Karunan (tai Sauvon) Kärkniemen (ruotsiksi Kärkis) tilan omisti ensin "Vanha paroni" (Otto Wilhelm Klinkowström), sitten tämän pojat "pitkä paroni" (Arthur Wilhelm Klinkowström k. 1863) ja "paroni Arthur" (Artur Emil Klinkowström). Värikkäästä perheestä on kerrottu Anders Ramsayn muistelmissa pitkähkö pätkä ja he vilahtavat myös toisessa suosikissani eli Augusta Krookin kirjassa Mitt Helsingfors. (Klinkowströmeistä kiinnostuneen kannattaa tutustua myös Maijanojan tarinaan.)
Krookin perheen elämään Klinkowströmit liittyvät Kärkniemen kautta. Augustan muistikuvan mukaan hänen isänsä osti Kärkniemen vaikeuksiin joutuneelta herra Saurénilta keväällä 1865. (Helsingfors Tidningar kertoi 72 000 markan kaupasta 17.6.1865.) Päiväkirjamerkinnöillä Augusta ajoittaa lähdön Helsingistä 9.6.1865. Matka hevosvaunuilla keski kaksi päivää, yö vietettiin kestikievarissa. Tie päättyi Sauvonlahteen, joka ylitettiin veneellä nimeltä "Gå på".
Kärkniemen päärakennus oli vanha ja hirsinen, maalattu keltaiseksi. Sisustuksena oli edelleen Klinkowströmien huonekalut ja seiniltä katsoivat heidän muotokuvansa. Sali ulottui koko talon leveydelle, siinä oli neljä ikkunaa, kaksi kummallakin puolella. Salin seinät oli maalattu vihreällä, pihanpuoleisen pikkueteisen sinisellä ja pianohuoneen violetilla. Tampuurin vieressä oli keltainen huone, sitten ruokasali, jonka vieressä makuukamari ja talon pohjoispäässä keittiö omalla sisäänkäynnillään. Ullakon pohjoispäässä oli lämmitettävä kamari.
Augusta kuvaa yksityiskohtaisesti puutarhaa ja muistaa myös hevoset ja härät.
Tilaa hoiti vouti Granbom, joka tuli joka ilta raportoimaan Augustan äidille päättäen puheensa suomeksi "Ja, ei mitä muut sitt, ja hyväst nyt!" Granbom rakasti kovasti Maja-tytärtään, mutta uhkasi hakata vaimonsa niin pieniksi palasiksi, että kukko söisi hänet. Granbom sai melko pian lähteä ja hänen tilalleen tuli Enroth.
Voutien lisäksi Augusta kertoo Sydmon syytinkiläisistä, nimeltä Ahrén, mamselli Syvelanista, kalastaja Andersista, naispalvelijoista Anna-Stina ja Karoliina sekä rengeistä Johansson ja Leander. Kolmas mainittu renki oli täysraitis Kalle Lindberg, jonka Augustan äiti tapasi kerran renkituvan pitkän pöydän äärestä silmät vuotaen. "Jotain vahvaa piti saada" totesi Kalle, joka oli sipulia syöden saanut itsensä kyyneliin. Torppareista jäi mieleen Solbackenin haltija, joka totesi maiseman ihailijoille "Inte lever man uta de sköna."
Nälänhädän vuosina tilalle tuli joukottain kerjäläisiä. Eräs mies poikansa kanssa sai syödä renkien pöydässä ja pyysi lähteissään renkien jättämät perunankuoret. Toinen mies tuli neljän äidittömän lapsen kanssa loppiaisaattona. Lapsilla oli isorokko, eikä Augustan äiti olisi tartuntavaaran vuoksi halunnut majoittaa heitä. Mies sanoi auttavansa kalastuksessa ja Jumalan siunaavan saaliin. Perhe sai kalastajan mökin ja kalasaaliista tuli isompi kuin oli koskaan nähty.
Pohjanmaalaisesta Kinnulan talosta Kärkniemeen tuli äiti ja poika Janne, jotka etsivät perheen isää, joka oli lähtenyt työnhakuun Kalle-pojan kanssa. Äiti ja Janne eivät saaneet kotitilaltaan elantoa, joten lähtivät myös etelään. He saivat työpaikat Karunasta, mutta pelkäsivät perheenjäsenten puolesta. Mutta tämä tarina päättyi onnellisesti. Isä Johan Johansson löysi vaimonsa ja lähti tämän kanssa takaisin. Janne ja Kalle jäivät Kärkniemeen puutarharengeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti