Ilmestynyt: Kaupungin ryytimaa Erottajalla

Blogiteksteistäni jalostettu artikkeli Kaupungin ryytimaa Erottajalla ilmestyi eilen Helsingin historiasivustolla.

Suurvaras Michel Kellberg

Lääninkanslioiden painettuja kuulutuksia läpikäydessä huomasin Michel Kellbergin esiintyvän useammassa ja kun ArkivDigitalin vankirekisteristäkin löytyi miehestä tietoa ja FamilySearch tarttui todennäköisiin rippikirjoihin, niin pienehköön elämänkertaan oli ainekset koossa.

Porin rippikirjoissa (1751-58, 13; 1759-64, 3, 317) esiintyy renki Michel Kellberg, joka oli syntynyt 14.8.1737. Hän oli reservin sotilas poikansa syntyessä 4.2.1755 ja mennessään 25.6.1757 naimisiin Elisabeth Vinbergin kanssa. Vuonna 1764 hän oli tiilenlyöjä, jolla oli vaimo Lisa Jacobsdotter (s. 12.8.1725) ja tytär Maja Lisa (s. 23.1.1763), joka oli syntynyt Vähä-Rauman kylässä kaupungin ulkopuolella.

Vuotta myöhemmin eli syyskuussa 1765 alkaen porilainen renki Michel Kellberg oli Turun linnan vankilassa odottamassa hovioikeuden päätöstä varkaustuomiostaan, mutta lähti linnasta jo ennen lokakuuta [1]. 

Todennäköisesti sama mies oli hantlankari/sotilas/entinen sotilas Michel Kellberg Kalannista/Porista, joka tuli useista varkaudesta syytettynä Turun linnaan heinäkuussa 1770. Vielä lokakuussa kierros kihlakunnan käräjillä oli kesken ja esimerkiksi marraskuussa Michel Kellberg vietiin Euran käräjille. [2]

Aivan joulukuun 1770 viime päivinä Michel Kjellberg karkasi. Tammikuun alussa kirjoitetussa kuulutuksessa häntä kutsutaan tykistön hantlaakariksi eli käsityöläiseksi. Hänen sanotaan olevan 40-vuotias, mikä ei sovi erityisen hyvin Porin kirkonkirjojen tietoihin, mutta etsintäkuulutuksien ikätiedot eivät ole erityisen tarkkoja. Kuulutuksessa häntä kuvattiin pienikokoiseksi ja hiuksiaan tummanruskeiksi. Päällään oli harmaa sarkatakki, vanhat nahkahousut, valkoiset villasukat ja kengät, joissa ei ollut solkia. 

Helmikuun 25. päivä 1771 Michel Kellberg oli takaisin Turun linnassa. Kihlakunnan käräjien perusteella hovioikeus määräsi hänelle heinäkuussa 1771 rangaistukseksi 40 paria raippoja ja elinikäisen työvankeuden Viaporissa. Tuomio kannatti lähettää kuninkaan armon toivossa Tukholmaan ja Michel istui joulukuuhun 1772 asti Turun linnassa odottamassa vastausta. Se vahvisti hovioikeuden päätöksen, joten seuraavaksi Michel Kellberg siirrettiin Viaporiin.[3]

Sieltä Michel Kellberg pakeni vuoden 1774 alkupuolella.Huhtikuun lopulla painetusta kuulutuksessa häntä kuvataan jälleen lyhytkasvuiseksi, mutta hiusten väri on tällä kertaa musta. Kasvojaan kuvataan sanalla trinlagd, johon pitää keskelle lisätä d, jotta selviää, että tarkoitetaan pyöreää tai kuunkaltaista.  Elokuussa uusitussa kuulutuksessa kasvojaan kutsuttiin sanoilla "trindt och witlagdt" eli pyöreähköt ja vaaleat. Hiuksiaan kuvattiin jälleen ruskeiksi, mutta yllättävästi hänestä oli tullut keskimittainen. 

Lokakuun kuulutuksessa on poikkeuksellisen paljon toimintaa ja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että karannut Michel oli sama mies kuin Porin kirkonkirjoissa. Hän oli syyskuun 1. päivänä varastanut kalaa, leipää ja luotipyssyn Noormarkun Poosjärven rannalta ja seuraavana päivänä hänet havaittiin yhdessä toisen linnoitusvangin kanssa Sallmuksen torpassa. Torpan isäntä Johan Luwen kehuskeli pitkin Noormarkkua, että Michel Kellberg oli luvannut iskeä ulvilalaisen Kihlholmin talon varastorakennukseen. Näin kävikin 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Ovi murrettiin ja kahden arkun lukot rikottiin. Talonpoika Mats Matssonin omaisuudesta lähti mukaansa 672 kupari taaleria pankkiseteleinä, riikintaaleri kovana rahana, 120 taaleria välikokoisina kolikoina, 174 taaleria pikkukolikoina, kupariplootuja, kaksi hopeista kuppia ja erilaista vaatetavaraa.

Aiemmissa kuulutuksissa kuvatut Michel Kellbergin vaatteet olivat jääneet varaston lattialle, joten epäilyn kohde oli selvä. Omaa asiaansa selvittänyt Matts Mattsson sai Johan Luwenin pojan ilmiantajaksi. Tämä näytti puskan, jonka juurelta löytyi pieni osa varastetuista rahoista. Ilmeisesti pojalta saatiin myös kuulla, että Sallmuksen torpassa oli kypsennetty varastettua lihaa. 

Näiden varkauksien käsittely päästiin aloittamaan vasta kun Michel Kellberg oli saatu kiinni. Hänet suljettiin jälleen Turun linnaan 17.1.1775 ja tuomioiden tultua viimeisteltyä lähetettiin kohti Viaporia huhtikuussa 1776.[4]

[1] (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 530 (AID: v567648.b530, NAD: SE/RA/1340101))

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2350 (AID: v567671.b2350, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2370 (AID: v567671.b2370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 65 (AID: v567677.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 209 (AID: v567677.b209, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 215 (AID: v567677.b215, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 222 (AID: v567677.b222, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 235 (AID: v567677.b235, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 241 (AID: v567677.b241, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 247 (AID: v567677.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 70 (AID: v567677.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 76 (AID: v567677.b76, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 80 (AID: v567677.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 85 (AID: v567677.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 49 (AID: v567681.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 104 (AID: v567681.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 128 (AID: v567681.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 146 (AID: v567681.b146, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 169 (AID: v567681.b169, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 247 (AID: v567681.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 249 (AID: v567681.b249, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 253 (AID: v567681.b253, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 260 (AID: v567681.b260, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 39 (AID: v567692.b39, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 43 (AID: v567692.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 49 (AID: v567692.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 55 (AID: v567692.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 58 (AID: v567692.b58, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 62 (AID: v567692.b62, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 73 (AID: v567692.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 79 (AID: v567692.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 85 (AID: v567692.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 91 (AID: v567692.b91, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 95 (AID: v567692.b95, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 50 (AID: v567698.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101)

Juoruämmä 1850-luvulla

Oulun Wiikko-Sanomissa alkuvuodesta 1854 nimettömänä julkaistussa jatkokertomuksessa Äksän seurakunnan kaikki köyhät eivät olleet juuri paraita hoidettavia (*) yksi avainhenkilö on Tuppi-Maija, jonka kuvaus vastannee monien kokemuksia ja näkemyksiä.

Tuppi-Maija ja Kalikka-Kaija olivat Äksän seurakunnan kiertäjiä. Ne kulkivat talo talolta, söivät ja makasivat taloissa ollessaan, mutta työhön näitä ei voitu paljo koskaan saada, vaikka olisivat kyenneetkin, ja tahtoivatpa aina vältellä niitä taloja, joissa heitä siihen vaadittiin, ja jos tulivatkin, sanoivat vaan ei tarvitsevansa mitään tehdä, kun talot olivat velvoitetut heitä elättämään. Mutta jouten he eivät kuitenkaan olleet; heillä liikkuivat kielet sitä enemmän: he olivat kyläkuntain juoruin kokoajia, kulettajia ja tekijöitäkin. Hyvin tunsivat he ne emännät, jotka juoruja rakastivat ne pitivätkin heitä hyvinä, ja niitten tykönä he useinkin pyörivät. Näillä ei siis ollutkaan järjestyksellistä kulkua seurakunnan taloissa, vaan kävivät ja olivat missä lystäsi ja keinottelivat omilla konsteillansa kahvia, viinaa ja rahaakin. Mutta monen viattoman ihmisen täytyi kärsiä näitten akkain häjyin kielten pieksämistä. [...]

Oli taas aika huhu kylällä: Tuhkamo naipi, puhuttiin joka talossa ja koko kylässä. Sen sanoman kuuli Tuppi-Maija ja Kalikka-Kaijakin, ja nämätkös villiin. Tuppi-Maijalla oli erittäinkin tekemistä tästä; sillä ei suinkaan saanut Äksän seurakunnassa mennä yhtään naimista ilman ettei hän siihen ilmaunut konttimieheksi ja juoruin tekiäksi. Jo meni Maija Tuhkamolaan, jo oli hänellä sen seitsemän moitetta; hän haukkui Tuhkamon morsiamen ja pani sen huonointa huonommaksi. Ensin suuttui Tuhkamo vaan Maija antoi vihan lakastua ja sitte alkoi uudestaan kieltä leipoa. Mitä parempi eikö Rauhalan tytär toki oisi, kuin tuo Lehtolan Anni kelvos, joka ei ole oppinut muuta kuin ja kerjäämään, sanoi hän. Minulla ovat syyt naimiseen, joitten tähden sen täytyy tapahtua. Mitkä? kysyi Maija. Nyt puhuttiin hiljaa; mutta viimein sanoi Maija: kyllä rahat saadaan takasin ja Rauhalan tytär suostumaan. Olikos Maijalla taas lysti! sai ruokaa, kahvia ja viinaa, kun rupesi Tuhkamolle tietäjäksi, eikä nyt tiennyt ollenkaan köyhyydestä.

(*) OWS 28.1.1854, 4.2.1854, 11.2.1854, 18.2.1854, 25.2.1854, 4.3.1854

Patrik Österholmin uusin julkisuus

 

Tuttavani kysyi eilen olisinko kiinnostunut lauantai Satakunnan Kansassa ilmestyneestä artikkelista ”Satakunnan röyhkein rosvo”. En suuremmin yllättynyt, kun lähettämänsä sivut kertoivat Patrik Österholmista. Yllätys sen sijaan oli se, että lähteenä oli Tavarantasaajat-kirjani lisäksi tuoreempi kirja: Kari Salon Legendaarinen vankilakarkuri Patrik Österholm (2024). En taida etsiä sitä käsiini masentuakseni viisitoista vuotta sitten löytämättömistä tiedoista tai muista virheistäni.

Tuolloin keräsin tietoja muistakin julkkiksiksi kutsutuista rosvoista, mutten tainnut innostua kirjoittamaan yhdestäkään. Österholmin ja Sutkin jäljiltä tiesin mitä lähteitä pitäisi ainakin käydä läpi lisäymmärryksen saamiseksi, enkä ollut innostunut vastaaviin urakoihin. Nyt ymmärrän myös enemmän tarvittavasta kontekstoinnista ja siihen liittyvästä työstä. 

Jos muuten on kiinnostunut lukemaan vielä vanhemmista varkauksista, kannattaa tarttua viime vuoden lopulla ilmestyneeseen kirjaan Varkaudet varhaismodernissa Suomessa.

Takaisin turvemökkeihin, kuvien kera

Vuonna 2008 etsin turvemökkimainintoja, mutta saalis jäi heikoksi. Ajat ovat muuttuneet ja tällä kertaa löytyi kuviakin. Yllä ja alla olevat kuvat ovat A. O. Heikelin artikkelista Rakennukset teremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla (Suomi II:20. 1887). Heikel kirjoitti: "Siellä täällä Pohjanmaalla kuuluu olevan näitä vanhanaikuisia turvemökkejä, vaikken ole nähnyt niitä muualla kuin Muhoksella. Ylioppilasten kansatieteellisessä museossa on kuitenkin muutaman turvemökin sisusta läheltä Raahea kuvattu. Se nähdään tässä kuvissa 235 ja 236. Seinät näyttävät olevan turpeista, ainoastaan nurkissa on pieniä puisia patsaita lautaista kattoa kannattamassa."

Myöhemmin samana vuonna kirjoitettiin: "Limingassa sitä vastoin on köyhien tila aivan surkuteltava. Moni köyhä, jonka luona kävin, asui turvemökissä suurimmassa kurjuudessa, nauttien riittämätöntä ravintoa ja useassa tapauksessa ollen aivan ilman apua ja huolta kunnan puolesta." (Oulun ilmoituslehti 24.12.1887) 

Muutama vuosi myöhemmin kesämatkailija raportoi Limingasta: "Paikottain saimme nähdä jotain tälle seudulle omituista, turvemökkiä. Semmoiselle paikalle, joka kohosi hiukan niityn pintaa korkeammalle, oli rakennettu täydellinen huoneus turpeista. Kodat, ometat, aitat ja saunat, kaikki olivat samasta aineesta. Astuimme erään mökin pirttiin. Se oli sievänlainen, sanomalehtipaperilla sisustettu. Mutta köyhänpuoleiselta se näytti. Ja toiset mökit ovat varsin kurjassa tilassa. Harvinaiset talot sijaitsevat niityn syrjässä, ja, kuten mainittu, ovat ainoastaan mökkiläiset tälle rakentaneet asumuksensa. Muuten olemme muuallakin tavanneet turvemökkejä, esim. Raahen seutuvilla, jossa myös metsän vähyys on pakoittanut käyttämään turvetta rakennusaineena."(Keski-Suomi 20.10.1894)

Parikymmentä vuotta myöhemmin Samuli Paulaharju kävi valokuvausretkellä Limingassa: "Useimmat turpasmökit tapaamme pienoisen Tyrnävänjoen varrella, kun Liminganniityn maantieltä lähdemme ajamaan pitkin joen pohjoisrannan tiepahaista ylöskäsin. Siinä muutaman parin kolmisen kilometrin matkalla sivuutamme kolmattakymmentä vähäväkisten nurmista elinsijaa." (Kodin kuvasto 28/1913)

Erkki Pakkala kuvasi mökin lisäksi asukkaat, joiden poika oli siirtolaisena Pohjois-Amerikassa (Koti 7/1922).

Usein näkee noiden turvemökkien vanhuutensa tähden kallistelleen sinne tänne, ja outo matkustaja pitää niitä suurimpina viheliäisyyden, siivottomuuden, siveettömyyden ja ehkäpä ryövärienkin pesinä; niinpä minäkin, ennenkuin tulin tutustumaan sekä töllien sisäpuolen että itse asukasten kanssa. Tutustumisessani tulin huomaamaan, että useimmassa niissä vallitsi hyvä siivo ja puhtaus. Eipä ollut mikään harvinainen asia, että turveseinät olivat sisäpuolelta rapatut sileiksi ja sivellyt valkeiksi kuin posliini. Usean lattialla oli siistit, puhtaat matot ja akkunanlaudoilla kukkaruukut täynnä mitä ihanimmasti rehoittavia kasveja ja kukkia. Huomasinpa silloin senkin, etteivät nuo turve-tupien asukkaat olleetkaan mitään maanalaisia konnia ja ihmiskunnan hylkyjä, vaan oikeita, sydämmellä ja sielulla varustettuja ihmisiä, jotka voivat tuntea, iloita, surra ja kärsiä, aivan niinkuin mitkäkin hovien rikkaat asukkaat. Isoja rikkauksia ei heillä tosin löytynyt, mutta tyytyväisyyttä oli heillä paljon runsaammassa määrässä kuin monien onnellisemmalta näyttäväin seassa. (Kirjapainotaito 10/1924)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (3/3)

Viides marraskuussa 1777 Turun linnasta karannut mies oli Nils Fahlsteen. Häntä Turun lääninkanslia oli kuuluttanut jo 29.7.1776 Rauman maistraatin 22.7. lähettämän kirjelmän perusteella. 

Heinäkuun 14. päivää edeltäneenä yönä porvari Eric Mandelin oli murtovarkaudessa menettänyt rahaa ja muuta omaisuutta. Osa saaliista oli jäljitetty, mutta vielä oli kadoksissa 12 ja 9 taalerin pankkisetelit, 209 taaleria (hopea?)rahana ja 60 kuparitaaleria sekä käytössä hieman kulunut naisen silkkinen kaulahuivi, jossa oli valkoisia ja punaisia damaskonruusuja sinisellä pohjalla, vastaava huivi, jossa oli vaaleanruskeita ruusuja mustalla pohjalla, vastaava huivi, jossa oli keltaisia ruusuja ruskealla pohjalla, kaksi uutta paria miehen mustia silkkisukkia, kaksi mustaa miehen kaulaliinaa, kampavillasta kudottuja miesten sukkapareja, joista yhdessä oli sini-valkoisia ruutuja, toisessa sinistä ja valkoista sekaisin ja kolmannet vaalean harmaat, kolme jossain määrin käytettyä puuvillamyssyä,  ja niin edelleen.

Varkauksista epäiltiin Eurajoen Irjanteen ruodun reservisotilas Henric Bergeliniä sekä kahta tuntematonta miestä, jotka kuitenkin osattiin nimetä. Fahlsteenin tiedettin olevan kirjansitojan kisälli ja Bergströmin räätälin kisälli. Molemmat olivat kotoisin Tukholmasta.

Kun Raumalla vangittu Nils Fahlsteen tuotiin Turun linnaan elokuussa 1776 varkaudesta syytettynä, on melko varmaa, että kyseessä on kuulutettu mies. Varsinkin kun kanssaan on Henric Bergelin. Miehet lähtivät linnasta 21.11.1776 juttunsa käsittelyyn, eivätkä ihan heti palanneet.[1] Jotain syystä Turun lääninkanslian etsintäkuulutuksessa 23.11.1776 mainitaan vain Nils Fahlsteen ja karkaamisensa vankikuljetuksesta jo menomatkalla.

Muutaman kuukauden kuluttua Nils Fahlsteen saatiin kiinni Huittisissa ja hän oli takaisin Turun linnassa 16.3.1777.[2] Hänen piti osallistua oikeudenkäyntiin Raumalla 29.8.1777, mutta onnistui jälleen menomatkalla pakenemaan. Samalla pääsivät vapauteen kolme vankia, joita oltiin kuljettamassa Tukholmaan, kuten lääninkanslian kuulutuksessa 1.9.1777 kerrottiin. Yksi näistä kolmesta oli myös yksi kuudesta marraskuussa karanneista. Kyseinen punahiuksinen ja vain ruotsia osannut Petter Lundgreen oli jonkun Viaporin rykmentin vapaaehtoinen rekryytti, kun hänet vangittiin varkaudesta epäiltynä 12.9.1777. Yhteiskarkauksen jälkeen hänet saatiin jo 25.11.1777 takaisin Turun linnaan, josta hänet maaliskuussa 1778 lähetettiin takaisin rykmenttiinsä.[4]  Toukokuusta alkaen hän oli Helsingin kruununvankilassa, josta hän toisen vapaaehtoisen kanssa karkasi heinäkuun 11. ja 12. päivän väisenä yönä.[5] Hänet vangittiin viimeistään 3.11.1779 ja siirrettiin joulukuussa kahden vuoden pakkotyöhön Viaporissa [6]

Nils Fahlsteen saatiin Turun linnaan 1.11.1777 eli vain kaksi viikkoa ennen kuin hän jälleen karkasi, edellä esiteltyjen viiden muun miehen kanssa. Etsintäkuulutuksen jälkeen hänestä ei ole löytynyt tietoja. Todennäköisesti hän on palannut Ruotsin puolelle, jossa tapahtumat Suomessa on voitu helpommin peittää.

 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1430 (AID: v567698.b1430, NAD: SE/RA/1340101) syyskuu 1776 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1560 (AID: v567698.b1560, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 370 (AID: v567698.b370, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 80 (AID: v567705.b80, NAD: SE/RA/1340101);  heinäkuu 1777 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101) 

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101) ); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 120 (AID: v567711.b120, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 128 (AID: v567711.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 135 (AID: v567711.b135, NAD: SE/RA/1340101);

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 140 (AID: v567717.b140, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (2/3)

Kuudesta vankikarkurista Turun lääninkansliassa 15.11.1777 kirjoitetussa kuulutuksessa kuvataan Johan Bergströmin ja Anders Jacobssonin jälkeen turkulainen sotilas Anders Stenberg, joka oli vangittu varkaudesta 17.10.1777 aivan kuten seuraavana listalla oleva Turun kaupungin profossi Matts Strömbeck.[1] Karkaamisen yhteydessä Anders Stenbergiä kuvataan pitkäksi ja laihaksi. Hiuksensa olivat mustat ja sidotut eli pitkät. Hänellä oli päällään ruskea päällystakki, harmaa jakku ja pyöreä musta lampaannahkainen myssy. Matts Strömbeck oli varreltaan lyhyempi ja mustahiuksinen. Päällään oli vanha kangastakki, vanhat nahkahousut, vanhat kengät ja vanha villalangasta neulottu myssy.

Anders Stenberg saatiin takaisin vankilaan jo 26.11.1777 ja Matts Strömbeck 5.12.1777. He saivat lopullisen tuomionsa vasta syyskuussa 1780, jolloin heidät vietiin Turun linnasta saamaan hovioikeuden määräämät raipaniskut.[2] Molemmat saivat myös passituksen Viaporiin. Anders Stenberg vietiin Helsingistä Viaporiin 28.9.1780. Myrskyisän sään Matts Strömbeck odotti vuoroaan vielä kuun lopussa, mutta jo 2.10.1780 tuuli oli suotuisa matkantekoon.[3] (Turun tutkintavankien listoissa esiintyy pari vuotta myöhemmin varkaudesta syytetty sotilas Anders Stenberg, mutta hän on tittelin ja paikkakunnan perusteella ilmeisesti eri mies.) 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 390 (AID: v567705.b390, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 440 (AID: v567705.b440, NAD: SE/RA/1340101) )

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 500 (AID: v567705.b500, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 23 (AID: v567711.b23, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 40 (AID: v567717.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 44 (AID: v567717.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 48 (AID: v567717.b48, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 52 (AID: v567717.b52, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 56 (AID: v567717.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 61 (AID: v567717.b61, NAD: SE/RA/1340101); 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 20 (AID: v567722.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 28 (AID: v567722.b28, NAD: SE/RA/1340101); elokuu 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 34 (AID: v567722.b34, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101);  

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 115 (AID: v567722.b115, NAD: SE/RA/1340101); 2.10.1780 Viaporiin Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 122 (AID: v567722.b122, NAD: SE/RA/1340101)