HY AY Kulttuuri ja yhteiskunta
Tiistai-iltana alkoi siis perusopintojen viimeinen kurssi. Luennoitsija samaa hyvää tasoa kuin aatehistoriassa. Plussana vielä rennompi tyyli ja lupaus lähettää tekstuaaliset-mutta-ei-liian kalvot ennen luentoja. Ei siis tavitse kirjoittaa sekavia muistiinpanoja viivalliselle paperille vaan voi lisätä niitä tulostettuun esitysmateriaaliin. Askel eteenpäin elämässä.
Luennon alku tosin vaikutti pahalta askeleelta taaksepäin. Aloitettiin nimittäin yhteiskunta- ja kulttuurihistorian määrittelyllä. Jälkimmäisestä esitettiin tutunnäköisiä turkulaisia sanoja, jotka herättivät puolittaisia muistoja Kulttuurihistorian peruskurssin suorituksesta viime syksynä. Mutta kurssimateriaali on jo roskiksessa ja nyt määrittelyt ohitettiin kiitettävän nopeasti, joten elän toivossa ettei kulttuurihissa-allergiani haittaa tämän kurssin suoritusta.
Loput luennosta olikin sitten kuin juhla ja joulu yhteen käärittynä. Alettiin käsitellä Kimmo Katajalan Suomalaisen kapinan (jonka olen avannut mutta en lukenut) kautta suomalaisen yhteiskunnan kehitystä ja sen lähteitä. Aivan ihanaa ja rentouttavaa kuunneltavaa. Suureksi osaksi tuttua, mutta tarpeeksi uutta/unohtunutta ainesta, etten päässyt tylsistymään. Eikä tässäkään vielä kaikki, sillä tajusin, että esitetty asia oli relevanttia Ångerman-projektia varten eli tehokkuuden nimissä varasin Katajalan kirjan kirjastosta kännykällä jo luennon aikana. Suomenkieliset kirjat ovat kiva lisä kyseiseen proggikseen ruotsinkielisten lukemattomien teosten pinon kasvaessa.
Pari tuntia sitten tuli postilaatikkoon tämän illan kalvot. Kapinointi jatkuu ja toisessa setissä näköjään maanomistusmuodoista. Perintötilat, kruununtilat... ihan niinkuin olisin näistä muutamaan kertaan jotain kuullut. Ihanaa, kun ei tarvitse tässä iässä ihan kaikkea aloittaa ihan alkutekijöistä.
(Tiistain luentotauolla nuori luentotuttuni kysyi yo-kirjoituksieni arvosanoja. Koskahan viimeksi joku on ollut niistä kiinnostunut? Serkkuni 10 vuotta sitten?)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti