Takaisin Saksaan

Yllä oleva karttakuva BibliOdysseyn blogista ja alunperin vuodelta 1493 jättää Suomen reunaan (mutta kiitettävän irti Venäjästä) ja keskittyy Saksaan. Eli tällä teemalla, jatkaen siitä, mihin marraskuussa jäätiin.

... tein maanantaina tarjouspyynnön saksalaiselle sukututkimustoimistolle, josta minulla oli hyviä aikaisempia kokemuksia. Ottivat yhteyttä heti seuraavana päivänä eli asiakaspalvelun perusteet edelleen hallinnassa.

No, tämän kirjoitettuani asioista tuli monimutkaisempia. Tekemäni tarjouspyyntö koski kahta asiaa. Ensimmäinen oli alkuperäinen tarpeeni: pitäisi tarkistaa pari aatelismatrikkelia, joita Suomesta ei löydy. Mutta olin myös koonnut kyseistä pariskuntaa koskevat tietoni ja todennut ne varsin heikoiksi ja osin ristiriitaisiksikin. Joten toiseksi pyysin lastensa kasteiden tarkistusta Stralsundin kirkonkirjoista.

Saksalainen setä hankki alihankkijaltaan työmääräarvion jälkimmäiseen, mutta ei sitten suostunut sanomaan mitään aatelismatrikkeleista. Muuta kuin viittasi niihin epäluotettavina. Minun järkeni puolestaan sanoi, että ne oli tarkistettava ennen kuin laitan satoja euroja arkistotyöhön. Saksalainen setä ei suostunut uskomaan, minä kyllästyin jankkaamaan ja keskustelu jäi siihen.

Olin myös saanut (myöhäisen!) älynväläyksen. Painettua materiaalia voisi edullisemmin (ja helpommin) saada käsiinsä asioimalla suomeksi Kansalliskirjaston kaukolainapalvelun kanssa. Vaikeuksia oli siinäkin, sillä 1800-luvun puolella painettuja matrikkeleita ei saanut mistään lainaksi eikä minulla ollut tarkkoja sivunumeroita kopiointiin. Vihdoin Tanskan kuninkaallisesta kirjastosta löytyi lukutaitoisia ihmisiä, jotka löysivät oikean suvun tiedot kopiokoneeseen syötettäviksi.

Kopiot nähtyäni jouduin toteamaan, että ne tosiaankin olivat aatelismatrikkelin antia eikä Elgenstiernan tapaista sukuselvitystä. Lupaavasti niissä oli kylläkin esitetty esiäitini ikäluokkaa edustava mies, joka palveli Ruotsin armeijassa Pommerissa samaan aikaan kuin kyseinen esiäitini haksahti ei-aatelisen ruotsalaisen upseerin syliin. Eli ei mahdotonta, että mimmi kuuluu perheeseen ja minä voisin kopioida matrikkelista vinon pinon aatelisia esivanhempia päätyen Skotlannista 1200-luvulla lähteneeseen hemmoon...

Mutta amerikkalaisia lainaten. sukututkimus ilman lähteitä&lähdeviitteitä on mytologiaa (*). Eli uusi keskusteluyhteys saksalaiseen setään ja otteen löysäys kukkarosta. Itämeren eteläreunalla joutuu arkistoon maksamaan sisäänpääsymaksun! (Tai sitten minua petetään laskutusperusteissa.)

(*) Toistaiseksi tietoni ovat aatelismatrikkeleiden ohella peräisin artikkeleista
Torvald Hohenthal: Vanhan vaakunan vaellukset. Genos 34(1963), s. 57-60
Torvald Hohenthal: Ett heraldiskt fynd och en fråga.Genos 47(1976), s. 87-88

Murphyn lakia seuraten ylemmässä mainittu vuonna 1708 painettu julkaisu ei ole osunut Googlen skanneriin. No sainpas syyn palauttaa muistiin saksalaisen digitaalikirjaston: Münchener Digitalisierungszentrum (MDZ). Olen minä kyllä jonkun toisenkin joskus nähnyt? Jossa oli ruotsalaistakin materiaalia?