sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Mikkelin muistoja, Kokemäestä

Joka arkistoreissulta tuppaa jäämään käsittelemättömiä muistiinpanoja. Mutta kivahan se on nyt lumien hävittyä muistella pakkaspäivää Mikkelissä. Kuten aikanaan kerroin, maakunta-arkistossa käynti ei tuottanut tulosta äitini isän osalta. Koska en kuitenkaan ole aivan aloittelija arkistovierailijana, älysin ennen pois pyyhällystä katsella ympärilleni. Aina voi löytyä jotain yllättävää.

Kuten mikrofilmisalin reunalta "Museoviraston topografinen arkisto. Seurakuntia koskevat aineistot 1870-luku". Koko maasta tietoa, jota en ollut aiemmin missään nähnyt. Saakohan vastaavaan aineistoon pääkaupunkiseudulla edes koskea? Ja onko siitä mitään iloa?

Ainakin paikallishistoriasta kiinnostuneelle jälkimmäiseen kysymykseen vastaus on kyllä. Kokemäen osalta tuli heti vastaan sukuhistoriallisestikin mielenkiintoinen "Vanhojen muurihautojen tutkimus", josta annettiin viitteet Satakunnan kansa 29.4.1955, 28.6.1955 sekä "Kansakoulun opettaja A. Saarilehto Muinaistiet. toimikunnalle 9.5.1955". Jälkimmäistä ei valitettavasti oltu mikrofilmattu.
Verrataan. Museoviraston rekisteriportaalissa muurihautojen tutkimisesta on lyhyt kuvaus, jossa on monta epäselvää kohtaa, sillä varsinaista raporttia tutkimuksesta ei tehty. Raporttitiedoissa mainitaan samat Satakunnan artikkelit, mutta ei Saarilehdon kirjettä. 
Mikrofilmatussa aineistossa on sitten 1600-luvun tuomiokirjoista puhtaaksikirjoituksia, kopioita papintarkastuksista ja inventaarioista. Mielenkiintoista tuoretta historiaa edusti kirjeenvaihto 1930-luvulta, jossa majuri Hans Larsson Godhen jälkeläinen yritti lunastaa esi-isän vuonna 1645 lahjoittaman kynttiläkruunun jämiä. Mihinkähän ne ovat päätyneet?

Pidemmälle historiaan vei kesän 1956 luettelo esineistä, jotka oli "löydetty Kokemäen kivisakariston viereiseltä hautausmaalta nurmikon uusimistöiden yhteydessä". Siitä vaan oli poimittu 1100-luvulle ajoitettu ehjä hevosenkenkäsolki ja hopeinen miehen sormus! Ilmankos sakariston luona on aina tuntunut historian havinaa.
Verrataan. Ei tarvitse etsiä toista kohtaa rekisteriportaalissa, sillä jo linkitetyssä on lopussa maninta "Kesällä 1956 uusittiin kivisakariston viereisellä hautausmaalla nurmikkoa ja siitä otettiin talteen sekä esihistoriallisia että historiallisia löytöjä. Esihistoriallisiin löytöihin kuului esimerkiksi pronssinen hevosenkenkäsolki."
Hmm. Täydellinen esineluettelo oli paljon mielenkiintoisempi luettava. Puhumattakaan siitä jos voisi nähdä esineiden kuvat.
 Vanha postikortti Helmi-mummoni albumista.

2 kommenttia:

Liisa K kirjoitti...

Ei 1956 pelkästään sakariston viereistä nurmikkoa hoidettu, vaan hautuumaata laajennettiin toinen mokoma.
Muistanko nyt ihan väärin?

Koulutieni kulki päivittäin tuolloin pappilan ja sakastin ohi sillan yli Tulkkilaan.

Nyt vappuna kävin ihailemassa sakastia ja sillan viereistä maisemaa.
Rantalanmäen ja Mäkikylän maastosta on tehty paljon ikivanhojen esineiden löytöjä. Meilläkin oli kotona yhtä ja toista keihäänkärkeä. Mm.Unto Salo tutki niitä, taisi lähettää Helsinkiin asti tutkittaviksi.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

En osaa sanoa muistamisestasi enkä itse ollut elossa 1956. Käyttämässäni aineistossa ja tuossa Museoviraston rekisteriportaalissa puhutaan nurmikkotöistä. Hautausmaan tunteva tietenkin tietää, ettei siellä montaa nurmikkolaikkua ole. Kaikki mikä on kirjoitettua ei ole totta.