Ei siis tarkoitettu meikäläisen ikäluokalle, mutta mielenkiinnolla luin kirjan läpi. Miten on onnistuttu esittämään vuodet 1808-1945 lapsille sopivasti?
Ihmisten kautta! Eli upposi minuun ilman suurempia ongelmia. Kehyskertomuksessa isoisoisä kertoo suvun ja Suomen vaiheista nuorison edustajalle. Kriisiaikojen kohdalle on kirjoitettu minä-muotoinen tarina lapsen tai nuoren aikuisen näkökulmasta. "Minä" liittyi kehyskertomuksen sukuun, mutta yhteyksillä ei ollut juurikaan merkitystä. Kyseessä oli siis lyhennetty ja kevennetty versio Kaakkinen-Kuisma-Mannisen Suomen lasten historiasta, joka kattoi ajan kivikaudelta nykypäivään. Mukaanlukien jääkäriliikkeen ja sisällissodan.
När vi blev Finland vältti kielikysymyksen lähes täysin. Historia seuraili enimmäkseen konventionaalisia linjauksia. Schaumannia tosin tuskin on esitetty suomalaisissa kirjoissa yhtä ihailevassa valossa kuin tässä kirjassa: "Efter sin död sörjdes han av många, många finländare". Sisällissodasta esitettiin vaihtoehtoisena käsitteenä vapaussota, jätettiin satunnaiset teloitukset mainitsematta, mutta mukana oli sodan jälkeiset vankileirit. Kuningasseikkailu oli yllättävän perusteellisesti selitettynä. Jatkosota sai tuoreen kuuloisen alun:
Hitler sade i ett tal i radion att Finland var på Tysklands sida i kriget mot Sovjetunionen. Detta ledde till att Sovjetunionen anföll Finland med sina bombplan.Joitain muutoksia kaipaisin, mutta vastaavalle voisi olla tilausta suomenkielisenäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti