Vihdoinkin pääsin SKS:n juhlasaliin! Mutta tilaa suuremman vaikutuksen viime torstaina teki seminaarin Kansan kirjoitustoiminta ja sanomalehtien maaseutukirjoittajat 1800-luvulla anti. Annan salongista tuttuja kasvoja ja aiheita, mutta eihän hyvään voi kyllästyä.
Tilaisuuden aloittivat Laura Stark ja Anna Kuismin. Stark kertoi tuoreesta kirjastaan "The Limits of Patriarchy", jossa hän oli tarkastellut maaseutuväestön ristiriitoja kulutusyhteiskunnan alkumetreillä. Ilmeisesti kotivarkauksien ympäriltä oli löytynyt aikanaan lukemiani artikkeleita enemmän tutkittavaa ja Starkilla oli myös osuutensa päätteeksi runsaasti ideoita uusista tutkimuksen aiheista.
Kuismin esitteli omaa toimintaansa kansankirjoittajien tutkimisessa ja tutkijoiden yhteentuomisessa. Salonkinsa, jossa minullakin on ollut ilo muutamia kertoja istua, on kokoontunut jo vuodesta 2001. Siellä on ollut minusta mukavan avoin ja auttavainen henki, joten oli kiva kuulla Kuisminin painottavan yhteistyön hyötyjä ja iloja.
Sitten seurasi seitsemän 10 minuutin esitystä, joiden referointiin en pysty. Ihastuttavasti kaikki nimittäin onnistuivat sanomaan rankasti rajoitetussa ajassa enemmän kuin yhden mielenkiintoisen ajatuksen.
Kaksi väläystä. Kaisa Kauranen esitti väitöskirjatutkimuksensa aineiston perusteella epäharmonisen näkymän paikallisyhteisön ihmissuhteisiin 1800-luvun lopulla. Hän asiallisesti huomautti, että kyseessä oli subjektiivinen näkemys. Mutta kai jossain tekemisissä todellisuuden kanssa. Kahvitauolla kävin kaimani ja Starkin kanssa vilkkaan keskustelun näistä menneisyyden elämän nurjemmista puolista.
Sami Suodenjoki tutkii vuosina 1899-1905 keisarihallinnolle lähetettyjä anomus-, valitus- ja ilmiantokirjeitä. Mieleeni palasi tietenkin 1500-luvun talonpoikien valitukset ja anomukset kuninkaalle. Sekä myös viime kevään Kulttuuri ja yhteiskunta -kurssi, jossa mielestäni argumentoitiin, että hallinnon rakenteen vakiinnuttua 1600-luvulla alamaiset opetettiin moisesta valittamisesta pois. Pitääköhän paikkansa ja jos pitää, niin koska opittiin uudelleen?
Loppukeskustelussa Kaisa Kauranen nosti esiin tarpeen saada yhteinen säilytyspaikka tutkimuksen yhteydessä puhtaaksikirjoitetulle materiaalille. Luulisi, että Kotuksen tai SKS:n suojista löytyisi sopiva ratkaisu, mutta yksinkertaisen tuntuinen asia voidaan tietenkin tehdä erittäin vaikeaksi.
Loppukeskustelun jälkeen otin käteeni viinilasin, enkä voinut tehdä muistiinpanoja. Mutta muistaakseni keskustelu oli sekä älykästä että mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti