylle" eli Elimäeltä aloitetaan. Teksti ei napannut minua mukaansa mutta ehkä paikallista historiaa tunteva ihastuu?
Sara Medbergin Holhokki viittaa "Jane Austenin aikaan" etu- ja takakannessa, mikä pitänee paikkansa. Sen sijaan kirjailijaesittelyn (s. 4) väite kuvauksesta "samassa hengessä" kuin Austenin "klassiset teokset" on silkkaa puppua. En ole tainnut tällä vuosisadalla lukea yhtään Austenia, mutta olen lukenut kymmenittäin n.s. regency romansseja, joille Holhokki oli ilmiselvää sukua. Englantiin sijoitetuissa hömppäromantiikassa on epärealistinen määrä sankareita, joiden aatelisarvo on duke eli korkein mahdollinen. Holhokissa puolestaan Kristiinankaupungin lähistöllä (luulin, että Pohjanmaalla ei ollut kartanoita) ruusupusikon läpi ratsastaa jo sivulla 25 "korkeajalosukuinen kreivi Dominic Lindswärd".
Englanninkielisestä romantiikasta moni tulee käsissäni hylätyksi alkusivuilla ja niin kävi siis myös Holhokille. En siis osaa sanoa missä määrin Medberg on hyödyntänyt käynnissä olevaa väitröstutkimustaan tyttöjen kasvatuksesta 1700- ja 1800-luvulla. Kirjaa markkinoivasta blogistaan voi lukea kirjan tekstiin liittyviä lyhyitä faktapätkiä.
Itseäni kiinnostavasta ruotsalaisesta ratsastuskulttuurista siellä ei näytä olevan lisätietoa. Sankarittaren ratsastaminen naistensatulassa (silkkikengissä!) alkusivuilla ei vaikuttanut uskottavalta. Siitä huolimatta, että Pohjanmaalla saattoi kyllä nähdä naisen ratsastavan ilman satulaa ja hajareisin. Ainakin kerran heinäkuussa 1850 Vaasan läheisyydessä
The country and the people on the Russian side seem to be identical with Sweden and Swedes. Lakes, trees, rocks, and large wandering stones characterise both sides, and the dress and language are the same. Met a girl riding man-fashion upon a bare-backed horse, her hair streaming out behind her from under a black silk handkerchief. Took her for a Tartar or Cossack, for she was riding furiously in a cloud of dust. Shouted at her to stop, but she only grinned, and rode all the faster, trying to look shy as she passed.Olisiko tässä sankaritar, joka veisi minut mukaansa?J. F. Campbell: Frost and fire : natural engines, tool-marks and chips : with sketches taken at home and abroad by a traveller (1864) s. 303
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti