Poimittua

Mansikat menivät ja tulivat tänäkin vuonna ilman että ehdin mukaan. Kauden alkupuolella Hannu Salmen blogissa oli niistä tekstiä. Myöhemmin heinäkuussa hän kirjoitti historiallisista elokuvista Arn - Temppeliritari (2007) ja Arn - Pohjoinen valtakunta (2008) . Åsa M. Larsson puolestaan arvioi på svenska tuoretta Robin Hoodia.

Jaakko Suominen on kirjoittanut fiksua tekstiä digitalisoinnin perusteista. Huomaa myös Sonja Kankaan kommentti, jossa todetaan mielenkiintoisesti:

Mitä taas tulee aineistojen digitoimiseen, uskon kyllä että avoimempia tai vuorovaikutteisempia kanavia hyödyntämällä voidaan esimerkiksi Kansallisarkiston mittavaa digitoitua aineistoa saada helpommin leviämään ja ihmisten tietoisuuteen. Se ei kuitenkaan tarkoita aivan uuden strategian ottamista aineistojen digitoimiseen tai facebook-twitterin käyttöä epämääräisen hahmottomasti. Itseäni viehättää ajatus arkistomateriaalin rikastamistamisesta yksittäisten ihmisten tarinoilla, henkilökohtaisilla aineistoilla tai muistoilla. Siihen avoimempi kommunikaatioalusta — on se sitten karttapohjainen palvelu, wiki-tyyppinen yhteisjulkaisualusta tai muu voisi tarjota helpon liittymän laajemmilla käyttäjäryhmille. Usein ei kuitenkaan ymmärretä, että sosiaalisen median päälle liimaaminen ei sovi kaikkeen aineistoon ja kaikenlaisiin käyttötarkoituksiin. Sukututkijoille verkottumispalvelut, yhteisjulkaiseminen tai muu avoimempi ja reaktiivisempi verkon välityksellä tapahtuva yhdessä tekeminen voisi toimia hyvinkin. Yksi avaintekijä on ehdottomasti henkilökohtainen suhde kyseessä olevaan tietomateriaan tai muuhun aineistoon. Henkilökohtaisen suhteen myötä osallistuminen tulee merkitykselliseksi ja sitä kautta motivaatio ja arvo aineiston kommentointiin tai täydentämiseen.

(anteeksi pitkänpuoleinen lainaus, josta en löytänyt sopivaa katkokohtaa)

Markku Virolainen oli tutkinut tilaomistusta.

Juha Vuorela oli löytänyt runsaan sadan vuoden takaisen retkiselostuksen Sammatin Paikkarissa käynnistä.

Reijo Valta kokosi kansanperinnettä otsikon Jaakon kylmä kivi ja tervatut munat alle.

Maria Lähteenmäki kirjoitti matkasta Taatsin seidalle. Paul Kalle Hänninen kartanoista Virossa.

Yleisradion sivuilla ravun syönnin historiasta Suomessa, puutarhaperinteen tallennuksesta ja Otto Ville Kuusisen materialisesta perinnöstä.

Suvi oli poiminut kirjastosta kommentoidun kirjan:

Viime kerralla siis lainasin kasan kirjoja, joista luin ensimmäisen ensimmäisenä iltana. Se kertoi Helsingin seuraelämän historiasta. Siinä oli lueteltuna klassisia illanviettopaikkoja ja niiden historiaa. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja jonkun lyijykynällä kirjoittamat sivuhuomautukset siitä miten Suomi ei ollut Saksan liittolainen ja miten jotkut tyypit eivät olleet Mannerheimin ystäviä, kuten kirjassa mainittiin huvitti minua.

Yhteenkään keskiaikatapahtumaan en ehtinyt/lähtenyt. Kansanperinne-blogissa oli raportti Raaseporin tunnelmista ja Hollolasta, josta kertoi myös Elina.

Vaihtoehtohistoriasta innostuneille olisi tarjolla vaihtoehtohistorianovellien kirjoituskilpailu ”Ajan polut”, josta luin Kirjavinkeistä. Tekstien pitäisi olla valmiina marraskuun loppuun mennessä.