Ensimmäinen puhuja oli virolainen Rivo Bernotas, joka tekee väitöstutkimusta Liivinmaan kaupunkimuureista. Ensin olin että "täh, mikä häh", mutta valokuva Tartossa säilyneestä muurin pätkästä palautti mieleen, että olin nähnyt sen ihan luonnossakin. (Oma kuvani keväältä 2009.)
Nyt opin, että kaupunkimuureja oli ollut ainakin 10 kaupungissa. Bernotaksen analyysin perusteella ne ovat kaikki 1300-luvulta ja yksi osa saksalaisten tulokkaiden kulttuurituontia.Olisin mielelläni kuullut tarkemmin muurien tuhoutumisesta, sillä Bernotas sanoi tämän tapahtuneen pitkän vihan vuosina. Tarkemmin sanottuna, jos muistiinpanoihini on luottamista, vuosien 1578-83 välillä. Olof-hutkimuksessani olen tuolla välillä ehkä keskittynyt jo Raaseporin läänin verorasitukseen ja muurien murtuminen jäänyt huomaamatta?
Kiviseinistä oli kyse myös seuraavassa esityksessä, jossa puhuja oli Knut Drake ja aiheena Turun tuomiokirkon rakennusvaiheet. Kuuntelin tarkasti, mutta en omaksunut juuri muuta kuin, että malleja on monia.
Kolmas ja viimeinen puhuja oli Janne Harjula otsikkonaan "Turun Tuomiokirkontorin kaivausten tuohikirje - alustava tulkinta". (Tuttavani: Puu > Tuohi > Lähetä-nappi).
Harjulan esitys oli perusteellinen ja mielenkiintoinen alusta loppuun. Tuohen monikäyttöisyyden olisi pitänyt varmaan olla tuttua, mutta uutta oli sen farmakologinen käyttö sekä vainajien kääriminen tuoheen. En edes muistanut/tiennyt, että se oli yksi 1500-luvun moninaisista veroparseleista.
Venäläisistä tuohikirjeistä olin perusasioita lukenut, mutta en ollut nähnyt aikaisemmin riemastuttavia fragmentteja, joille lapsi 1200-luvulla oli sekä harjoitellut kirjoittamista että piirtänyt vauhdikkaita hevosia. Enkä tajunnut tekstien laajaa kirjoa. Ruotsalaiset esimerkit (2 kpl) olivat myös uutta tietoa.
Vuonna 2006 Turussa löytynyt kirje on toistaiseksi ainoa Suomessa. Hieman järkytyin kun Harjula kertoi, että oli vain sattumaa, että tämä tuohimytty oli avattu ja moni muu ohitettu. Yleisöstä tuli tosin kommentti, että joitakin oli avattu nimenomaan vitsaillen, että kyseessä voisi olla tuohikirje. Aika vakavoitua, arkeologit!
Suomalainen kirjallisuus ei saa lappusesta uutta alkupistettä. Tekstistä ei ole vielä saatu tolkkua, mutta sen on todennäköisesti latinankielinen fraasi. Harjula esitti 3 mahdollista käyttötarkoitusta ja niin kauan kuin teksti ei ole selvillä, voi päästää mielikuvituksen valloilleen. Koulupojan lunttilappu? Yrittäjähenkisen koululaisen tekstaama taikateksti, jonka hän on myynyt kovalla rahalla (tai rukiisella leivällä) maaseudulta tulleelle tollolle, joka on pudottanut aarteensa ennen kotiin lähtöä?
2 kommenttia:
Kiinnostava lukea täältä tuosta tuohikirjeestä kun itse en päässyt paikalle ja toisaalta harmi ettei tulkintaa vielä ole saatu tehtyä. Vaikuttaa tosi hienolta, että Suomestakin löytyy niitä. Olemme kyllä jollain kaivauksilla availleet tuohia, mutta sitä ei kylläkään ole tietääkseni tehty mitenkään säännöllisesti. Millä kirjaimilla kirjoitus oli tehty?
Tekniset termit ovat jo unohtuneet... sellaisilla tekstauskirjaimilla, joita on keskiaikaisissa käsikirjoituksissa. Lopussa näytti siltä, että kirjaimet olivat päällekkäin, mutta muuten selkeän irtonaisia.
Lähetä kommentti