lauantai 15. syyskuuta 2012

Tietokonemuseo ja -muistoja

Muutaman viikon takaisella sunnuntaikävelylläni Jätkäsaaressa en voinut olla huomaamatta isoja lakanoita, jotka mainostivat Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseota, joka on Verkkokauppa.com:n rakennuksessa. Poikkesin siellä tutustumassa näköalatasanteelle, totesin museon jakautuvan kahteen kerrokseen ja katsoin parhaaksi tutustua siihen paremmalla ajalla.

Viime viikon lauantaina ei ollut vasrinaisesti parempi aika, sillä vilustuminen oli iskemässä. Mutta kun oli kyseiseen kauppaan asiaa niin otin hissin neljänteen kerrokseen. Museon todellisuus selvisi yhdellä vilkaisulla, sillä se ei suinkaan kattanut koko kerrosta vaan pienen porrastasanteen, joka olikin järkevämpi kokoluokka ja myös hyvää hyötykäyttöä tilalle. Tosin hissien hitauden takia siirtyminen museon osien välillä oli tuskaisen hidasta. (Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, ei ollut kameraa mukana.)

Kyse on yksityisen harrastajan Ari Tommiskan kokoelmista, jotka on järjestetty siististi vitriineihin. Omien tervetuliaissanojensa mukaan hän on iloinen saadessaan "jakaa kanssasi fiiliksen, joka syntyy esimerkikisi vanhan kuusnepan tai Spectravideo näkemisestä:)" Tämän tavoitteenasettelun näyttely kyllä täyttää, vaikka laitteita ennenstään tuntematon jää kaipaamaan lisätietoa niiden käyttötavoista ja yleisyydestä. Museon verkkosivusto kertoo museon kokoelmista, mutta ei ainakaan Commodore 64:sta taustatietoa.

Commodore 64 oli ainoa laitteista, jonka olen omistanut ja joka herätti muistikuvia. Nykyiseltä kotikoneeltani löysin pari vuotta sitten käynnissä olleen keräykseen kirjoittamani tietokonemuistelmat:

Naapurin poika sai Vic 20:n ja ohjelmoi. Itse kävin koulun tietotekniikkakerhossa, jossa tehtiin infantiileja basic-ohjelmia. Opin ripauksen kehittyneempää kamaa saatuani oman C64:sen. Mutta enimmäkseen kopsasin siihen ohjelmia kirjaston kirjoista. Sprite-animaatiot sain liikkumaan kulmasta kulmaan ja kehittelin jonkun ennustushärvelin. Mutta kasettiasema hävitti ohjelmat yhtä tehokkaasti kuin...

(Olin nähnyt War Gamesin ja kuvittelin, että voisin hyvin helposti tehdä hyvin jännittäviä asioita, ei se ihan niin ollut.)

PC:tä käytin ekaa kertaa 80-luvun lopussa matemaattis-luonnontieteellisessä kesälukiossa. Pelattiin pelejä ja kirjoitettiin tekstit lehteen. Kaveri kusetti Monopolissa multa tontit, kun en ihan heti päässyt kärryille.

1990 LTKK:ssa irc, sposti ja news-ryhmät tekstipohjaisesti unix-koneilla. Tulin kouluun 7:ksi aamulla, jotta pääsisin koneelle ennen luentoja. Joku tietotekniikan puolen kaveri näytti graafista asemaa, jota taisin itsekin uskaltautua joskus kokeilemaan.

TKK:ssa 1991 alkaen myös ensin tekstinäytöt. Gopher? Aikanaan 93/94 graafinen WWW. Tein melko pian oman kotisivun kopsaamalla HTML-koodin jonkun muun sivusta ja vaihtamalla tekstit. Verkkosurffausta harrastin sitten pitkälle yöhön koulun tiloissa. Kesällä 95 kesäkoulussa yritettiin ryhmätöihin hakea tietoa verkosta, mutta oli tuolloin vielä aika köyhää.

1 kommentti:

Kari Hintsala kirjoitti...

Tietsikkatyttö! Vaikka tietokonepelit eivät pelinäyttelymme teema varsinaisesti olleetkaan, on Commodorella ja konsolipeleillä kuitenkin vitriininsä. Kun sinne opastaa ryhmän, vääntyvät naisten ilmeet yleensä tuskaisiksi mutta miehet valtaa nostalginen euforia. Valitettavasti joudun tuolloin toteamaan etten tätä teemaa kovin hyvin tunne kun olin erilainen nuori enkä tietsikkapeleistä oikeastaan koskaan perustanut (siis myös erilainen aikuinen?).