J. P. Raivion Opintotoverissa 7/1937 julkaistun artikkelin otsikko Kaksi omatekoista koulumestaria yhdistää kaksi lempiaiheistani eikä sisältökään pettänyt.
Ensimmäinen miehistä on Vilhelm Kilpeläinen (1846-1917), joka ei varojen puutteessa
voinut ajatellakaan mihinkään kaukaiseen kouluun pääsemistä. Hänen lukuhalunsa oli tavaton: Raamatun historia ja Katekismus kannesta kanteen ulkoa kysymyksineen, vastauksineen sekä Virsikirjan virsistä kaikki tavallisimmat. Sattuipa hän saamaan käsiinsä Kalevalan ja Seitsemän veljestäkin. Näistä kahdesta viimemainitusta hän tilaisuuden tullen puhui koko ikänsä.
![]() |
Koti 10/1920 |
juoksu- ja puotipojaksi läheisen kaupungin erääseen kauppaliikkeeseen. Opinhalu hänellä oli veressä. Hän oli myös mies tyydyttämään opinhaluansa. Kaupungissa puhuttiin ruotsia, kauppiaan perheessä oli ruotsalaisia alkeisoppikirjoja. Reinikainen opetteli ruotsinkieltä niin paljon, että saattoi käyttää näitä kirjoja hyväkseen. Kaikki hyvin! Hän harjoitteli laskentoa, vieläpä algebrata myöten, kielioppia, maantietoa, musiikkia, aivan nuottien mukaan, ja monta muuta ainetta. Viulunsoitossa esim. hän pääsi sangen pitkälle, soitellen nuoteista melko vaikeitakin kappaleita.
Säämingissä käydessään Aaprami välitti omaksumaansa tietoa Vilhelmille ja he kävivät myös kirjeenvaihtoa.
Kilpeläinen kirjoitti »lipun» ja lähetti sen jonkun kaupunkiin menevän mukana Reinikaiselle, tiedustellen selvitystä johonkin pulmaan — ja vastaus saapui heti »paluupostissa».
Näin Vilhelm pätevöityi kiertokoulunopettajaksi. Raivio esittää Vilhelmin Säämingin ihka ensimmäisenä kiertokoulunopettajana, mutta Kalervo Kaartisen artikkelista Miten Säämingissä opittiin lukemaan viime vuosisadalla? (Savonmaa 3.8.1935) käy ilmi, että hänellä oli edeltäjiäkin. Sekä se, että seurakunta oli ollut neljä vuotta opettajatta, kun Vilhelm vuoden 1876 paikkeilla valittiin toimeen. Laajassa seurakunnassa aikansa ei riittänyt joka kulmalle, joten hän otti apulaisekseen Aapramin vuoteen 1889 mennessä (Savonlinna 19.12.1889). Aaprami toimi myös kihlakunnan oikeuden määräämänä perunkirjoitusten pitäjänä (Savonlinna 1.4.1886). Ja hänet valittiin vuoden 1893 lopulla seurakunnan toiseksi vakinaiseksi kiertokoulun opettajaksi (Savonlinna 16.11.1893).
Kaartisen artikkelin perusteella Vilhelm erosi opettajantoimesta vuosisadan lopulla, mutta Aapramin ura venyi lähes 40-vuotiseksi.
J. K. Vilhelmin persoonasta ja toiminnasta on lisää kuvausta Säämingissä 1874 syntyneen J. P. Raivion (oik. Otto Lindroos) artikkelissa Kansanomaisia kasvatustapoja viime vuosisadan loppupuolella (Alkuopetus 3-10/1918, 11/1918 ja 12/1918). Ilmeisesti Raivion omiin muistoihin perustuu myös artikkelinsa Kun meitä lapsia opetettiin lukemaan, Alkuopetus 20/1918, 21-22/1918, 23-24/1918. Hän on kirjoittanut lisäksi laajemman katsauksen Kansanopetusta Keski-Karjalassa ja Itä-Savossa 1890-luvulla (Alkuopetus 1/1919, 9/1919, 20/1919 ja 21/1919 ja 1/1920).
Aaprami taas on keskiössä O. L.:n artikkelissa Raittiuspyrkimyksistä 1880-luvulla Itä-Savossa (Kylväjä 13/1930).