Sodan historia ja tulevaisuus HSS217E/HYL252C, HY Avoin yliopisto
Eilen oli Sodan historia ja tulevaisuus -kurssin eka luento ja minulla ei ole muuta valitettavaa kuin salista loppunut happi. Eli paljon oli kunnossa. Molemmat luennoitsijat olivat innostuneita aiheestaan, pysyivät asiassa, puhuivat seisaaltaan ja (muistaakseni) ilman paperia eivätkä häslänneet sekuntiakaan tekniikan kanssa. Eivät kyllä myöskään selittäneet kurssin suoritusta, mutta alan jo uskoa, että se on talon tapa.
Johdannoksi puhuttiin sodan määrittelystä, peruskäsitteistä. Päällimmäiseksi jäi mieleen (koska sitä useasti toistettiin), että sodassa ei ole sääntöjä.
Sodankäynnin muutoksen dynamiikasta. Tekniikalla, jota voi helposti kopioida, vähiten potentiaalia suuriin muutoksiin. Taktiikalla ja organisaatiolla suurempi todennäköisyys merkittävään muutokseen ja etuun. Vaikeimmin toisinnettavissa on kulttuurista ja yhteiskunnasta lähtevät muutokset. Tässä kohdassa kirjoitin marginaaliin talouskilpailu, sillä yritysmaailma tuli mieleen. Samoin kuin siinä kohdassa, kun todettiin, että sotauutisointi on aina tarkoitushakuista propagandaa.
Tauon jälkeen jatkettiin sodan perusteluilla, oikeuttamisella ja sen mielekkäällä, mutta mahdottomalla rajoittamisella. Käytiin läpi eri kulttuurien (myös Euroopan ulkopuolisten, runsaasti bonuspisteitä!) tapa perustella sotaa. Paljon mielenkiintoista ajateltavaa. Vanhan testamentin meininki sai otsikon Jumalten sota. Kukin hallitsija perusteli sodan jumalan tahdolla ja vain sotimalla selvisi kenellä oli oikea jumala&viesti. Myöhemmillä kalvoilla oli erikseen kristinuskon ja islamin oikeutettu sota, vaikka ne tietenkin olivat oikeastaan saman asian jatkoa. Ja jos uskonto korvataan nationalismilla...
Tästä on hyvä jatkaa.
P.S. Viereen tuli sattumalta istumaan tuttu tyyppi, jonka ensikommentti "Olet sitten sukuhistoriaa laajemmin historiasta kiinnostunut." Argh. A) jos ilmoittaa harrastavansa sukututkimusta, siitä tulee ensisijainen identiteetti ja B) nimenomaan sukututkimuksen kautta olen saanut otetta sodista, mistä kirjoitin tänne helmikuussa 2008. On muuten Tawaststjernaa taas viime aikoina selailtu...
2 kommenttia:
Olethan huomannut että monet ilmoittavat harrastuksekseen Suomen (ja mahdollisesti Pohjoismaiden) historian.
Luullakseni he ovat aloittelevia sukututkijoita;-)
Erkki
En itse asiassa ole moista havainnut. Tiedän vaan, että 66,67% viime vuosien kirjatuotannostani on sukututkimusvapaata, mutta 100% käsittelee Suomen historiaa. Lisäksi uskon, että 16 vuoden sukututkimusharrastuksen jälkeen minua ei moni aloittelijaksi luokittelisi.
Lähetä kommentti