Kirjoitusta puussa

Teppo Korhosen kirjassa Tekniikkaa, taidetta ja taikauskoa. Kirjoituksia aineellisesta kansankulttuurista on artikkeleita sauvoista, isännän tuolista, taljoista uhreina, hääryijystä, pääsiäiskortin symboleista, laukkujen kehityskulusta, kampisirpistä, vintilästä sekä rakennuskulttuurimme taustoista.

Selauksessani kiinnitin eniten huomiota artikkeliin Kävikö Giuseppe Acerbi Hurulassa? En otsikon tähden, vaan siksi, että "Kaivertajat tyytyivät merkitsemään Hurulan majan seiniin pääosin nimikirjaimiaan, nimiään - myös naisten - ja oleskeluajankohtaa osoittavia vuosilukuja."

Mutta muutakin oli joukossa. Raamatunlause, kronikan pätkä ja kalasaalistilastoa. Joku kirjoittajista mahdollisesti sivistyneistöä (kuten Acerbi), mutta mieleeni tuli Anna Kuisminin kumppaneineen tutkima rahvaan kirjoittaminen. Kaikissa kuulemissani salongin esityksissä on kirjoittaminen tehty paperille, mutta tekstiähän päätyi myös seiniin, eläviin puihin ja esineisiin. Oliko tällä merkitystä kirjoitusstaidon leviämiselle?

Lisää oppiakseni rekisteröidyin Artefacta-sivustolle ja laitoin keskustelupalstalle kysymyksen: "Onko tehty kartoitusta tahi tutkimusta esineistä, joissa on kirjainkoristelua nimikirjaimia/vuosilukua laajemmin? Yleisyys sekä ajallinen ja paikallinen jakauma kiinnostaisivat.". Vesa Immonen vastasi todeten

Aiheena vuosiluvut ja inskriptiot esineissä on niin laaja (tutkittavaa aineistoa on todella paljon), että en usko Suomessa tehdyn tilastollista ja kronologista yleiskatsausta aiheesta.

ja

Uudemmassa tutkimuksessa vuosilukujen ja tekstien merkitystä on kuitenkin ryhdytty pohtimaan reflektiivisemmin:

Kiuru, Elina & Sääskilahti, Nina 1998. Esine ajassa – aika esineissä. Teoksessa Junkala, Pekka (toim.), ”Toinen” sivilisaatio: Arkielämä, sivilisaatio ja kansankulttuuri Suomessa noin 1500–2000. (Jyväskylän yliopisto, etnologian laitos: Tutkimuksia 36.) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 125–132.

"Toinen sivilisaatio" kuullosti yleisemminkin kiinnostavalta, joten lähdin sitä kirjastosta hakemaan. Kiurun ja Sääksilahden artikkeli käsitteli vuosilukujen merkitsemistä esineisiin. Eipä ole itselleni tullut koskaan mieleen kysyä, miksi sitä tehdään. Itsekin olen moisia kirjannut, en kylläkään muistaakseni käsitöihini. Kiuru ja Sääksilahti pohtivat syitä ja paljastavat samalla, että voisi olla hedelmällistä myös miettiä nimen tai pidempien tekstien roolia kansanesineissä.

Teksteihin ei artikkelissa puututa, mutta lainataan erään eväsvakan pidempi teksti, joka esimerkiksi tähänkin. Vakassa oli myös vuosi(?)luku 1772, joka ajoittaa esineen - tai sitten ei.

Suojele omaisiani kotona, ettei mikään onnettomuus heitä kohtaisi. Levitä siipesi heidän ylitsensä, niin he ovat rauhassa. Vihdoin rukoilen sydämeni pohjasta: salli minun palata kotiin. Hyvän aikaa tahdon Sinua siitä syystä lämpimästi ylistää ja kunnioittaa.