Huomioita Meinanderin Suomen historiasta

Torstai-iltana ähkin kokoon elokuun alussa kuuntelemani Suomen historian kurssin esseitä. Ei mitään pakkoa tehdä, mutta kun oli kerran aloitettu, niin tulipa tehtyä.

Tiedostamattoman onnekkaasti olin lainannut kirjastosta Henrik Meinanderin Suomen historian, josta oli kätevä tarkistaa, ettei juttuihini ollut jäänyt suurempia aukkoja. (Kuten esimerkiksi liian monta tyhjää sivua.) En muista olinko kirjaa aiemmin katsonut. Nyt se vaikutti kevyellä läpiluvulla järkevältä katsaukselta, joka pitäisi lukea kunnolla läpi alkukielellä, jotta tietäisin oikean syyllisen epäonnistuneempiin kielikuviin.

Nimittäin. Sivulla 10 saamme varhaisimman väestömme etelästä tai kaakosta. Heitä kutsutaan paimentolaisiksi? Onkohan alkutekstissä lukenut nomad, joka voi kyllä olla sanakirjan mukaan paimentolaiskansa, mutta on tässä tarkoittanut liikkuvaa elämänmuotoa, johon ei välttämättä ole kuulunut eläimien paimentaminen?

Sivulla 11 Lapissa "asuva saamelaisväestö polveutuu lähinnä paimentolaisista, jotka vaelsivat aikoinaan Pohjois-Norjaan ja Jäämeren rannikolle Norjan kautta Atlantin rannikkoa myöten". Siis nousivat Pohjanmerestä kaloja paimentaen ja jatkoivat siitä pohjoiseen? Eivätkä missään tapauksessa ole idästä päin, sillä Meinander korostaa samassa kappaleessa voimakkaasti etelän ja lännen osuutta. Eikös miestemme geneettinen perimä ollut selkeästi itäistä?

Sivulla 12 ollaan viikinkiaikaa edeltävässä ajassa. (Minkä kunniaksi kuvituksena "viikinki" Riksantikvarieämbetin Flick-tililtä.) Kovasti on Lounais-Suomella yhteyksiä Ruotsiin päin. Klaanimme "saattoivat jopa vannoa uskollisuudenvalan Keski-Ruotsin mahtavimmille päälliköille". Jasso. "Yhteydet niin länteen kuin eteläänkin olivat tuolloin jatkuneet jo lähes kaksituhatta vuotta." Täh? Siis yhteyksiä oli vasta pronssiajan puolivälistä alkaen vaikka todistettavasti Suomessa oli tullut ja mennyt useita eurooppalaisia kulttuurivaikutteita sitä ennen. Eivätkä ne kivikauden meripihkahelmet tulleet pohjoisesta. Kai?

Sivulla 63 "on myös mainittava vuoden 1695 ruotsinkielinen virsikirja, jonka kauneimmat sävelmät säilyivät koko valtakunnan yhteisenä kulttuuriomaisuutena aina 1800-luvulle saakka." Ei kuitenkaan ole tarvetta mainita vuoden 1701 suomenkielistä virsikirjaa, joka oli Suomessa käytössä pari vuosisataa eikä ollut suora käännös ruotsalaisesta.

Lopettaakseni positiviisemmin totean, että sivulla 61 minulle selvisi, että vuonna 1608 "Kaarle IX määräsi laatimaan sovelluksen Mooseksen kirjan ankarista rangaistusmääräyksistä". Näin siis päädyttiin jakamaan kuolemanrangaistuksia m.m. aviorikoksesta, minkä jätin selkeästi sanomatta taannoisessa tositarinassani Tukholmasta.