Ainakin kahdessa kirjassaan hän kuvasi lapsuudenkotiaan. Kirjassa Mormorsresan (suom. Isoäidin matkassa) mainitaan Merimiehenkatu eikä mikään varsinaisesti puhu tätä vastaan. Punavuoreen viittaa myös kolmannen kirjan nimi Gården vid Rödbergsgatan. Tätä en valitettavasti saanut käsiini.
Inhan kuvassa (Valokuvataiteenmuseo, Flickr) Punavuoren kulma
Hietalahdesta käsin vuonna 1908.
Iso valkoinen talo on Fazerin tehdas nykyisen Mestaritalon paikalla.
Hietalahdesta käsin vuonna 1908.
Iso valkoinen talo on Fazerin tehdas nykyisen Mestaritalon paikalla.
Postuumisti julkaistussa omaelämänkerrallisessa kertomuksessa Bara Sara ollaan niin tiukasti kotipihan elämässä, että se voisi sijaita lähes missä tahansa. Lasten elämä tuntuu todenmakuiselta, mutta ei hirvittävästi eroa muusta lukemastani. Mielenkiintoisinta oli kuvaus naapuritontin rakennustyömaasta, josta kerrotaan jopa työmiesten eväät.
Omalla tontilla on kaupungin suurin kastanjapuu, joka esiintyy myös kirjassa Mormorsresan. Sen esipuheessa Unnerstad sanoo, että "toiset asiat kirjassa ovat totta, toiset keksittyjä". Kirjan päähenkilöt perustuvat hänen lapsuudenmuistoonsa kahdesta taalaisnaisesta ja pojasta, jotka vahtivat Helsingin kotia yhden kesän ajan.
"Kun me tulimme kotiin he olivat juuri ehtineet jatkaa matkaa. Mutta keskellä keittiön pöytää istui suuri nukkeni. Ja entisen kaljuksi käyneen pellavaperuukin sijaan se oli saanut kaksi pitkää tummanruskeata lettiä, jotka on tehty oikeista hiuksista ja joita saattoi kammata. Ja voi kun minä letitin."
(Jos joku haluaa kokeilla kyseistä käsityötä, niin perusohjeet löytyvät KB:n digitoimasta kirjasta Konsten att göra hår-arbeten (1833), josta oheinen kuvaleike.)
Faktaa löytynee myös Unnerstadin kirjan kuvauksista Ruoholahden kylpylästä ja prenikkaryssästä, joka kauppasi "eräänlaisia tavallista pitempiä piparkakkuja, suuria, hyvin kovia, siirappisia ja voimakkaasti maustettuja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti