Gottlebenit painomusteessa 1777-1786

Porilaisen Nils Nilsson Gottlebenin ilmoitus Dagligt Allehandassa 20.1.1777 koskee - jos oikein ymmärrän - Nilsin tekemää velkakirjaa. Velka oli maksettu, joten hänen olisi pitänyt saada paperi takaisin. Useista pyynnöistä huolimatta tätä ei ollut tapahtunut, joten hän varoitti lukijoita siitä, että mahdollisesti kiertoon lähtenyt paperi oli arvoton.

Dagligt Allehandan matkustustiedoissa on 16.7.1777 Porista tyttärensä kanssa tullut kauppias Johan Gottleben, jotka asuivat tukkukauppias Gottlebenin luona lilla Nygatanilla. Stockholmspostenin vastaavassa listassa 2.6.1779 ilmoitetaan kauppias Johan Gottlebenin saapumisesta yksin ja asumisesta Adrian Gottlebenin luona "på Sockerbruket wid lilla Nygat." Miehet olivat keskenään veljekset. 

Dagligt Allehandassa 23.3.1781 listattiin oikeusrevision päätökset 16.2.-9.3.1781. Näiden loppupuolella on "Emellan Palus, Kåskis och Lewenpeldo Byar å ena samt Handelsmännen Johan och Nils Gottleben m. fl. å andra sidan". Itseopittuun tapaan kokeilin löytää lisätietoa tapauksesta oikeusrevision pöytäkirjoista. Silmäilin harjoituksen vuoksi läpi 9.3.1781 tehdyt päätökset (Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1781:1 (1781),  653), joissa oli useita juttuja Suomesta, mutten osunut nimeen Gottleben. 

Postidningarin palstoilla ilmoitettiin 3.7.1783 ja 24.7.1783 Nils Gottlebenin lesken (edellä mainitun Nils Nilsson Gottlebenin äitipuolen) Christina Barckin hyväksi tehdystä testamentista, josta olen jo kirjoittanut.

Rouva Gottleben Porista asui Tukholmassa käydessään Drottningegatanin numerossa 25 (Dagligt Allehanda 15.6.1785). 

Nils Nilsson Gottleben kuoli 3.4.1786. Kuolinilmoituksensa sijaan Posttidningarista 1.5.1786 löytyi kutsu velallisilleen ilmoittautua Porin raastuvanoikeuteen. Luonnollisena jatkona 23.11.1786 julkaistiin ilmoitus konkurssipäätöksestä.

Gottlebenit painomusteessa 1772-1776

Turussa ilmestynyt Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo ei profiloitunut uutis- eikä ilmoituslehdeksi. Numerossa 15.10.1772 oli Porin triviaalikoulun opettajalistaus, jonka Grels Gottleben oli kuollut vuosikymmeniä aiemmin. Veljensä Gabriel Gottleben mainittiin Mouhijärven pitäjänkertomuksessa 29.2.1776.

Inrikes Tidningar 10.11.1774

Turussa 75-vuotiaana kuolleen Sara Gottlebenin surijoiden joukossa oli poikansa professori Pehr Adrian Gadd, joka varmasti toisinaan luki Tukholman lehtiä. Hän tai joku omaisista lähetti kuolinilmoituksen Tukholmassa painettuun sanomalehteen Inrikes Tidningar. Sama tieto ilmestyi kaksi päivää myöhemmin Stockholms Weckobladetissa, mahdollisesti kopioituna. 

Esi-isäni, Kokemäen kirkkoherra Gabriel Gottlebenin kuolemasta kertoi ensimmäiseksi Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo 31.5.1776, sitten Stockholms Weckoblad 6.6.1776 ja vielä Inrikes Tidningar 10.6.1776.

Inrikes Tidningar 10.6.1776

Tidningar utgifne af et sällskap i Åbo tiedotti nyt myös pappien vaaleista. Yksi monista Gabriel Gottlebeneistä oli ehdolla apupapiksi Karkkuun (31.7.1776) ja apupapiksi Maariaan (16.7.1777).

Vain 39-vuotiaana porilaisen raatimiehen vaimona kuolleen Catharina Elisabeth Gottlebenin kuolinilmoitus löytyi tekstihaulla ainoastaan Stockholms Weckobladista 3.8.1776.

Gottlebenit painomusteessa 1759-1771

AES-projektin puitteissa tein tarkistushaun 'Gottleben' Kungliga Biblioteketin digitoimiin lehtiin. Mitään kovin yllättävää ei selvinnyt, mutta kokonaisuus on hyvä katsaus 1700-luvun sanomalehtien henkilöhistorialliseen sisältöön, joten jaon arvoista. Siitäkin huolimatta, että tein vastaavan jo vuonna 2018...

Inrikes Tidningar
22.7.1762

Varhaisin osuma koski esi-isääni Gabriel Gottlebenia (1693-1776). Posttidningar jakoi 11.1.1759 Tukholmasta käsin tiedon, että kuningas oli nimittänyt miehen Kokemäen kirkkoherraksi! Oliko hän siis se kirkkoherra Gottleben, joka kolme vuotta myöhemmin oli matkalla Tukholmaan? 

Matkustustiedoista sanomalehdissä on lisätietoa Genos-artikkelissani. Mainitsin siinä myös muutamina vuosina listatun kotimaan rahtiliikenteen, jonka joukossa on J. G. Gottlebenin Porista Tukholmaan lokakuussa 1762 tuomat voi, liha ja karja

Inrikes Tidningar 7.10.1762

Kaksi vuotta myöhemmin N. Gottleben toi Porista Tukholmaan polttopuita, lihaa, karjaa ja elintarvikkeita (Inrikes Tidningar 15.11.1764). 

Dagligt Allehanda listasi 24.5.1771 valtiopäivämiesvaalien tuloksia. Porin porvariston edustajaksi oli valittu kauppias Gottleben. Keskellä listaa oleva Stenhagen Kokkolasta mainittiin myös vastaavassa uutisessa Norrköpings Weckotidningarissa 6.7.1771. Kummastakaan miehestä ei löydy mainintaa saapumisesta tai majoittumisesta valtiopäivien alkaessa.

Tukkukauppias Adrian Gottleben saapui elokuun alussa salmen yli Tanskasta Helsingborgiin. 

Inrikes Tidningar 12.8.1771

Polkupyöräntekijä 1869: J. W. Nessler

Polkupyörän kehitys lähti tosissaan vauhtiin 1860-luvulla, jolloin kehitetty malli muistutti tekniseltä ratkaisultaan lapsuuteni kolmipyöräisiä eli polkimet olivat kiinni etupyörässä. Näitä alettiin tuottaa  vuonna 1868 Pariisissa tehdasmaisesti ja ensimmäisiä kappaleita odotettiin Suomeen vuoden 1869 purjehduskauden alkaessa. Innostus oli niin suurta, että eri puolilla Suomea tehtiin polkupyöriä itse.

Yritteliäisyydestä tunnetulla Pohjanmaalla edellisessä osassa esitelty Severin Kellroos ei ollut ainoa Vaasassa polkupyörää vuonna 1869 tehnyt.

Ei kahtakaan viikkoa ollut kulunut Kellroosin yrityksen ensiesityksestä vappuna 1869, kun pitkin Vaasan esplanadeja jo polki maalahtelaisen Johan Wilhelm Nessler. Allaan oli itse tekemänsä kolmipyöräinen polkupyörä, joka oli maalattu punaisella ja sinisellä. Polkupyörä oli myynnissä 50-60 markalla. (Vasabladet 15.5.1869 & Hbl 30.5.1869). Kovin nopeasti laite ei käynyt kaupaksi, sillä se oli vielä kesällä esillä Vaasan läänin maatalousseuran vuosikokouksessa Nesslerin muiden metallituotteiden seurana (Vasabladet 10.7.1869)

Johan Wilhelm Nessler oli syntynyt 31.1.1848 lukkarin pojaksi. Isänsä Gustaf Adolf Nessler (1824-1907) on saanut Wikipedia-sivun, jonka mukaan hän oli lukkarintoimen ohessa maanviljelijä ja mylläri. Maataloudellisista ja kansalaistoiminnllisista ansioistaan Gustaf Adolf Nessler sai vuonna 1868 Suomen talousseuran hopeamitalin, rauta-auran ja sata markkaa. (HD 26.10.1868)

Yksi pojistaan veli koulutettiin lääkäriksi, toisesta tuli kansakoulunopettaja ja Johan Wilhelm pääsi opiskelemaan Vaasan tekniseen reaalikouluun. Nykarlebyvyer-sivustolle kerättyjen muistokirjoituksien mukaan 1860-luvun loppu oli elämässään epämääräisempää aikaa, jolloin hän harjoitti käsitöitä.

Wikipedia-sivunsa mukaan Johan Wilhelm Nessler oli Maalahdessa urkurina 1866-1870, lukkarina Vaasassa 1870-1872 sekä molemmissa toimissa Larsmossa 1872-1874. Tämän jälkeen hän muutti Uuteenkaarlepyyhyn, jonne hän perusti vuonna 1875 viilatehtaan. Vuodesta 1879 kuolemaansa asti hän opetti metallityötä seminaarissa. Vuonna 1881 Johan Wilhelm Nessler osti kirjapainon ja oli seuraavina vuosina sanomalehtien kustantaja. Kaiken tämän jälkeen hän ehdotti kaupunkiin sähköistä katuvalaistusta jo 1900. 

Listaus koko toiminnastaan on vielä pidempi, joten ei ole ihmekään, että polkupyörän tekeminen on unohtunut.

Vuonna 1907 hävinnyt Helsinki

US 17.1.1907

Kolme puutaloa ulkohuonerakennuksineen, kaikki Saunakadun 10:ssä myytiin eilen huutokaupalla Helsingin huutokauppakamarin toimesta neljälle eri henkilölle 1,433 mk:sta. Yksi taloista tulee muutettavaksi Nuutajärvelle, yksi Tomtbackaan, yksi Lappilaan ja yksi Rasilaan. Rakennusten sijalle rakennuttaa arkkit. G. Estlander ensi keväänä ja kesänä suuren ajanmukaisen kivitalon. (US 6.1.1907)

Kansallisteatterin ja Kaisaniemen välillä sijaitsevia puurakennuksia (ent. Willensaunan hotelli) revitään alas nykyisin. (HS 9.3.1907) Willensaunan tunnetun hotellin viimeisetkin jäännökset häviävät häviämistään; näinä päivinä on se osa rakennusta, joka on sisältänyt matkustajahuoneita, revitty alas. Kuten tunnettua, omistaa tontin nykyään Suomalainen teatteritaloyhtiö. (HS 14.7.1907) Rakennukset olivat tietenkin vielä paikallaan A. E. Rosenbröijerin valokuvassa kesältä 1903 (HKM).

Simonkadun 10:ssä sijaitsevat rakennukset myytiin eilen Helsingin huutokauppakamarissa eri henkilöille 1,513 mksta. Rakennukset puretaan ensi tilassa ja viedään osaksi Helsingin pitäjään osaksi Kirkkonummelle eri tarkoituksiin käytettäväksi. Tontille rakennuttaa ensi kesänä Asunto-osakeyhtiö Pietola suuren 5-kerroksisen kivitalon. (US 24.4.1907)

Uutisrakennustontilta Yrjönkadun 38, jossa puretaan vanhaa rakennusta, löysi muuan pieni poikanen eilen päivällä ruutisarven, jossa oli ruutia. Sen hän vei kotiinsa, asetti sen hiillipellille hellan edessä sillä seurauksella, että ruuti syttyi ja poltti pahoin poikasen kasvot. Hänet oli pakko viedä kirurgiseen sairaalaan. (HS 5.5.1907)

Rakennukset talossa n:o 28 Mariankadun varrella täällä myytiin eilen Helsingin huutokauppakamarissa toimitetulla julkisella huutokaupalla eri henkilöille yhteensä 6,234 markasta 50 pennistä. Kesällä ja syksyllä rakentaa Asunto-osakeyhtiö Kalervo myytyjen rakennusten paikalle useampikerroksisen kivitalon. (US 6.6.1907)

US 18.8.1907

P. S. Helsingissä hävisi myös äskettäin rakennettua

Työmies 30.9.1907

Helsingin Kaiku 19.10.1907

Marraskuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Marraskuun lukuohjelmassa oli Kuning:sen Maij:tin uudistettu Asetus, Mitasta ja Painosta. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 29 p. Touko-Kuusa 1739.Tässä määrättiin Tukholman kyynärä valtakunnalliseksi kyynäräksi, joka puolestaan sisälsi kaksi Ruotsalaista jalkaa. "Geometrialaisen jaon jälken pitä Jalka Kymmenen Desimal Peukalota, jokainen Peukalo Kymmenen Linija, ja nijn edespäin, kuin Tabelli osotta". Peukalo tarkoittaa nykysuomeksi tuumaa. 

Toiseen suuntaan: "Pitkä-mitan jälken täyty Ruotsalaisen Penikuorman pitämän 36000 Jalkaa, eli 18000 Kyynärötä." Vastaavasti käytiin läpi kaikki muutkin mitat, jotka toistuvasti lunttaan Wikipediasta. Tätä tekstiä luulisi monen kirkonpenkissä kuunnellen tarkasti omaa muistia testaten. Mittojen ohella heille oli merkittävää kuulla, miten verovilja mitattiin. 

Asetuksesta käy myös ilmi, että puntarien painot ja "keilinkaltaiset kannut" kruunattiin niiden oikeakokoisuuden vahvistamiseksi. Mutta en löytänyt oikean mittaisen kyynärän levitystapaa.

Polkupyöräntekijä 1869: Severin Kellroos

Polkupyörän kehitys lähti tosissaan vauhtiin 1860-luvulla, jolloin kehitetty malli muistutti tekniseltä ratkaisultaan lapsuuteni kolmipyöräisiä eli polkimet olivat kiinni etupyörässä. Näitä alettiin tuottaa  vuonna 1868 Pariisissa tehdasmaisesti ja ensimmäisiä kappaleita odotettiin Suomeen vuoden 1869 purjehduskauden alkaessa. Innostus oli niin suurta, että eri puolilla Suomea tehtiin polkupyöriä itse.

Vasabladet toivotti 24.4.1869 polkupyörät tervetulleiksi Vaasaan. Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, sillä sama lehti kertoi 8.5.1869 kaupungissa tehtyä kolmipyöräistä polkupyörää oli esitelty, mutta rakennevirheen takia se ei lähtenyt toimimaan. Mielenkiintoista on, että jo tässä vaiheessa polkupyörällä oli Vaasan ympäristössä suomenkielinen nimi: hullu hevonen.

Hufvudstadsbladetin 12.5.1869 julkaiseman kirjeen mukaan tämän Vaasan ensimmäisen polkupyörän oli tehnyt kupariseppä Severin Kellroos tilaustyönä hovioikeuden vahtimestari Pihlgrenille. Vapunpäivän epäonnistuneen esityksen jälkeen laitos saatiin liikkeelle talon sisällä, mutta se ei soveltunut Vaasan kaduille.

Severin oli syntynyt 16.12.1821 Längelmäellä Levälahden Einolan Vanhatalon isäntäparin pojaksi. Jo 1834 eli 13-vuotiaana hän muutti Tampereelle kupariseppä Peter Gustaf Westerlundin (s. 1817 Pedersöre) oppipojaksi. Muuttoa ehkä helpotti se, että vuotta aiemmin Tampereelle oli lähtenyt  isoveli Michel (s. 20.9.1814). (RK Längelmäki 1827-39, 79 & 348; RK Tampere 1832-38, 253; 1839-45, 267)

Vuonna 1841 Severin muutti kisälliksi Poriin, jossa hänet tunnettiin sukunimellä Kellroos. Tampereella nimeä käytti kauppias Gustaf Robert Kellros (s. 12.12.1813 Ruovesi), johon Severinillä ei ole ilmeistä yhteyttä. Ehkä nimi vain kuulosti komealta.

Oleskelu Porissa ei ollut pitkä ja lähtiessään Severin ilmoitti siirtyvänsä Helsinkiin. (RK Pori 1836-1842, N:o 332). Helsingin sijaan Severin Kellroos toimitti kuitenkin Porista saadun todistuksen vuonna 1843 Vaasaan. 

Vaasassa Severin Kellroos meni 21.12.1849 naimisiin 17 vuotta itseään vanhemman Johanna Fredrica Hallstenin (s. 27.10.1804 Vaasa) kanssa. Ennen avioliittoa Johanna Fredrica Hallsten oli asunut veljenpoikansa Alexander Gustaf Julius Hallstenin taloudessa kahden isosiskonsa kanssa. (RK Vaasa 1841-49, 404; 1850-56, 60 & 77). Sekä veljenpojan isä että Johanna Fredrica Hallstenin isä Johan Hallsten olivat olleet Vaasassa kupariseppiä, mutta suvussa ei ollut alalle jatkajaa, mikä selitttää avioliittoa. 

Severin Kellroos kuoli 80-vuotiaana 25.5.1900. Muistosanojen mukaan hän  

oli vielä niitä vanhan kansan miehiä, jotka meluamatta työskentelivät kaikessa hiljaisuudessa. vainajan kykyä käytettiin kuitenkin varhemmin kunnallisissakin toimissa, niinpä oli hän niiden kaupungin rakennuskomitean jäsen v. 1856, ja myöskin aikoinaan valtuuston ja rahatoimikamarin jäsenenä. (Pohjalainen 26.5.1900)

Polkupyörää ei missään mainittu.