Pyhiinvaelluksista kolmesti kuultua

Viikko sitten maanantaina olin SKHS:n tilaisuudessa kuuntelemassa Christian Krötzlin esityksen Kun maailma pieneni - suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla. Sitten kuuntelin tallenteena Sari Katajala-Peltomaan haastattelun otsikolla Suomalaisten pyhiinvaellukset keskiajalla. Ja tänä keskiviikkona kuuntelin SKS:n kirjakeskiviikossa Marjo Meriluoto-Jaakkolaa, joka puhui samaisesta aiheesta. (Mediapurskeen takana kirja, jota olen vilaissut, ja Vapriikin näyttely, jonne lähtöä suunnittelen.)

En tiedä mist olen tietoni pyhiinvaelluksista omaksunut, mutta näissä kolmessa esityksessä ei tullut esiin paljoa uutta. Hätkähdyttävin oli Krötzlin kuva Lyypekissa säilyneestä pyhiinvaeltajien käyttämästä majapaikasta. Konkreettisuus iskee. Ja tuttu kaupunki.

Olin kuullut aikaisemminkin pyhiinvaellusmerkeistä, joita matkalla hankittiin ja kiinnitettiin vaatteisiin. Mutta en ollut tullut ajatelleeksi, että niitä olisi säilynyt Suomessakin yhtenä lähderyhmänä kertomassa matkojen tekemisestä ja niiden suunnista. Toinen jännittävä lähde ovat Keski-Euroopan joissakin luostareissa säilyneet vieraskirjamerkinnät.

Matkojen määristä moni haluaisi tietää, mutta kukaan ei sitä pysty arvioimaan. Varsinkaan, jos pyhiinvaelluksiksi kutsutaan myös lähiseutujen kirkoissa käyntiä. Minusta kuullostaa käsitteen vesitykseltä.

Kuvitus Rijksmuseumilta
De pelgrims, Jan Baptist de Wael, 1642 - 1669
Gebed bij een tombe van de Heilige Hyacinthus van Polen, mogelijk Johann Sadeler (I), 1595 - 1600
Drie pelgrims, Lucas van Leyden, 1506 - 1510