torstai 24. maaliskuuta 2011

Paksua ja ohutta Ruotsin historiaa

Viime vuonna ilmestynyt Dick Harrisonin ja Bo Erikssonin Sveriges historia 1350-1600 on niitä möhkäleitä, joita tuskin jaksaa pitää käsissään. Selausluin 1500-luvun ja jäin käsitykseen laadukkaasta kokonaisuudesta. Sivulta 515 osui silmiini Ruotsissa vierailleen saksalaisen lausunto, että ruotsalaiset ovat viinaan meneviä. Ympäröivän tekstin mukaan juhlissa piti juoda itsensä konkreettisesti pöydän alle. Alkoholiperinteillämme on pitkät juuret.

Kirja oli tietenkin tyylikkäästi kuvitettu ja taitettu. Yllätyksekseni huomasin, että muutamat kuvat olivat peräisin Wikimedia Commonsista. Kustannusten minimointia ymmärretään paremmissakin piireissä, joten poiminpa seuraavaan kirjaani ilmaista kuvitusta minkä ehdin tuntematta suurempaa häpeää nuukuudestani.

Ohuempaa kirjastosta kannetttua Ruotsin historiaa edustivat Hans Petersonin kirjat Jag, Gustav Vasa, Jag Erik den fjortonde ja Jag, Karl den fjortonde Johan. Ensimmäistä, eli edellä toiseksi mainittua, lukiessani luulin kyseessä olevan lastenkirjan ja oudoksuin hieman joitakin kohtia. Vasta toisen kirjan avatessani tajusin kyseessä olevan selkokielisen tekstin. Eli erinomaisen sopivaa ei-ruotsia-äidinkielenään-osaavalle. Kaikki tulivat luettua kannesta kanteen. Ja olivat kevyitä kannateltavia.

Yksinkertaistetun kielen voi kuvitella tarkoittvan yksinkertaistettua ajattelua. Vähän niinkin, mutta loppujen lopuksi kaikki (historian)kirjoittaminen on yksinkertaistusta. Aina esitetään vain osa totuudesta.

Erityisesti Erik XIV:stä kertova kirja oli mielestäni onnistunut. Mies on suomalaisessa kirjallisuudessa jäänyt veljensä varjoon ja Petersonin teksti valoitti lähtötilannetta samassa hengessä:
Det äldsta av deras barn hette Johan.
Han var bara fyra år yngre än jag.
Margaretas släkt ville hela tiden
att Johan skulle bli Sveriges konung.
Det förstod jag när jag blev äldre.

De brydde sig inte om att jag var son
till den store Gustav Vasa.
Detta gjorde att Johan och jag
aldrig blev vänner med varandra.
Det gjorde också att jag
redan som barn kände mig ensam.
Petersonin historiallisia Jag-kirjoja on enemmänkin, mutta ei valitettavasti pääkaupunkiseudun kirjaston valikoimissa. Mielelläni olisin lukenut lisää.

Ei kommentteja: