Mikkeliin ei sitten loppujen lopuksi ollut hirveän pitkä matka, mutta eilen selostamani järkevän arkistopäivän sain vain matkustamalla jo edellisenä päivänä. Ja kun maksaa hotelliyön, alkaa miettiä voisiko samalla rahalla saada vielä jotain muutakin kuin alkuperäisen tarpeen tyydytetyksi.
Koska lähtöpäätökseni oli suhteellisen pikainen, tälle mietinnälle ei jäänyt suuremmin aikaa. Mikkelin maakunta-arkiston aineistoja ei ole millään työlistallani eikä maankolkka muutenkaan tuttu. Vaikka äitini siellä on lapsena asunut. Ja runsas vuosi sitten seikkailimme Mikkelin keskustassa Googlen katunäkymän avulla. Ja äiti löysi vanhan kotinsa paikan, jossa nyt oli joku liikerakennus. Ja minä en laittanut mitään muistiin.
Syvä huokaus. Olisikohan Mikkelissä poliisin osoitekortistoa tuolta ajalta? (En minä kyllä sitä aikaakaan kovin tarkasti tiennyt.) Soitin kaupunginarkistoon, jossa ei osattu sanoa mitään varmaa. Vakka kertoi, että Mikkelin poliisilaitoksen arkistoa oli maakunta-arkistossa, jonne pirautin varmuuden vuoksi. Ensimmäinen vastaaja siirsi seuraavalle, jolla ei ollut havaintoa suuntaan eikä toiseen. Luulisi, että oman kaupungin asiat tiedettäisiin, mutta ei.
Poliisilaitoksesta kun oli myse, mieleen pulahti, että vaarinihan oli jossain välissä poliisi (tai nimismies?). Ehkäpä Mikkelissä, missä tapauksessa maakunta-arkiston hallussa olevista poliisilaitoksen nimikirjoista voisi olla iloa. Mainitsin tämän puhelussa viitaten sukulaiseen. Toisessa päässä selitettiin, että asiakirjoihin tutustumiseen tarvittaisiin kyllä lupa, mutta eiköhän sen lähisukulaiselle saisi.
Ihanko totta? Jotta sain jännitystä elämääni, tarkistin Astian näkymän poliisilaitoksen nimikirjoihin vasta maakunta-arkiston koneelta. Kuten olin arvannut, yksikössä ei ollut minkäänlaista rajoitusta, eikä sellaista ilmaantunut myöskään tilaukseni toimitukseen mennessä.
Ovelasti kun olin laittanut vieraskirjaan rastin ruutuun "muu tutkimus"... Mutta aikuisten oikeasti on kyllä harmittavaa ja huolestuttavaa, että Arkistolaitoksen työntekijä ei tiedä, että lupakäytäntö ei koske kaikkea sukututkijoiden kysymää 1900-luvun materiaalia. Vielä?
(Vaarini papereita en tilaamastani laatikosta löytänyt. Pitäisiköhän joskus koota hänen työhistoriansa? Näin jälkikäteen kotikoneen syöverit kertoivat, että vaari oli poliisikonstaapeli asuessaan Laukaan Pellosniemellä ja hakiessaan Suomalaisuuden liitolta sukunimensä suojausta heinäkuussa 1946. Internetistä vaarin kuva löytyy Porin Suomalaisen Klubin historiasivulta. Aika suomalainen mies, siis.)
P.S. Kysyin reissun jälkeen isältäni, onko hän käynyt Mikkelissä. "Minähän olen asunut siellä." Uups.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti