Oulunsalon paikalliskirjoittajan asioita 1855-59

Samoihin aikoihin, kun Oulunsalon lukkari Jaakko Fredrik Gutzén keskeytti runojulkaisunsa Oulun sanomalehdessä, siinä alkoi ilmestyä varsinaisia paikalliskirjeitään. Näistä ensimmäisessä hän raportoi kirkonrakennuksesta, susihavainnosta sekä lukukinkereillä jaetuista kirjoista Rampa Lauri, Paimelan ukko ja Kolme päivää Sairion kylässä (OWS 21.4.1855). Kaikki kolme kirjaa oli julkaistu sarjassa Raittiuden ystäwäin toimituksia. Myöhemmässäkin kirjeessä esiintyy kinkerien yhteydessä raittiuskirjallisuus (OWS 19.04.1856) 

Kirkonrakennusta ei ollut syytä mainita ennenkuin työmaalla tapahtui vakava onnettomuus (OWS 26.5.1855, OWS 11.8.1855)

Täällä sattui tänä päivänä se onnetoin tapaus, että eräs kirkon-työmiehistä nimeltä Johan Piirainen putosi kirkon katto-päreitä naulatessansa ulko-katolta sisä-katossa olevan reijän läpi penkkein päälle lattialle. Takaraivossa näkyi miehellä olevan iso haava, miten aivotkin lienevät; toinen käsi olkapäästä oli ajetuksissa, miten mikin muu paikka lienee. Mies makasi tainnoksissa, eikä se kumma olekaan, kuin kerrassaan suoraan 5 syltää sai pudota alas ja pää vastata niin kovasti penkin korvaan, että se halkesi; muu runko kävi penkin laitaan jossa myös näkyi koloja.

Pari kuukautta myöhemmin kirkko torneineen alkoi olla valmistumassa ja "vanha tapuli, joka jo likimäärin sata vuotta on seisonut, on nyt alas revitty" (OWS 6.10.1855). Viimeinen jumalanpalvelus vuonna 1665 rakennetussa kirkossa vietettiin marraskuun lopussa. Kirkkoa ei oltu purkamassa vaan "aikoo seurakunta sen antaa seisoa muisto-merkkinä niin kauvan kuin se kestää". (OWS 1.12.1855) 

Uusi kirkko vihitiin ensimmäisenä adventtina. Samaan tapaan kuin 1700-luvun vihkimysuutisissa Jaakko Fredrik jättää mainitsematta alttaritaulun aiheen: "Myös oli kirkon perässä katseltavana uusi alttari-taulu, jonka kunnioitettavat hyväntekijät olivat lahjoittaneet uuteen kirkkoomme". (OWS 8.12.1855). Vaivaishoidon (OWS 5.1.1856) ja seurakunnan tilastollisten tietojen (OWS 12.1.1856) jälkeen hän palasi kirkon kuvaukseen, mutta keskittyy kokoon, joka oli niin suuri, ettei "vihkimä-pyhänäkään täyttynyt, vaikka kansaa oli keräytynyt kymmeneltä kirkolta." (OWS 26.1.1856).

Samoihin aikoihin Jaakko Fredrik kirjoitti runon Kestilän uudesta kirkosta (OWS 16.02.1856 & 23.02.1856). Kirkon valmistuminen viimeisteli Kestilän eron Pulkkilasta, Jaakko Fredrikin lapsuuden seurakunnasta ja lukkari-isänsä työpaikasta. Runo loppuu viinan varotuksiin ja niihin liittyi myös runo Sala-Rouvareille (OWS 22.03.1856).

Kirkon valmistumisen jälkeen aiheet olivat niin vähissä, että asiaa tehtiin useita vuosia aiemmin löydetyistä plootuistakin (OWS 15.3.1856). Jotain sanottavaa Jaakko Fredrik pitkin kevättä 1856 kuitenkin säännöllisesti keksi (OWS 12.4.1856, 19.4.1856, 3.5.1856, 14.6.1856, 2.8.1856, 27.09.1856). Runosuonikaan ei ollut täysin tukossa ja viinan vastustus sai ensin otsikon Oluesta ohrasesta (OWS 6.9.1856) ja myöhemmin selvemmän Viinan kauhistus (OWS 20.12.1856).

Syksyllä 1856 Jaakko Fredrik otti käyttöön nimimerkin Arolainen, jota hän sittemmin käytti aiempien nimikirjainyhdistelmiensä rinnalla sekä paikalliskirjeissä että runoissaan (OWS 25.10.1856, 04.11.1856). Nimimerkillä ilmestyi myös uudenlainen valistava teksti Turhia luuloja kuolleista maassamme (OWS 27.12.1856)

Usia typerä-mielinen luulee kuolleen kurkistelewan, koluavan ja kakuavan jälkeenkinpäin, varsinkin pimeänä aikana. Ruumiin vaatteet pestään ja savustetaan, ja vieläpä antavat moniaat niitten vaatetten, jotka kuolin-hetkellä olivat päällä eli muina makauksina, (ilman ruttotauditta) olla monet monituiset viikot ulkona huoneesta ja kartanosta semmoisessa paikassa, jossa eivät kenenkään silmissä ole, ettei niihin kukaan kosketteleisi. Ja jos joukun nähtäisiin kuolleen vaatteita, varsinkin niitä, jotka kuollessa päällä olivat eli muita kapineita ilman savustelematta pitävän, niin piankin sanotaan: kyllä nyt saatkin isäksesi pitämistä. Sanalla pitämistä arvellaan jonkun erinäisen ruumiin osan kipeytyvän, eli muitten männingäisten (tattajaisten) päälle ryhtyvän.

Kuolema oli tuolloin läsnä Jaakko Fredrikin elämässä, sillä pikkuveljensä oli äskettäin kuollut.

Toisna perjantaina hukkui sataman ja kaupungin välille kaksi ylä-alkeiskoulun oppilaista, kommissioni-maanmittarin A. G. Nymannin poika Rowaniemestä ja lukkari Gutzenin poika Pulkkilasta, jotka olivat luistelemassa. Viime maanantaina löydettiin näitten ruumiit Hietasaaren ja Korkiasaaren välisestä väylästä. (OWS 15.11.1856) 

Vuoden 1856 lopulla Jaakko Fredrik lähetti uuden vuoden runon kahteen lehteen (Suomen Julkisia Sanomia 05.01.1857  & OWS 07.02.1857). Kolmas sanomalehti sai paikalliskirjeen, jossa selostettiin Oulunsalon uuden kirkon kuntoa (Suometar 23.1.1857)

… molempina Joulupäivinä seisoi pakkanen 29:tä asteessa; josta muuttui kaiken kauhiaksi pyryksi, että kirkko sisältä tahtoi kokonaan tulla lumen valtaan. Kirkkomme vaikka uusi, vuonna 1855 rakettu, on kuitenkin aika "harakanpesä" tiheytensä suhteen: ei se näy pitävän vaikka ovet ja akkunat kiini on, ei lunta ei vettä, eikä pieniä lintuja! 

Pohtivampaa proosaa edustivat kirjoitukset Muistelma menneistä ajoista, ja uuden ajan tulevaisuudesta (OWS 14.2.1857) ja  Onko siitä mitään hyötyä, että paikkakunnista lähetetään kuulumisia ja tietoja Sanomalehtiin? (OWS 28.2.1857). Jälkimmäiseen Jaakko Fredrik vastasi myönteisesti ja jatkoi tiedotusta Oulunsalosta (OWS 21.2.1857, Suometar 06.03.1857, Suometar 20.03.1857, OWS 28.03.1857, Suometar 12.06.1857, OWS 13.06.1857, OWS 08.08.1857, Suometar 14.08.1857).

Keväällä 1857 julkaistut runot vaikuttavat aiempaa kaunokirjallisemmilta. Runot Kauppaansa katuva (Suometar 20.03.1857), Vanha poika pohjolainen (OWS 11.4.1857) sekä Vanha Piika (OWS 18.04.1857) liittyvät rakkauteen ja runossa Kynä omalle maalle (OWS 2.5.1857) kirjoittajaminä on kaukana kotoaan ikään kuin olisi ulkomailla). Runo Huokaus näljän vaivassa (OWS 9.5.1857) on, valitettavasti, lähempänä kirjoitusajan todellisuutta. Runo Karhun taposta (OWS 11.7.1857) näyttää jääneen vuoden viimeiseksi.

Keskellä valoisaa kesää Jaakko Fredrik pohti opastavasti Onko pimeän aika paremmin peljättävää kuin päivänenkään aika (OWS 20.06.1857 & 27.06.1857) vastustaen turhaa pelkoa, jossa "he männingäisiä, aaveja, keijukaisia ja muita manalaisia luulevat liikkeessä olevan, tehden muka jotain pahaa ihmiselle, ja ovat noita muutamat näkevinäänkin". Kirjoitus Mitä talonpoikakin tarvitsee, ja mikä vielä usialta puuttuu? (OWS 18.7.1857 & 25.7.1857) kannusti lukemaan ja oppimaan uutta. Kirjoituksen Kalvaava mato viesti ei ollut yhtä selvä (Suometar 18.09.1857).

Nimimerkillä Arolainen julkaistiin myös Suomettaressa muutamia arvoituksia (29.05.1857 & 07.08.1857).  

Sekä sanahakujen että Translocalis-tietokannan perusteella Jaakko Fredrikin julkaisut päättyivät syksyllä 1857. Seuraavan vuoden alussa isänsä kuoli Pulkkilassa ja mahdollisuus siirtymiseen lapsuuden maisemiin avautui. Vielä keväällä 1859 Jaakko Fredrik näyttää kuitenkin olleen Oulunsalossa.

Varkaan käden kautta poistuli yöllä 12:sta päivää vasten tätä kuuta allamainitun kartanopuodista: lammasnahka turkki mustalla vapriikin verka-päälisellä mustan rimmin=nahka kauluksen ja ympärys-nahkain kanssa, ja vaalian harmaja helmavaatet, vaimonpuolen mustat kengät harmajalla puolivillasella vuorilla, 5 miehenpuolen liina-paitaa, 1 alushousut, 1 isomman liharaajan, leipiä, pellavan sydämiä j. n. e. Joka mainituista kaluista ja varkaasta tiedon saisi, antaisi kunniallisen palkinnon ilmiantajalle. Oulunsalosta 15 p. huhtik. 1850. J. F. Gutzén. (OWS 16.4.1859) 

Oulunsalon lukkarin ensimmäiset runojulkaisut 1854-55

Jaakko Fredrik Gutzén syntyi syyskuussa 1828 Pulkkilan lukkarin Fredrik Gutzénin pojaksi. Äitinsä  oli Karin Sofia Wettberg, jonka isä oli kuollut Pulkkilan kappalaisena. Kotona oli näin ollen varmaankin tarjolla perusopetusta, jonka jälkeen Jaakko Fredrik kävi muutamia luokkia Oulun yläalkeiskoulua. Pelkät isältä saadut lukkarin opit eivät riittäneet uran alkuun vaan Jaakko Fredrik kouluttautui ensin Oulussa urkuri Lundbladin luona ja sitten Vaasassa tirehtööri Nordlundin kanssa. Vain 20-vuotiaana eli vuonna 1848 hän sai paikan Oulunsalon lukkarina. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän solmi avioliiton talollisen tyttären Kaisa Greta Pukin kanssa. (Kaleva 8.6.1914).  

Keväällä 1854 Jaakko Fredrik aloitti pitkän kirjoittajauransa runopäätteisellä paikalliskirjeellä (OWS 20.5.1854). Runo näyttää olleen hänelle tutumpi ja luontaisempi ilmaisumuoto, sillä toista proosakirjettä hän ei vuoden aikana lähettänyt. Monet runoistaan sattoivat olla paikallisesti ajankohtaisia. 

Esimerkiksi kalevalamittainen runo Ylenkatsotusta vieraasta, jossa häissä soittanut pelimanni ei saanut herkkuja eikä viinaa oli tuskin mielikuvitusta (OWS 27.5.1854). Runossa Kaupunki-matkasta viina ja korttipeli vievät isännän rahat ja vastaavaa on varmasti ainakin joskus tapahtunut (OWS 12.8.1854). Runo Engelsmannein käytöksestä Oulussa oli ainakin kiinni ajassa (OWS 26.8.1854).  Runo Laiskasta neuvoi jälleen välttämään viinaa ja kortinpeluuta (OWS 16.9.1854). Ajankohtaisuuteen palattiin runossa Oulun läänin Sotamiehille pidetystä juhlasta (OWS 30.9.1854)

Huveista Jaakko Fredrik ei pitänyt myöskään "Tuosta hullusta hypystä, Joka viepi, vietteleepi, Nuoren Kansan turmeleepi, Himot herättää hänessä, Hullun hekuman perähän", kuten hän kijoitti runossaan Tanssin turhista tavoista (OWS 14.10.1854)  Hyville tavoille hän opetti myös runossaan Palkollisista, joka arvosteli römppäviikkoa: "Silloin pulppuaa putellit, Kahvipannut kauppijoilla: Rengit silloin reistoavat, Viinapäissä peuhakoi'a, Vieläpä piijatkin pitävät, Keskenänsä kestilöitä" (OWS 16.12.1854).

Vuosittainen lomaviikko oli juuri vietetty eli aihe oli ajankohtainen samoin kuin vuoden viimeisessä runossa Vaivaistukin varkahasta (OWS 23.12.1854). Säkeistä päätellen vaivaistukki oli vaivaisukko:

Rinta on revitty rikki, 

Rahan tähden rauta-liivi,

Äijän vanhan vartalosta

Lantit kaikki kannettuna,

Joit' oli kosolta koonnut

Yöt päivät päälletysten

Uutterasti ukko-parka.

Runossa Turhuudesta tuttavasta Jaakko Fredrik palasi korttipelin, alkoholin ja tanssin arvosteluun sekä mainitsee pariskuntia pilaavan hekuman (OWS 24.2.1855). Viina oli kotipolttoista, mikä selviää runosta Viinan keitosta (OWS 17.3.1855). Kaunokirjallisempaa runoa Kesän tullessa (OWS 13.5.1854) seurasi runo Päihtyneiden käytöksestä kapakassa (OWS 16.6.1855)´.

Tämän jälkeen runoilussa sanomalehtiin näyttäisi olevan tauko, mutta vuonna 1855 Jaakko Fredrik julkaisi kaksi arkkipainatetta: Laulu Engelsmannin sota-yrityksestä Suomenmaan ympäristöllä kesällä 1854 ja Suomenmaan warjeluksesta Uusi Sota-Laulu.

Paltamon vanhat miehet

Julkaistuani viime viikolla tekstin Kuoliko Magdalena Heinonen 105-vuotiaana? innostuin lisäämään vanhoinkin teksteihin tunnisteen pitkäikäiset. Eli huomasin, että tämä uutistyyppi on kiinnostanut minua(kin) jo pitkään ennen väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 yhden alaluvun kirjoittamista. Läpikäynnissä huomasin myös C. A. Gottlundilta lainaamassani tekstissä Yksi 112 vuuen vanha ukko loppukaneetin

Vuonna 1754 eli niinikkään yksi toinen vanha mies Paltamossa, joka silloin oli jo 113-vuuen vanha, milloin hään siitten lie kuollut ei myö tiiätäk. (Lue: I Jesu namn! Historisk och Oeconomisk beskrifning öfwer Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castren. Åbo 1754, p. 10.)"

Vuonna 2009 vanhan opinnäytteen tarkistaminen olisi vaatinut vaivaa, kun taas nyt sen saa digitoituna eteen alle minuutissa.  Erik Castrén oli kirjoittanut opinnäytteensä Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajanaborgs-län kotiseudustaan eli kirjattu tieto ei ollut kulkenut hirvittävän pitkän polun läpi. Hänen mukaansa 

Maa sijaitsee terveellisen ilmapiirin alla. Tästä kertoo se, että täällä on useita 70–80-vuotiaita vanhoja miehiä, kahden Paldamon pitäjässä asuvan maanviljelijän lisäksi, joista toisen sanotaan olevan jo 113-vuotias ja toisen 99-vuotias. Nämä ovat edelleen melko vahvoja ja liikkuvia. Jälkimmäisellä on elossa 90 lasta ​​ja lastenlasta; hänen vaimonsa kuoli vain 8 vuotta sitten, kun hänen oletettiin olevan joitakin vuosia yli 80-vuotias. Heidän ruokavalinsa ei erityisesti eroa muista, paitsi että he olivat aina siinä määrin varakkaita, ja jopa hätävuosina heillä oli jonkin verran viljaa eikä heidän ei tarvinnut elää pelkästään pettuleivällä. Lisäksi he, kuten lähes kaikki seudun asukkaat, ovat suuria maidon ystäviä, josta täällä säästetään kesällä suuri osa talveksi; joten varakkaimmat talonpojat ovat harvoin ilman piimää.

Hiski-haku Paltamon haudattuihin tuo tosiaan esiin hämmentävän paljon iäkkäitä. Castrénin erikseen mainitsemat miehet lienevät leski-isäntä Petrus Pehrs Tolonen, joka kuoli Ristijärvellä 100 vuoden ja 9 kuukauden iässä 21.1.1756 ja Veneheitossa asunut leskimies Påhl Jöns Lämsä, joka kuoli 113-vuotiaana 2.1.1755.

Petrus eli Pekka Pekanpoika Tolonen on saanut Geni-profiilin, mutta siihen linkitetyissä rippikirjoissa ei ole syntymävuottaan eivätkä ne kerro elämästään ennen vuotta 1731. Tuolloin lapsensa olivat jo aikuisia, joten en tiedä millä perusteella heidät on yhdistetty perheeksi. Ilmeisesti hautausmerkinnöistä lasketut syntymävuodet sijoittuvat suurta Pohjan sotaa edeltävään aikaan, josta ei ole olemassa kastettujen listoja. Mielenkiintoisesti vanhin Pekalle merkitty lapsi on Reetta, jonka kuoliniäksi laskettiin 101 vuotta ja 6 kuukautta. 

Paavo Lämsän geni-profiilissa on mielenkiintoinen tieto lähdeviitteineen: Vuonna 1745 ilmoittaa olevansa 95-vuotias. Miehen oman todistuksen mukaan hän olisi siis kuollut 105-vuotiaana eikä 113-vuotiaana. 

Itäsuomalainen taudin polkeminen

Kuvat ja varsinkin kotimaiset sellaiset ovat harvinaisuus 1860-luvun sanomalehdissä eli pysäyttävät nykylukijankin. Oheinen tupanäkymä Tähdessä 9.2.1866 selitetään seuraavasti:

Tästä parantamisen tavasta on meille lähetetty seuraavaa kirjotus: 

Ne jotka ovat parhaimpia miehiä tässä taidossa olevinaan, ovat ankarat siinä työssä, ja ei ole sen nimellistä tautia, johon nämät ei sano temppunsa tehovan. Sisu-jänteitä koitellaan varpaan kärjillä ja saappaan kannalla. Jos on yskä, niin työnnetään jalat rintaluiden alle, ja kun ei se oikein käy, niin on ukolla terävä suippulauta, jonka hän sinne sysää, sillä siellä on hänen mielestänsä sydän-suoni. 

Kerran näjin tuolla lailla miestä kidutettavan. Kiduttaja oli suurin suomalaisia miehiä, kidutettava pitkä ja hoikka kun humaliston salko, 21 vanha nuorukainen. Sille sanoi uro tekevänsä lukkarin rintaa, ja kun hän tiesi nuotissa olevan paasi-nimisen äänen, sanoi hän: nyt käy sillä rinnalla paasia laulaa, mutta pidä vaan se pyhänä, ett'es muolla kun kirkossa sitä te'e. Kirkkoon laulamiseen rakennan rintoja, vaan en mualle. Tuolta mieheltä jäi kuitenkin laulaminen; sillä siitä asti on hän sylkenyt verta ja valittanut vaivojansa. Moni on saanut ijäsen vian sellaisten viisaitten toimeliaisuudesta.

Täm' on outoa oppineesta, herrasmiehistä himeä, asia varsin vaarallinen, tärveliä terveyden, kuin on tässä kerrottuna, vaikka kehnolla kädellä; asia on aivan tämä, talonpojis tavallinen: kuin on kuka "kiininnynnä," jänteet kaikki jäykennynnä kovan raateen rasituksilt, niin kuin vintti violissa, tahi kieli kanteleessa pinkoitettu piukemmaksi. Hän siit' menee miehen luoksi, semmoisen jok' selvimmästi, tarkoin tietää temput kaikki, avut tähän ahdistukseen; niin kuin tohtori totinen hän siit' alkaa aika lailla varsin häntä vanutella kohta lailla kauhlotella sekä selän polkemalla, että vatsan vääntämällä, muitten jäntein murjomalla, että suonet sulaisiivat, jänteet kaikki vivuisivat, hermot tulis helkemmäksi. 

Kuullut olen kuinka moni varsin on niin vakuuttanut, että oisikiin jo ollut kauvan aikaa kannettunna mullan alle muuttumahan, ellei olis ennättänyt apu tähän ajallansa, jonk' on varsin vakuuttanut hälle, hänen auttajansa terveydens teroittaja polkumiehinsä polonen. 

Vaan et'tää on vaarallinen, edenkiin ois estettävä polkeminen selkä puolta rinnan, vatsan kopristukset. Typeryys on tyly tässä tehnyt töitä tehoisia kamaloita kauheimpia. Reisi rauhasten revennyt. Poleppa vaan selkä puolta, niinkiin kovin kouristele, että sattuu selkäruodon alle varsinkiin vaikutus; munaskuihin mullistukset, viellä vika pernahankin. 

Mikäs siitä sitte seuraa (!?) tietänevät tietomiehet, tohtorit sen tuntenevat; teille myöskin tämä tieto olis vasta varoitukseks, jotka hullut huusailette, toisianne turmelette, ruman taval' runtelette, niinkuin hierotaan hevoista lamautunta lavoiltansa. 

Kirjoittaja myöskin ollut onnetoin niis' osallinen, saanut siitä saaliiksensa selkä vamman vaarallisen. Tää on keino kelvotompi, parannukseksi pahimpi, tyhmän kansan typeryyttä. Heittäkäät te siis jo hiiteen tapa tuhma turmeleva, te kuin ootte olevanne ukot uhkiat urohot. Tuo on tapa ennen ollut aina akkojen asia, eihän miehet millonkana sinä ilmoina ikänä tuolla lailla tallustele, ihmisraajoja rakenna varsin karhun kantapäillä, kontion kovan käsillä.

Ruotsalaisten kuvia Suomesta 1877

Poikkeuksellisen komea kuva Ny illustrerad tidningin numerossa 22/1877 esittää J. L. Runebergin hautajaisia. Numerossa 36/1877 julkaistiin Johan Knutssonin maalaukseen perustuva kuva Runebergin haudasta.

Näiden välissä ilmestyi numerossa 25/1877 piirrustukseen perustuva kuva Kaarinan eli Nummen kirkosta, jonka vieressä oli ilmeisesti navetta.

Numeron 45/1877 kannessa on kuva Suomen kaartin lähdöstä sotaan. Se perustuu suomalaisessa lehdessä julkaistuun kuvaan.

Tutkimusta itsenäisyytemme historiasta

Museoviraston
Historian kuvakokoelma

Perinteiseen tapaan (aik. 2024, 2023, 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2013, 2011) blogissa huomioidaan isänmaan itsenäisyyden juhlapäivä listaamalla edellisen itsenäisyyspäivän jälkeen löytyneitä avoimesti ja digitaalisina saatavilla olevia opinnäytteitä Suomen itsenäisyyden ajasta (lopettaen epämääräisesti bloginpitäjän omiin varhaisimpiin muistoihin). Linkitys on käsityötä, joten jos joku ei pelitä, suosittelen googlausta.

Alkaen autonomian lopulta
- Laukkanen, Esa: "Punaista kukkoa vastaan" - Nurmeksen palotoiminnan muutokset 1891–2000

- Simula, Tuomas: Suomalaisesta puolueesta Lapuan liikkeeseen: K. W. Huhtalan poliittis-yhteiskunnallinen toiminta autonomian ajalta 1930-luvun alkuun

- Karppinen, Emilia: Terveiden ihmisten koti : Arkitekten- ja Arkkitehti-lehdissä esitettyjä näkemyksiä terveellisestä asuinympäristöstä 1900-luvun alusta 1930-luvulle 

- Palmu, Elle: Virginia Sarin : Vihellysvirtuoosi 1910–1930-lukujen Suomessa
- Huusko, Timo: Alkuperäisyyden kaipuu ja alkukantaisuuden pelko: Kansa, luonto ja rodullistaminen Suomen modernissa taiteessa vuosina 1915–1930

- Nissinen, Sini-Marija: ”Osoittaen suurta taitavuutta konspiratsiossa, sitkeyttä ja nerokkuutta työssä” : Ellen Mäkelin puheenjohtajana Oulun Työväenyhdistyksen naisosastossa ja poliittinen radikalisoituminen vuosina 1916–1921

- Kivimäki, Annika: ”Sen yllä liitelee menneisyyden henki.” : Urajärven kartanomuseon perustaminen ja toiminnan vakiinnuttaminen 1916–1938
- Eerola, Olli: Hovioikeuden presidentin kieltolakituomio : Aleksi Kävyn tuomarinuran alku- ja loppuvaiheiden tarkastelu
- Kuparinen, Mika: Teosofia ja Suomen sisällissota : Teosofi Pekka Ervastin suhtautuminen Suomen kahtiajakautuneisuuteen vuosina 1917–19

Sotien väliset vuodet

- Aranne, Hanna: Yhteisen vihollisen yhdistämä : Suomen ulkoasiain- ja puolustushallinnon toimijoiden suhtautuminen Mantšuriaan ja sen suvereniteettiin 1917–1944

- Hakoniemi, Mikko: Edistyksen käsite Suomen poliittisessa ja julkisessa keskustelussa sotien välisenä aikana (1918–1939)

- Gustafsson, Markus. En särskild militär operation : En diskursanalys av hur svenska och finlandssvenska dagstidningar gestaltade Ålandsexpeditionen

- Kuusela, Hanna: Rankaisijat : papit ja valkoinen terrori 1918

- Pietilä, Maija: Lippu ei ruokaa tuo : Suomen lippukeskustelu työväen- ja pienviljelijäin lehdistön näkökulmasta vuonna 1918

- Ruotsalainen, Paavo-Pekka: Vanhan kirkkopuiston hautaukset ja hautamuisto-merkit vuosina 1918–1923

- Hirvikorpi, Anni: Aatteelle kaikkensa antaneet naiset : naisten poliittinen toimijuus Suomen Kommunistisessa Puolueessa maanalaiselta kaudelta julkiselle kaudelle

- Thaqi, Nora: "Kansanvaltaisen edistyksen tulevaisuutta ei voi jättää tuuliajolle". Suomen kansanvaltuuskunnan naisia : Hilja Pärssisen ja Anni Huotarin poliittiset urat

- Aavaharju, Antti: "On muistissani tapaus Aunuksen kansannousun ajoilta" Aunuksen sotaretken osallistujien kuvaukset Karjalan ja Aunuksen kansasta

- Koivisto, Severi: ”Juudas, monestako hopeapenningistä olet myynyt patriarkka Tiihonin?” : Aamun Koitto - ja Kotimaa-lehtien uutisointi Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Tihoniin liittyen 1918–1925

- Ataruwa, Milla: Lasten ulkoilmakamari : Turun leikkikentät ja leikkikenttätoiminta kaupunkiympäristössä ja kansalaiskasvatuksessa 1918–1945

- Anttalainen, Liisa: Ylirajaiset avioliitot Suojärven, Annantehtaan ja Salmin ortodoksisissa seurakunnissa 1918–1939
- Pyykönen, Iidamaria: ”Heidän harrastuksensa tarjoaa heille tilaisuuden kauniiseen ja siroon liikehtimiseen” : keskustelu tyttöjen liikuntakasvatuksesta suomalaisissa aikakauslehdissä vuosina 1918–1939
- Vanhatalo, Kaspian: Luonnonsuojelu- ja kansallispuistokeskustelu suomessa maailmansotien välisenä aikana
- Laine, Esko: Viinaporvarien vaino ja raittiuden valvojien kiitettävä uutteruus : kieltolain aikainen raittiuden valvonta Suomen Sosialidemokraatin palstoilla 

- Kaarti, Klaus: Saksan hiljainen liittolainen : Allan Staffansin rooli Suomen sukellusvenehankkeessa 1919-1945

- Ojajärvi, Rony: Losing Faith, Finding Reason : Continuity and Change in the Religious Language and Religiopolitical Worldview of Peace Movements in Finland, 1919–1975

- Polojärvi, Anniina: Kasvatuksen kantajat, tulevaisuuden rakentajat : naisten kasvatusvastuu Koti-lehdessä vuonna 1920

- Koskela, Calle: Häktningen och benådningen av Carl Björkman och Julius Sundblom

- Nissinen, Joona: Leppävirran kunnan kansanopetus kiertokoulusta peruskouluun
- Sippola, Vilma: Poikkeavuuden monet kasvot : degeneraatio-oppi suomalaisessa psykiatriassa 1920-luvun alkupuoliskolla 

- Peitso, Jonna: Kivisaaren kaksi aikaa – Kesäkoti herrain huvilana ja seurakunnallisessa kasvatustyössä

- Korpela, Mikko: Harmitonta ja hyödyllistä, turmiollista ja tarpeetonta: Julkinen keskustelu rahapelaamisen laillistamisesta 1920-luvun Suomessa 

- Nurminen, Heidi: Imatrankosken vesivoiman valjastamisesta käyty julkinen keskustelu 1920-luvulla
- Salmi, Niina: Suistamolla tapahtuneen ryöstömurhan uutisointi, tutkinta ja oikeudenkäynnit 1920–1926
- Laine, Matias: ”Suomi ei ole vielä ollut, Suomi on tuleva” : Suur-Suomi ja heimoaate Elias Simojoen puheissa 1922–1939

- Kurula, Mikaela Hanna-Maria: ”Flirtsportens” amerikanska skola : Filmrevyns & Filmiaittas sexuella manus 1923–1930
- Parviainen Heikki: Lapsen etu ja osallisuus suomalaisen adoption historiassa

- Särkinen, Kaisu: “Käytiin me Olavinlinnassakin ja siellä kasvaa yhden muijan sydämmestä yks puu” : Olavinlinna matkakokemuksena 1920- ja 30-luvuilla

- Löfqvist, Lilja: ”Yksi aikamme suurimmista voitoista on kaiken työn kunnioittaminen” - Thyra von Beetzen-Östmanin käsitys naisen roolista 1920- ja 1930-luvun Suomessa

- Nummelin, Waltteri: Palovartijan tuvat palokuntatoiminnan osana 1920- ja 1930-lukujen Lapissa 

- Huhtala, Anna: Sanoin kuviteltu kuolema : Väkivalta- ja onnettomuuskuolemien julkinen käsittely Suomessa 1920-1930-luvuilla

- Karvinen, Antton: Finlandssvenska syner på fascistiska ledare : En komparativ diskursanalys av hur Benito Mussolini och Adolf Hitler presenterades i dagstidningen Åbo Underrättelser under 1920- och 1930-talet
- Salonen, Matti: Mitä rauhankyyhky tekee panssarinyrkille? : Felix Iversenin suhtautuminen Euroopan diktatuureihin 1925–1939

- Hakala, Anna: Terveisin ”rivosuinen poika Spira” - naistoimittajuus Irja Spiran ja Eljas Erkon välisessä kirjeenvaihdossa 1927–1956
- Ojala, Lotta: Pakinoiden nainen : naiseus, naisten roolit ja naisasia Tyyni Tuulion ja Maija-Liisa Heinin pakinoissa 1920–luvulta 1950–luvulle
- Hänninen, Harto: Itämailla jossakin : Toiseus, rasismi ja eksotismi 1920–1960-luvun suomalaisissa Afrikkaan ja Orienttiin sijoittuvissa iskelmäsanoituksissa

- Kuismanen, Mari: Lasten kirjoittamat päiväkirjat ja arkistojen hiljaisuus - Tuberkuloosin sairastaminen kahden tytön kirjoittamissa päiväkirjoissa vuosilta 1926-1930 ja 1939-1944

- Tahvonen, Sini: Hoivata vai rangaista? : Kuri, kontrolli ja asukkaiden kokemukset Lammin työlaitoksessa 1928-1950
- Lehtonen, Roosa: Hyödyllinen idealisti: Fasismi ja naisasia Hilja Riipisen ideologiassa 1929-1939

- Holmberg, Anni: Kampen om Topelius : Uppkomsten av de två Topeliusmonumenten i Helsingfors 1929–1932
- Väkevä, Alpo: Kahden vapauden ihanteen välissä : Raoul Palmgrenin taidekäsitys vuosina 1929–1953
- Tarvainen, Kaisla: Suomalainen keskiluokka ja lama 1930-luvun vaihteen naistenlehtien mainoksissa

- Koret, Niklas: Lapuan liikkeen käsittely Lapin lehdistössä kesällä 1930

- Nissinen, Tiina: Rohkealla mielellä työhön tulevaisuuden eteen : Tulevaisuuskuvat Toveritar-lehdessä 1930-luvulla

- Lehto, Aku: Sotaa ja kaaosta, mutta myös tyyntä : Suomen Lähetysseuran lähetit 1930-luvun Kiinassa

- Viippola, Ella: Sikiönlähdettämiset Kemissä 1930-luvulla : laiton raskauden keskeyttäminen ja naisten toimijuus 

- Turunen, Silja: Sikiönlähdetykset Vaasan ja Jyväskylän raastuvanoikeuksissa 1930-luvulla

- Holm, Mattias Daniel Alexander: ”Färjkarikatyrer” : En analys av Erik Viljam Fågelbärjs politiska karikatyrbilder
- Pöyskö, Oona: “Koko juttu perustuu puoskaroimiseen, ennustamiseen ja noituuteen” : Kalevan tulkintoja Tattarisuon tapauksesta vuosina 1930–1934 

- Suomalainen, Simo: Henkiä, telekinesiaa vai humbuugia
- Koivisto, Hanne: ”Joukkosielu vai individualisti? Vasemmistoälymystön identiteettiprosessit Suomessa 1930-luvun alusta 1950-luvun loppuun

- Martiskainen, Merja: "Ettei tapahtuisi veltostumista" : Potilaille suunnatut aktiviteetit Kinkomaan tuberkuloosiparantolassa 1930-1945 

- Ritvanen, Darja: ”Hän oli, kuten tällaisissa tilanteissa on tavallista, temmannut taskuaseensa esiin ja ampunut sillä laukauksen” – Suomalainen henkirikollisuus vuodesta 1930 vuoteen 1934
- Hagnell Cedendahl, Emma: ”Olycksprofeter sia att svensk sång skall dö ut i Finland” En analys av den finlandssvenska kulturelitens argumentation för sitt existensberättigande i Finland 1930–1939 

- Mäkinen, Paavo;  Tampere-Orivesi-Jämsä-Jyväskylä-oikoradan linjausvaiheita Jyväskylän kauppakamarin myötävaikutuksen alla 1930–1960
- Malinen, Antti: Sinimusta papisto : IKL-pappien maailmankatsomusten taustat ja heidän vaikutuksensa Suomessa 1932–1944

- Ovaskainen, Pirjo: "Järjestys ravintolaelämään kieltolain jälkeen..." : Ravintolaelinkeino ja anniskelukontrolli Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä vuosina 1932‒1939

- Eskola, Katja: "Ketunraudat loksahtavat" – tutkimus Ajan Suunta -lehden vuonna 1933 käyttämästä metaforasta

- Alonen, Pekka: "Kunnia kuolla on vapauden tiellä" : Nuorisojärjestö Sinimustien aatteet liikkeen lauluissa 1933 – 1936

- Tuomela, Leo: “Perustamisvaikeuksista huolimatta, varoja ja voimia uhraten” : Keskisuomalaisen osakunnan järjestötalouden historia 1933–1980
- Koskela, Tilda: "Työtä työttömien hyväksi, apua avuttomille" : työn ja kasvatuksen keinot nuorten arvomaailman muokkaamisessa Latokartanon nuorisosiirtolassa 1934–1937
- Merikallio, Jussi: Työläiset kansainvälisen luokkaopin uhreina? : Vapaa Työväenliitto ja valkoinen työväki vuoden 1935 ammattiyhdistyskentässä

- Hukari, Veeti V. V. ”Ne voitot sittenkin voitetaan” : Arne Somersalon Helsingin yliopiston kielitaistelua käsittelevät pakinat ja eduskuntapuheet Ajan Suunnassa vuonna 1935

- Ojala, Anne: Eira Paunun käsitys nuoren kristillisestä kasvatuksesta 1935–1954

Sotavuodet

- Moilanen, Otto: Suomi diplomaattisena toimijana Espanjassa ja Portugalissa 1939-1945
-  Tilli, Henriikka: "Koska hän oli niin hyviä ystäviä tämän kanssa": Margot af Enehjelmin päätyminen Englannin tiedustelun palvelukseen Helsingissä vuosina 1939–1942

- Särkänmäki, Annika: Hevonen armeijan ja miehen voimavarana : Hevonen osana Puolustusvoimia 1939-1944 

- Leipälä, Veera:”Sen suurempaa rakkautta ei ole” : Sankarihautajais- ja muistopuheiden raamatullisuus sekä teologinen keskustelu sananjulistuksesta vuosina 1939–1941

- Karjalainen, Valtteri: Urho Kekkonen ja Siirtoväen huollon keskuksen perustaminen : Näkemykset ja tavoitteet siirtoväen huollosta talvisodan aikana

- Rasa, Juho: Talvisodan henkiset haavat : Neuroosipotilaat 6.Sotasairaalan psykiatrisella osastolla keväällä 1940

- Ilola, Aleksandra: "Kyllä tuntee olevansa ryssä, Suomen leijonan syleilyssä" : Propaganda Reino Palmrothin sota-ajan laulujen sanoituksissa 1940-1941

- Myllymäki, Oskari: Eläimet rintamalla ja sotilaiden rinnalla : Eläinmaskotit ja eläinmaskottien toimijuus sotilaiden keskuudessa jatkosodan aikana 1941–1944

- Leppähaara, Susanna: ”Tervesiä täältä Venäjältä” : Inkerinsuomalaisen ja jatkosodan aikaisen isäntäperheen välinen suhde ja yhteydenpito

- Vähäkoski, Ira: ”Voi hyvin, tyttöseni!” : Kirjeiden merkitys jatkosodan ajan ihmissuhteiden luomisessa

- Wright, Stephanie: Frozen Futility in the Far North? German Finnish Operations 1941-1944

- Pitkänen, Anne: Arktisilla rajoilla : Saksalaisten ylirajainen liike suomalaisnorjalaisella rajaseudulla 1941–1945
- Vuonokari-Bomström, Liisa: Itä-Karjalan sotasaalisarkisto miehityshallinnon välineenä ja Suur-Suomen rakentajana 1941–1944

- Karppi, Anni: "Poju pieni, se honka jonka juurella istut voi varmasti kertoa terveisiä tältä hongalta, jonka juurella makaan" : Nuoren sairaanhoitajan kokemuksia sairasjunasta jatkosodan vuodelta 1941

- Terho, Fanni:”En jaksa tällä kertaa enempää. rak. terv. Risto” : Haavoittumisen kokemus jatkosodan kenttäpostissa 

- Ellilä, Eero: Suomen ilmatorjuntarykmenttien 1 ja 2 kuri- ja asetilanne jatkosodassa

- Rosenberg, Pinja: Väinö Kannisto : elämä ja valokuvat sotasairaaloista
- Haapasalo, Emma: Mallilotta ja järjestön mannekiini vai jermuileva naisihanteen haastaja? : Lottakuva Lotta Svärd -järjestön julkisissa ja yksityisissä valokuvissa 1941–1944 

- Kyyriäinen, Iida: Tuntematon tulevaisuus : naimattomien evakko- ja rintamanaisten muistelmia Lapin sodan alkuvaiheista syyskuulta 1944 

- Hakala, Mari: Neuvostoliiton kuvaus Finlandia-katsauksissa vuosina 1943–1950
- Boman. Lukas: Finland som underrättelsemål eller vän : C-byråns underrättelseverksamhet i Finland under andra världskriget
- Savolainen, Volmari: "Samurain miekka puree" : Tyynenmeren sodan alkuvaihe Ajan Suunnassa ja Uudessa Suomessa

Sodasta rauhaan

- Auvinen, Timo: ”Uudesta luotava maa?” : rauhan aiheuttamat ongelmat ja niiden ratkaisuehdotukset Suomen sanomalehdistössä 1944–1945

- Larjomaa, Sari: Kansan eheytyminen ja talvisodan henki : Kamppailu käsitteistä ja narratiiveista jatkosodan jälkeen

- Salmi, Noomi: Paluu arkeen Vuoksenlaaksossa- Välitön toisesta maailmansodasta toipuminen Ylä-Vuoksi lehden kuvaamana vuosina 1944-1946
- Ervasti, Ella: Puutetta ja epäoikeudenmukaisuutta : kuusamolaisten avunpyynnöt Vapaan Huollon Keskukselle vuonna 1946

- Ylitalo, Juhani: Harkittu hiljaisuus : Helsingin väestönsuojelua ympäröivä poliittinen puheavaruus 1948–1955
- Kaasalainen, Joel: ”Parempi päästää maahan puna-armeijan kuoro kuin puna-armeija.” : Neuvostoliiton kulttuuridiplomatia Vapaa Sana -lehdessä 1944–1956

- Reponen, Vesa. Koko kansan demokraattinen koulu : Suomen Kansan Demokraattinen Liitto ja koulu-uudistus 1945–1948 
- Nojonen, Juuso: Omantunnonaroista vakaumuksellisiin kansalaisiin: Aseistakieltäytymiskokemuksia 1950-luvulta vuoteen 1991

- Hökkä, Santtu: Idänkaupan sivupolulla : Suomen kauppavaihto ja kaupalliset suhteet Puolan kanssa ulkomaankaupan säännöstelykauden aikana 1945–1960

- Hytönen, Maija: "Ei Unkariin, vaan Suezille" : Puolueettomuuspolitiikka osana kansanedustajien retoriikkaa Suezin kriisin aikaan

- Laine, Laura-Maria: Karjala on ja elää meissä : Vuoden 1960 karjalainen suurjuhla karjalaisen kulttuurin ja politisoituneen karjalaisuuden ilmentymänä

Moderni(mpi) Suomi

- Kaikkonen, Annikki: Narratiivinen näkökulma kirkon perheneuvontatyötä vuosina 1944-2024 ohjanneiden viitekehysten konstruoitumiseen

- Pesonen, Pete: Tehdastyöläisten firabelitöiden muistitietohistoria

- Nikumatti, Emmi: Koulu kruunuin ja harsoin : Kruunuhäiden merkitys paikallisyhteisöille Vaasa-sanomalehdessä 1945–1954

- Hakala, Heidi: ”Kun en ole sen mallinen ihminen, jolle housut sopivat” : kehonkuvan vaikutuksia suomalaisten naisten housujen käyttöön 1940–1970-luvuilla

- Liikala, Venla: Tyylimoka vai vallankumouksellinen vaate : Asenteet naisten farkkuja kohtaan 1960-luvun aikakausilehdissä ja mainoksissa

- Santaholma, Antti: Lapsuuden talonmiehet muistelukerronnassa

- Huoviala, Arttu: Länsimielistä diplomatiaa ja ulkomaankaupan edistämistä : R. Erik Serlachius institutionaalisena yrittäjänä kylmän sodan kauppapoliittisessa toimintaympäristössä

- Järviö, Ville: Taloudellinen buumi ja lasku : Miten Korean sodan aiheuttama taloudellinen noususuhdanne vaikutti G. A. Serlachius Oy Takoon 1950-luvun alussa?

- Grönroos, Odin: Behagande kvinnor och arbetande män: Genus i finlandssvenska tidningsannonser från 1950-talet 

- Herkkola, Sami: Kahden luonnon rajalla : ihmisten ja lokkien rinnakkaiselosta Helsingin Sanomissa 1950-luvulla

- Tervo, Saana: Suurten ikäluokkien tytöt koulussa : tyttöys vuosina 1945–1950 syntyneiden naisten koulumuistoissa

- Uhlbäck, Vanessa: Kirkkoarkkitehtuurikilpailut ihanteiden peilinä : Tapaustutkimus Kouvolan Keskuskirkosta ja ihanteiden muutoksista 1950–1970-luvuilla

- Illukka, Inka: "Siitä iänikuisesta viittomakielestä" : kuurojen opetuksen kielikysymys ja koulu-uudistus Suomessa 1950-luvulta 1980-luvulle 

- Salomaa, Juuso: Käytännöllistä tarvetta, monimutkaista byrokratiaa ja suuria haaveita: Tampere-Pirkkalan lentokentän selvitystyö, suunnittelu ja rakentaminen 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun

- Jurvakainen, Tuomas-Johan: Televisio Kari Suomalaisen pilapiirroksissa

- Cazes, Marie: Evolution du populisme en Finlande : continuités et ruptures dans la construction de l’identité des partis populistes finlandais entre 1959 et 2019

- Pöllänen, Anu: Maallistumisen merkit kuolinilmoituksissa : Uskonto ja sen muutos 1960-luvun ja 2020-luvun kuolinilmoitusten värssyissä

- Nurminen, Kimmo: Suomen Sokeri Oy:n muutoksen vuodet : Töölön alueneuvottelut ja muutto Porkkalan Sokeritehtaaksi 1960–1965

- Ojala, Karri: “Louisvillen suurisuu” : nyrkkeilijä Cassius Clayn uran alkuaika suomenkielisissä sanoma- ja aikakauslehdissä vuosina 1960-1965

- Saaristo, Markus: Lehdistö kylmän sodan Suomessa : Vuoden 1961 noottikriisi Helsingin Sanomissa ja Kansan Uutisissa nähtynä 

- Salo, Micke: Suojelupoliisi ja Central Intelligence Agency vuoden 1962 Helsingin nuorisofestivaalissa 

- Karppi, Ville: ”Sainhan sieltä muutakin kuin sinibaretin” : Suomalaisten rauhanturvaajien todellisuuksia ja kokemuksia Kyproksen UNFICYP-, Libanonin UNIFIL- ja Kosovon KFOR-operaatioista 1964–2010

- Patrikainen, Ida: ”Tällaisen ohjelman kuuntelu madaltaa koko sunnuntain tunnelman” : lehdistössä ja kuuntelijapalautteissa esitetty kritiikki Yleisradion radio-ohjelmien musiikkisisältöjä kohtaan vuosina 1965–1969

- Kekäläinen, Viivi: Ennakkoluuloista kohti poliittista yhteistyötä : Suomen ja Meksikon välisten diplomaattisuhteiden kehitys 1965–1999

- Kontu, Mette-Marie: Tasa-arvoa ja vapautta : perhesuunnittelu ja seksuaalisuus Yhdistys 9:n jäsenten julkaisuissa vuosina 1966-1970

- Sjöman, Laura: Äidit ja isät muuttuvissa (työ)rooleissa : sukupuoliroolit ja kaupungistuminen Uudessa Naisessa ja Kodin Kuvalehdessä vuosina 1967–1975

- Lahtinen, Jussi: Kerrottu luokka. Pitkän 1970-luvun työläiskirjallisuus yhteiskunnallisten valta- ja vastakertomusten kentillä

- Kuisma, Jaakko: Lenin ja me : V.I. Lenin Suomi–Neuvostoliitto-Seuran julkaisemassa Maailma ja me -lehdessä 1968–1992

- Koskinen, Niklas: Pinkki jäänsärkijä : Psyke ry ja suomalaisen sateenkaariliikkeen synty 1968–1971

- Lehtola, Leevi: Viher- ja virkistysalueiden suunnittelu Helsingin itäisillä esikaupunkialueilla 1960- ja 1970-luvuilla

- Suhonen, Harri: "Akatemisoitumisen alkulähteillä" : Luokanopettajakoulutuksen akatemisoituminen 1960- ja 1970-luvulla

- Soikkonen, Milla: ”Toimia ei ole syytä vähentää, sillä DDR todennäköisesti lisää omiaan”: DDR-Kulturzentrumin ja Goethe-instituutin välinen kulttuuripoliittinen kilpailu Suomessa 1960–1972

- Kokkonen, Henri: Vapaus kulkee postitse: Silloin, nyt ja sitten erään sateenkaariseniorin kirjeenvaihdossa 1960-1970

- Lippo, Tiia: ”Todettakoon vain lyhyesti suhteiden olevan erinomaiset niiden kuitenkaan olematta mitään poliittista erikoisväriä tai -luonnetta” : Suomen suhteet Romaniaan vuosina 1969–1971 Suomen Bukarestin suurlähetystön arkistojen näkökulmasta

- Suomalainen, Jaakko: Lännenelokuvasta tähtien sotaan: Yhdysvaltalaisten elokuvien toiminta, lajityypit ja katsojasuosio 1970-luvun Suomessa

- Lappi-Seppälä-Sánchez, Tony: Suomen ulkosuhteet Argentiinaan Juan Perónista sotilasjunttaan 1973–1979

- Korteniemi, Joona: Koetelkaa henget : Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen julkaiseman Päivämies-lehden henkiä ja henkivaltoja koskeva opetus vuosina 1976-1979 sekä sen teologianhistoriallinen tausta

- Haavisto, Johannes: Ymmärtävä Lenin, sovintohalukas Stalin ja ankara Ždanov: Neuvostojohdon muuttuvat representaatiot suomalaisissa dokudraamoissa 1976–2006

- Pölhö, Roope: Kolme suurta ja Kaukoidän nouseva suurvalta : Kansallisen Kokoomuksen, Suomen Keskustan ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen suhtautuminen Kiinan kansantasavaltaan 1978–1994

- Enckell, Casper: ”Käsitykseni mukaan se ei voi olla kukaan muu kuin Neuvostoliitto…” : Pohjois-Suomea koskeva uhkakuvakeskustelu kolmannessa parlamentaarisessa puolustuskomiteassa 1979–1981.

- Pohjakallio, Emilia: Pesänlikaajista sananvapauden ritareiksi : Lehdistön sisäinen keskustelu Tamminiemen pesänjakajista seuranneen poliittisen skandaalin keskellä

Historian käsittely

- Raappana, Maria: ”Valtaistuimen ja isänmaan puolustukseksi on jokainen Suomen mies asevelvollinen” : kirjallisuuskatsaus saamelaiseen sotahistorian käsitteisiin Veli-Pekka Lehtolan teoksissa

- Tarkka, Juuso: Punaisen kosken valkoiset kuohut : Tamperelaisten lukiolaisten käsityksiä vuoden 1918 sodasta ja Tampereesta osana sitä

- Kuusela, Hanna: Sorakuoppien sankarivainajat : vuoden 1918 sisällissodan punaisten jälkikäteen hautaan siunaaminen sovinnon välineenä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1990-2010-luvuilla

- Kankaansyrjä, Karoliina: Urhoollisia isänmaallisia vapaussotureita : lehti- ja muistelmajulkaisujen luoma kuva Espanjan sisällissotaan Francon puolelle taistelemaan lähteneistä suomalaisista vapaaehtoisista vuosina 1936–1941

- Haataja, Kalle: Kansallissankari vai vihan profeetta? Retorinen analyysi Elias Simojoesta poliittisena toimijana kahdessa henkilöhistoriallisessa teoksessa

- Suikkanen, Simo: Lievemiehistä osaksi eurooppalaista äärioikeistoa: Mitä lukion historian oppikirjat ja ylioppilaskokeet opettivat lapuanliikkeestä 1943–2022?

- Ojanperä, Juuso: ”Sodan varjot ovat hallinneet vahvasti sukupolvemme elämää” : Talvi- ja jatkosodan ylisukupolviset vaikutukset muistitiedossa 

- Pietiläinen, Terhi: Monipaikkainen Viipuri : Muistitietotutkimus siirtoväen kaupunkilaisesta karjalaisuudesta

- Myllyniemi, Satumaarit: Herkistyneen mielen enteet: Etnografinen tutkimus suomalaisten kertomista toisen maailmansodan yliluonnollisista kokemuksista ja kokemusperinnön luomisesta 

- Salovirta, Jalmari: HOLOCAUST MEMORIALS IN FINLAND : History and public discussion of the public memorials of the Holocaust in Finland

- Ojanen, Sami: Tapahtui vaarallista suomettumista : Muistitietotutkimus oppositiopoliitikkojen ajatuksista noottikriisistä ja poikkeuslaista

- Malinen, Leena: "Toinen on pro- ja toinen anti-Kekkonen, mutta molemmat yhtä lailla ennakkolähtökohtiensa vankeja" – Juhani Suomen ja Hannu Rautkallion tulkinnat Urho Kekkosen presidenttiajan ulkopoliittisista tapahtumista
- Vainikainen, Topi: Näyttämö menneen hahmottamisen välineenä : Taistolaisuuden muistaminen KOM-teatterin teoksissa Viimeinen kukkahuivi (1981), Baikalin lapset (2002) ja KONE (2010)

- Marti, Aleksi: Suomen historia avoimena ja suljettuna kertomuksena : Jännitteet virallisen historiakulttuurin tavoitteiden, tuotannon ja vastaanoton välillä

Sattuivat olemaan kunnon ihmisiä

Perniössä 5.11.1863 syntynyt Maunu A. Knaapinen tallensi vuonna 1890 julkaistuun artikeliinsa Länsisuomalaisia naima- ja häätapoja esimerkin naimakaupoista tuntemattomien, mutta varakkaiden kesken.

Puhemies useimmiten on ainakin sekä tytön että pojan vanhemmille tuttu henkilö. Mutta sattuupa välisti, ettei puhemies itsekään tarkemmin tunne paikkaa, jonne aiotaan naimaan lähteä. Näin tapahtui äskeisin Perniössä. Eräs talonpoika läksi puhemiehensä kanssa K:n pitäjään naimaan. Kumpikaan heistä ei ollut ikinä ollut likipaikoillakaan kylää, josta oli löydettävä tuleva elonkurnppani. Puhemiehen vaimo oli jossakin tilaisuudessa nähnyt kysymyksessä olevan tytön ja siellä tutustunut häneen. Tyttö siis tiesi että sen niminen talo, josta puhemies oli kotoisin, löytyi Perniössä.

Monet vaikeudet voitettuansa löysivät naimaretkeläisemme vihdoin etsimänsä talon. Heidät otettiin ystävällisesti vastaan, vietiin saliin ja hetkisen kuluttua tuotiin kahvia, sillä voitiinhan tuo melkein varmasti päättää, missä tarkoituksessa nuori mies vanhemman kumppanin kanssa tuli taloon. Kun vieraat olivat vähäsen taloon tutustuneet, ilmoitti puhemies tytölle (vanhemmat, joiden ainoa perillinen tyttö oli, olivat kuolleet) kahden kesken, keitä olivat ja millaisissa aikeissa. Tyttö lupasi asiata miettiä ja pyysi vieraiden viipymään talossa ja käymään rengin kanssa talon maitakin katsomaan. Vasta seuraavana päivänä laskettiin heidät paluumatkalle. Asia onnistui ja noin puolen vuoden kuluttua vietettiin häät. Ylkä kävi sitä ennen useampia kertoja morsiantansa katsomassa, mutta viimemainittu ei saanut mitään varmempia tietoja tulevasta puolisostansa paitsi mitä tämä itse kertoi. Sattuivat kuitenkin olemaan kunnon ihmisiä, niin että heidän avioliittonsa tuli onnelliseksi.

Samantapaisia esimerkkejä voisi kertoa useita. Mainitsen lisäksi yhden. Kotiseudullani Perniössä löytyi äskeisin talo, jonka sai perinnöksi talon vanhin tytär. Eräästä Uudenmaan läänin suomalaisesta pitäjästä tuli kosija, jota ei kukaan koko seudulla tuntenut. Tytön vanhemmat eivät edes koittaneetkaan miehestä tietoja hankkia, vaan suostuivat pitemmittä mutkitta antamaan hänelle tyttärensä. Nvt on mainittu mies isäntä talossa. Vasta vuoden paikoilla naimisen jälkeen käytiin uuden isännän kotiseutuja katsomassa.