Romukauppias Lindström

Kati Toivainen puolusti äskettäin artikkeliväitöskirjaansa Dirty Work and Green Entrepreneurship : Scrap Business and Waste Material Recycling in 20th-Century Finland. Siihen sisältyvässä artikkelissa One man’s waste is another man’s business: The early scrap business as a predecessor to the later circular econom hän toteaa, että varhaisia jätemetallin välittäjiä on hankala löytää arkistoista.

Yhtä tällaista romukauppiasta muistelee Rudolf Åkerblom kirjan Anteckningar om Helsingfors under 1800-talet. Tre Helsingfors skildrare. Helsingfors i forna tider II. 1958 sivulla 41. Avuliaasti hän antaa sukunimen Lindström ohella osoitteen - Uudenmaankatu 7 - sillä muuten lisätiedon etsiminen olisi lähes mahdotonta. Helsingin kaupunginarkiston kiinteistökortistosta selviää, että kyseisen osoitteen talon osti vuonna 1861 raatihuoneen vahtimestari G. A. Lindström.

Henkikirjassa 1866 (U58b:1761) G. A. Lindströmin titteli on "Kommissions Handlanden" eikä osoitteessa asui muita täysikäisiä miehiä, joilla on on sukunimi Lindström. Osoitekalenterissa 1870-luvulla hänen tittelinsä on uppsyningsman ja henkikirjassa 1877 (U79:1457) tontinomistaja.

Ehkäpä romunvälitys jäi lyhytaikaiseksi toiminnaksi. Åkerblom kirjoitti siitä näin:

Kauppias Lindström, osoitteessa Nylandsgatan 7 — kutsuttu »Kramasche-neuvokseksi», koska hän kävi kauppaa romuraudalla, lumpuilla yms. — otti kesäisin pihallaan vilvoittavan kylvyn suuressa vedellä täytetyssä öljytynnyrissä huuhdotakseen lumpupölyn yltään. Ukko istui kyykyssä tynnyrissä, mutta oli samalla utelias näkemään, kuka pihalle tuli, ja kurkisti tynnyrin reunan yli punanäppyisine pörröpäineen tehden melko huvittavan näyn — kuin Bacchus tynnyrissä. Huutokauppakamarilta huudetuista vanhoista jousista valmistettiin muun muassa koukkuja ja hakasia ulko-oviin, joita myytiin uutena maatalon ukkoseudun väelle. Nämä kapineet näet kokivat näppärän käsittelyn — ne nimittäin kastettiin sulatettuun asfalttilakkaan ja tulivat siten kiiltävän mustiksi — ja niillä oli valtava menekki. Kun romurautaa ja metalleja yleensä oli kertynyt riittävästi, renki kuljetti ne kuormittain rautatieasemalle edelleen toimitettavaksi johonkin maaseudun ruukkiin sulatettavaksi, ja siten se oli lajissaan varsin tuottoisaa liiketoimintaa. 

(Käännös Gemini, parilla korjauksella) 

Keskiajasta tutkimusta

Eilen minulla oli ilo osallistua tuttavani Joanna Veinion väitöstilaisuuteen ja kuunnella informatiivista keskustelua. Tutkimuksensa otsikko on Sirpaleinen kuva ja fragmentoitunut konteksti. : Lasimaalausikkunat keskiaikaisen Turun hiippakunnan alueella. Keskiaikaan keskittyminen antaa perinteisen syyn purkaa linkkivarastosta muita keskiaikaa käsitteleviä opinnäytteitä, joita onkin kertynyt jo usemmalta vuodelta. Edellisen listauksen julkaisin lokakuussa 2021.

• Michael Otto: The Mental Urbanisation of the North. Storyworlds and Scandinavian Cities, c. 1000–1250
• Sophia Bjernefors: Kungamakt och kloster: Relationen mellan kungamakten och cisterciensiska kloster under svensk högmedeltid 1143-1350
• Louise Faymonville: Hövisk litteratur och förändringar i det fornsvenska textlandskapet
• Fraser Miller: From Swords to Plowshares: Space and the Peace of the Home in Medieval Nordic Law, c. 1150–1350
• Jussi Vaitniemi: Ylä-Satakunnan kirkollinen aamuhämärä : Kartoitus Ylä-Satakunnan keskiaikaisten kirkkopitäjien perustamisajankohdista 1200–1540
• Pernilla Blixt: Värdefulla Föremål: En inventering av testamenterade föremål under perioden 1200-1380
• Frida Petersén: Fattiga Riddare: Skuld och pantsättning i 1300-talets Sverige.
• Rebecca Nordbrandt: Jord, mynt och hästar: En genusstudie av medeltida testamenten
• Alexa Robertson: S:ta Gertruds gille i Stockholms medeltid och rum, 1210 - 1642: en historisk-arkeologisk kartläggning
• Lauri Hirvonen: Legenda et miracula beati Erici regis et martyris (BHL 2594 & 2595) : Transmission and Critical Edition of the Latin Legend and Miracle Collection of St Erik of Sweden, c. 1280-1520
• Johanna Tyynelä-Haapamäki: Constructing Episcopal Sainthood in Late Medieval Sweden : The Cases of Brynolphus Algoti and Nicolaus Hermanni
• Teodor Svensson: S:t Erik i Skara. En studie om Erik den heliges helgonkult i Skara stift.
• Teodor Svensson: Medeltidens dygd. En begreppshistorisk undersökning om dygd
• Nathalie Sjödin: Skärseld och sjukdom: En undersökning av den svenska medeltida själavårdens disciplinerande åtgärder under sjukdom
• Elora Davidsson: Om obstetrik och osteologi. Paleodemografiska perspektiv på graviditet, förlossning och obstetrisk vård under svensk medeltid och tidigmodern tid
• Henrik Andersson: Medeltida bönder i Småland: materiell kultur som ingång till att spåra ekonomiska aktiviteter
• Hanna Lehmusto: Maalahjoituksia, paaveja ja painotuotteita : Vadstenan luostarin kirjeaineisto 1373–1422 kontaktiverkoston ilmentäjänä ja arkistoaineistona
• Wilhelm Ljungar: Till gudz riddara han tha ouer foor: Warfare as Religious Experience in the Swedish Medieval Rhyme Chronicles 1320-1496. 
• Sibora Cello: Manliga och kvinnliga helgon i Fornsvenska legendariet: Helgon som förebilder under medeltiden
• Aleksi Martikainen: Pohjoiset Ritarirituaalit Eerikinkronikassa : verta, viiniä, juhlia ja valtaa
• Pääsky Vyyryläinen: Taidokasta diplomatiaa: Piispa Hemminguksen kanonisaatioprosessi 1416–1514
• Mikko Vuorinen: Turun keskiaikaisen kalenterin juuret : Missale Aboensen kalenterin pyhimysjuhlien yhteneväisyys Uppsalan kirkkoprovinssissa
• Anna-Stina Hägglund: Birgittine landscapes : Three monasteries in their local and regional environment across the Baltic Sea Region c. 1410–1530
•  Oscar Bergendorff: Thy stodh hon sin reth wiidh stocken och forswor staden och stadz marker: Brott, straff och social exkludering i det medeltida samhället. En undersökning av stadsförvisningsdomar i Stockholm stads tänkeböcker mellan 1474-1500.
• Christian Hohenthal: Textens ritualer och historieskrivningens gränser: En undersökning av fyra svenska historieverk från 1400- och 1500-talen
• Emma Maltin: Recipes of Resistance: Food, inequality, and ideology in western Sweden 1473–1624
• Wennberg, Ellen Wennberg: Skräp eller skatter?: Om människans syn på djurben i hög- och senmedeltida städer i dagens Sverige.
• Jaakko Raunamaa: Finnic anthroponymy in the Middle Ages : Perspectives on pre-Christian and early Christian personal names
• Elisa Melasniemi: Kirkkolöydöt kertovat : Neljän Varsinais-Suomen keskiaikaisen kirkon arkeologisten löytöjen vertailu
• Toni Niittylahti: Kuolema keskiaikaisissa kalkkimaalauksissa
• Eeva-Maria Viskari: Tähtikirkasta taivasta etsimässä : Hämeen linnan värikäs keskiaika
• Janika Aho: Kuvattu maailmanjärjestys: Suomen myöhäiskeskiaikaiset kirkkojen seinämaalaukset 1500–1530
• Vili Pulli: “Eder herredømes fatige tro tiænere” : Josef Pedersson Turun linnanvoutina vuosina 1504–1515
• Kaarle Kurkela: Ruotsalaiset lainasanat varhaisessa kirjasuomessa todisteina keskiajan muutoksista 

• Teemu Petteri Salo: Laukosta Lappiin ja kaksintaistelu kartanolla: Miten 1200-luvun Matti Kurjen hahmoa on käytetty
• Julia Johansson & Peter Stjärneborn: Bondeuppror och konungaförakt: En studie av den historiska beskrivningen avupprorsmännen Nils Dacke och Engelbrekt Engelbrektsson
• Josef Zander: Kung Byxlös och den store Gustav Adolfs dotter: Gestaltningar av drottningarna Margareta och Kristina i skolans historieläroböcker
• Edwin Jonsson: Ett exkluderande perspektiv på historien?: En kvalitativ analys av läroböckers skildringar av medeltidens genusskillnader
• Ronnie Westling: Medeltiden och de svenska läromedlen: En studie om historiebruk från 1910 - talet till 2010.
• Dennis Lööf: Perspektiv på Kalmarunionen: En jämförande analys av svenska och danska läroböcker

Kokemäki sukunimenä (Korpilahti ja mestatut torpparit)

Minisarjan ensimmäisessä osassa Kokemäki oli sukunimi ja paikannimi, toisessa osassa paikannimi ja nyt kolmannessa pelkkä sukunimi.

Korpilahden Rutalahden Auvilan itsellinen Salomon Nikodemuksenpoika (s. 17.4.1848 Korpilahti) sai vuonna 1890 rippikirjaan jälkimerkintänä sukunimen Kokemäki. Sitä käyttivät myös poikansa Kalle Emil (s. 15.11.1875 Korpilahti) ja tyttärensä Ida (s. 10.8.1878 Korpilahti). (Korpilahti RK 1880-1889 (II), 319; 1890-1899 (III), 323; 1900-1909 (II)). Kalle ja vaimonsa Lyydia ovat tätä kirjoittaessa ainoat Kokemäkeä sukunimenä käyttäneet SSS:n henkikirjahaussa. Mitään ilmeistä syytä sukunimivalinnalleen en keksinyt.

Sanomalehdistä sukunimeä Kokemäki on huomattavan vaikea hakea, mutta yrityksiini tarttui yksi moneen kertaan toistettu uutinen:

Eilen oli Keski-Suomen rykmentin sotaoikeudessa Hämeenlinnassa esillä sotaylioikeuden palauttama syyte murhasta talollista N. F. Juholaa, enl. aliupseeria J. Mäkelää ja luutnantti G. Holmia vastaan. Äänestyksen jälkeen antamallaan päätöksellä katsoi oikeus selvitetyksi, että N. F. Juhola oli päällikkönsä K. K. V. Sippolan käskystä Asikkalan pitäjässä helmikuun 2 pnä 1918 ampumana surmannut sahanasettajan A. V. Lundin Helsingistä sekä että Juhola oli niinikään ampumalla surmannut Lammin Mommilassa torpparit Kalle ja Kustaa Kokemäen, mutta sanoi tekojen tapahtuneen järjestyksen palauttamistarkoituksessa, jonka vuoksi sotaoikeus, nojaten korkeimman vallan haltijan joulukuun 2 pnä 1918 antamaan päätökseen vapautti N. F. Juholan. Syyte G. Holmia ja J. Mäkelää vastaan hylättiin toteennäyttämättömänä. Sippolaan nähden jätettiin juttu avoimeksi siksi kunnes hänet, tavataan. Päätös alistetuin ylisotaoikeuden tarkistettavaksi. (Maaseudun Sanomat 29.06.1921)

Sukunimellä Kokemäki ei löydy mitään Sotasurmasammosta, mutta kun silmäilemällä Lammilla kuolleet tavoitin Karl Fredrik Kekomäen (s. 10.1.1879), jonka mestausaika 22.5.1918 sopii ajalliseesti myöhempään uutisointiin, jossa Sippolaa syytettiin "kapinan jälkiselvittelyissä tehdyistä murhista" (esim. Savon sanomat 7.3.1931). Samana päivänä Lammilla kuoli myös Otto Kallenpoika Kekomäki (s. 2.1.1876), joten sanomalehtiuutisoinnissa lienee sekoitettu sukunimen vokaalien lisäksi etunimi.

Kokemäki paikannimenä (Kankaanpää)

vanhatkartat.fi

Nimiarkistosta löytyy Kankaanpään Ristiluomasta erotettu Kokemäen lohkotila. Sama tiedonantaja vuonna 1960 mainitsee Franssilan vastaavalla tavalla erotettuna. Molemmat näkyvät esim 1931 kartalla. Kuitenkin Maanmittaushallituksen uudistusarkiston hakemistossa Alahonkajokella on Ristiluoma, mutta virallisesti erotettua Kokemäkeä ei näy. 

Rippikirjoissa Kokemäki on erillinen 0,0277 manttaalin osa Ristiluomasta (RK 1893-1902, 1125; 1903-1912, 181; 1913-1922, 157). Mitään ilmeistä syytä Kokemäelle nimenä ei ilmene. Kankaanpään Ristiluomassa syntyneen isännän Juha Sveninpojan (s. 5.6.1870) vaimo on kotoisin Merikarviasta ja veli nimesi oman osansa etunimellään (Frans > Franssila).

Erotus oli tehty laillisesti ja pöytäkirjan jäljennös on mukana kartassa A25:1/61-65 Alahonkajoki; N:o 13 Ristiluoma. Perintöä oli jaettu 17.2.1894, jolloin Sven Salomon Ristiluomalle jäi Ristiluomasta 2/3 ja kummallekin pojalleen 1/6. Pöytäkirjasta löytyy myös yksi yhteys Kokemäkeen: tila oli velasta kiinnitetty Kokemäen rovasti Starkille. 

Ympäristössä ei ole mitään Kokem-alkuisia paikannimiä, joten valinta lienee ollut jonkun keksintö 1800-luvun lopulla.

Nimiarkistossa ja Nimisammossa on muutamia muitakin maantieteellisiä Kokemäkiä. Kuhmoisissa ja Luvialla kohouma sekä Viipurin läänin Pyhäjärvellä on niitty tai laidun nimeltä Kokemäki. Sammatissa on Kokemäensuo, joka nimensä mukaisesti on suo tai kosteikko. Aivan kuten Kankaanpäässä, näiden ympäristössä ei ole Koke-alkuista nimistöä.

Kokemäki sukunimenä (Ikaalinen)

Koska kasvoin aikuiseksi Kokemäellä, minusta tuntuu hassulta, että Kokemäki on myös sukunimi. Joten mieleen tuli klassinen sukututkimuskysymys: missä, milloin ja miksi sukunimi on tullut käyttöön.

Hiski tuotti varhaisimman osuman Ikaalisista, jossa torppari Henrik Mattsson Kokemäki oli kastetun lapsen isä toukokuussa 1791. Tässä, kuten useimmissa seuraavissa riveissä kastetut lapset olivat syntyneet Riitialan kylässä. Henrikistä oli tullut torppari samoihin aikoihin, jolloin myös Kokemäki ilmestyy ensimmäistä kertaa rippikirjaan Muumäen pariksi. Muumäki oli mukana jo Ikaalisten varhaisimmassa säilyneessä rippikirjassa 1734-1740, joten on turha kehitellä hypoteesia, että ensin oli Kokemäki ja sitten Muumäki. (Nimisammon perusteella Suomessa on vain kaksi Muumäkeä, joista toinen on Liedossa.)

Kansallisarkiston sisältöhaun avulla löytyi vuoden 1788 oikeustapaus, jossa mainitaan Henrik Mattssonin hallitseman alueen rajanveto 1784 (Hämeenkyrön ja Ikaalisten käräjät 15.10.1788 §70). Tämä on varhaisin löytämäni merkintä Kokemäestä Ikaalisissa.

Nimiarkiston keräystieto vuodelta 1970 kutsuu Ikaalisten Kokemäkeä vanhaksi kantatilaksi, jonka asukkaat ovat "kokemäkiläiset". Selviää myös, että "Lähellä kaksi järveä: Iso Kokevesi ja Vähä Kokevesi sekä Kokemusjoki". En ole koskaan lukenut paikannimitutkimuksen perusteita, mutta mutuilen, että Koke-alku on paikalla vanhempi kuin varhaisin maininta Kokemäestä.

Vaikuttaa kuitenkin selvältä, että Ikaalisten Kokemäki-suku on saanut sukunimensä länsisuomalaiseen tapaan maatilasta. Henrikin torpasta tuli myöhemmin tila ja kaikki Ikaalisten kokemäkiläiset todennäköisesti ovat jonkun Kokemäen isännän jälkeläisiä.

Yksi heistä oli 19-vuotias Saima Kokemäki, joka saapui New Yorkin satamaan 12.10.1891. Suomeen jääneeksi sukulaiseksi merkittiin Kustaa Kokemäki Riitialan kylästä Ikaalisissa. Vastaanottajaksi puolestaan veli Ivar Kokemäki, joka oli itse tullut Bostonin satamaan 21-vuotiaana 31.1.1907. Saiman sukunimi vaihtui, kun hän meni naimisiin ja Ivar oli yksinkertaisti elämänsä käyttämällä sukunimeä Hill, joka näkyy hänen kansalaisuushakemuksessaan vuonna 1931.

P. S. Ikaalisten jälkeen vanhin Hiski-osuma Kokemäestä sukunimenä on Noormarkusta, jonka Lassilan (Klåsmark) kylässä 20.10.1849 syntyi torppari Efraim Johansson Kokemäelle ja Lovisa Efraimsdotterille kaksoset. Pariskunnan etunimillä hakien käy kuitenkin ilmi, että yleisemmin käytetty sukunimi oli Korkeamäki.

Tekoälystä syyskesällä 2026

1) Elokuun ensimmäisenä päivänä olin historiantutkijoiden kesäjuhlassa. Tekoälystä oli puhetta ja monet sanoivat käyttävänsä sitä tiedonhakuun, vaikka tuloksena tulee toisinaan nimekkeitä, joita ei ole oikeasti olemassa.

2) Viikkoa myöhemmin olin SHS:n järjestämillä Nuorten historiantutkijoiden kesäpäivillä. Molemmat keynotet käsittelivät digitaalista historiantutkimusta ja toisessa taidettiin sanoa myös jotain kielimalleista. Illallisella yritin saada erään apulaisprofessorin uskomaan, että kielimalli pystyy kirjoittamaan tiivistelmän 1700-luvun oikeusjutusta. En ole varma, että uskoi.

3) Vähän sen jälkeen eteen tuli kesäkuussa Ruotsissa puolustettu artikkeliväitöskirja Humble Pleas from the Archives: Automatic Analysis and Information Extraction from Historical Petitions. Abstraktin viimeinen virke: "Overall, the findings highlight both the potential and limitations of current NLP methods for historical text, and demonstrate how computational approaches can support the analysis of complex archival material."

4) Toissapäivänä kuuntelemani YouTube-videon sponsorina oli aiemmin kohtaamaton palvelu Aubrey, joka lupaa tuottaa mistä tahansa Iso-Britannian tai Pohjois-Amerikan paikasta historiaraportin. Mainostekstissä ei käytetty sanaa tekoäly, mutta se mainitaan verkkosivuilla: "Aubrey uses advanced AI to cross-reference and interpret everything it uncovers — nearly 1,000 individual records and data points searched for a typical report, synthesised into a report that reads like it was written by a specialist who knows your location intimately." Esimerkkiraportti kylläkin muistuttaa enemmän lähdeviitetöntä Wikipedia-sivua kuin asiantuntijan tekstiä.

5) Riksarkivet tiedotti 31.8.2026 mahdollisuudesta käyttää tekoälyagentteja. Yhdessä markkinointiviestissä tiivistettiin

Istället för traditionella sökord kan du ställa frågor på vanligt språk och föra en dialog med materialet. Du kan söka i både arkivförteckningar och AI-transkriberade handlingar från 1600-talet och framåt (utan att behöva använda exakta historiska stavningar) och få svar med källhänvisningar och direktlänkar till originalen.

Tässä ollaan minulle tuntemattomalla alueella, mutta palvelua Släktforskning i Finland - ryhmässä mainostanut oli mielestään saanut sillä hyötyä aikaan: "Och jösses vad häftigt! Jag bad den kort och gott att leta efter namnet Glader i dokument, domböcker mm som hade koppling till Korsholm i Finland utanför Vasa. Och efter en stund hittade den en rolig historia om en Landsfiskare som inte kom överens med mina smugglande släktingar under Ryska ockupationen."

6) Sunnuntaina somessa käytiin keskustelua Ylen uutisesta "Historiallisten Venäjä-aineistojen käyttö rajoitettiin yhtäkkiä vuoteen 9999 asti – tutkijat syyttävät Kansallisarkistoa itsesensuurista" . Yhdessä ketjuista oli kommentti, jota en enää löydä. Siinä kierrätettiin huhua, jonka mukaan Päivi Happonen oli sanonut että tekoäly tekee pian historiantutkijoiden työt tms.

Ilmestynyt: Hevosmarkkinat Kampissa

Kesän aikaansaannokseni jäivät vähäisiksi, mutta sain tyhjästä kirjoitettua Helsingin historiaportaaliin jutun Hevosmarkkinat Kampissa. Siellä julkaistiin myös vanhasta blogijutusta laajennettu Ruutimakasiinin räjähdys Helsingissä 17.12.1866 sekä kirjasta Töölön Taipaleesta lyhennelty Töölön sotasairaala ja tykistöpiha.